Elämän hetkiä

Sataa, sataa, sarvet kastuu. Koko päivän on sadellut. Kaipa luonto tarvitsee vielä kosteutta kuivan kesän jälkeen. Eilen oli kirpeä aurinkoinen pakkaspäivä, tänään reilusti taas plussan puolella, joten sade tuli vetenä.

Päivä lähti heti aamusta vauhdikkaasti liikkeelle, koska lähdin ajelemaan ja toimittamaan jumalanpalveluksen. Ennen jumalanpalvelusta sain kiireellä kakun, jonka eilen olin unohtanut ottaa mukaan. Olipa kotiin syötäviä tuliaisiakin! Jumalanpalveluksen jälkeen tervehdin kirkkoväkeä ja yksi heistä oli saanut jonkinlaisen kohtauksen. Onneksi hänellä oli nitroja mukana. Niinpä sitten vein autolla hänet kotiinsa ja hänen ystävänsä jäi sitten sinne päivystämään, tarvitaanko ambulanssia vai ei.

Illansuussa olin pelaamassa lentopalloa pitkästä aikaa. Nyt vuorostaan mies ei päässyt mukaan, joten ajelin koululle itse. Normaalistihan mies ajaa ja minä neulon siinä vieressä. Tänään naisten puoli (pelaamme miehet toisella puolen ja naiset toisella) voitti 4-2 ottelut. Olipa pitkiä palloja paljon eli hyvää peliä. Ja sai liikuntaa todella reippaasti! Mies sanoikin leikillään, että koska juuri hän ei ollut mukana, niin siksi miehet hävisivät noin monta erää.

Raamatun sana tänään: ""Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi." "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Markuksen evankeliumi 12:29-31) Tuo edellä on rakkauden kaksoiskäsky.