Villi vaellus

Kuultuaan että olen ollut pyhiinvaelluksella Espanjassa, työtoveri suositteli luettavakseni Cheryl Strayedin kirjaa Villi Vaellus. Kylläpä kannatti lukea tuo, Elin siinä kertojan mukana. Strayed kertoo omakohtaisesta selviytymistarinastaan. Hän kertoo rehellisesti pitkän vaelluksen vaivoista ja iloista ja myös vaelluksen tuomasta vahvuudesta sekä samalla elämänhistoriastaan.

Lähtökohtana on totaalinen yksinäisyys: Äiti kuolee, avioliitto hajoaa ja muu lapsuuden perhe hajaantuu. Hän kokeilee kaikenlaista. Sitten hän kerran saa käsiinsä kirjan, joka kertoo tuosta Meksikosta Kanadaan kulkevasta vaellusreitistä ja päättää lähteä kulkemaan sitä 100 päivää. Aika huonosti valmistautuneena, tietämättä paljoakaan reitistä, hän lähtee mahtavan ison rinkan kanssa matkaan. 

Tuo vaellusreitti on todella paljon vaativampi kuin camino Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan. PCT eli The Pacific Crest Trail on tuo vaellusreitti 2650 kilometriä Meksikosta Kanadaan.

Sitä pitkin Cheryl käveli Mojaven aavikolta Oregoniin Washingtonin rajalle 1770 kilometriä yksin. Jaloissa rakot ja ruvet, naarmut ja nirhaumat, huolimatta uupumuksesta ja niukkuudesta,  kylmyydestä ja kuumuudesta, tylsyydestä ja tuskasta, janosta ja nälästä, ja musertavista muistoista hän käveli tuota polkua, vaellusta vuoristoisessa maastossa, ylös ja alas vuorenrinteitä, lumen ja jään keskellä sekä paahtavassa helteessä. 

Nautin tuon kirjan lukemisesta ja eläydyin mukaan. En vain enää itse pysty kulkemaan tuollaista reittiä enkä edes paljon helpompaakaan muuten kuin mielikuvissani.

.