Pientä piperrystä

Aamupäivällä sataa tihuutteli. Niinpä olimme sisällä ja pieninkin halusi piirrellä isompien kera. Hän teki pienen pientä piperrystä paperiin paneutuen tarkasti työhönsä.

Pihalla on ollut mukavaa. Oli kiva haravoida lehtiä ja sitten lehtikasassa hyppiä ja pomppia ja heitellä lehtiä ilmaan.

Iltapäivällä isommat lapset papan kanssa tekivät nuotion  ja polttivat risukasan. Monenlaista tekemistä onkin riittänyt niin ulkona kuin sisälläkin.

Sisällä yhdessä lasten kanssa siivutimme omenoita kuivuriin ja uuninkin päälle kuivumaan. Siivutuskoneen käyttäjä oli tietysti itseoikeutetusti lapsijoukon vanhin, miespuolinen jäsen! Toiset avustivat etenkin syömällä niin omenasiivuja kuin omenoitakin.

Kun eilen poimimme syksyn viimeiset kriikunat, niin tänään keitin niistä mehua. Maijallisesta tuli varttia vaille kuusi litraa. Mäski jäi vielä odottamaan huomiseen - kivien poisto mietityttää. Mäski itsessään on hyvänmakuista.

Lastenlapset yleensä tykkäävät mummon mustikkapiirakasta ja joka kerran sitä toivotaan, kun olemme menossa kyläilemään johonkin lapsenlapsiperheeseen tai kun he tulevat meille. Niinpä tänään taas leivoin mustikkapiirakan. Tuon tavallisen piirakan teen aina laktoosittomana ja kananmunattomana versiona. Hieroin 100 grammaa laktoositonta margariinia desin sokerin kera ja lisäsin sekaan puolitoista desiä vehnäjauhoja ja saman verran kaurahiutaleita sekä kaksi teelusikallista vaniljasokeria ja teelusikallisen leivinjauhetta. Vettä laitoin kananmunan verran, sekoitin kaikki aineet, nostelin lasiseen piirakkavuokaan ja tasoittelin. Päälle laitoin kolme neljäsosalitraa mustikoita sekä ripottelin vielä mustikoiden päälle hillosokeria. Paistoin 225 asteessa 25 minuuttia.