Onnenpäivää

Olen ollut toista viikkoa aivan onneton, kun kännykkäni hajosi. Käytin pojan vanhaa kännykkää, mutta se ei ollut minun kanssani sinut. Väärä järjestelmä minulle ja konetta en osannut installoida sellaiseksi kuin halusin ja näyttö oli niin pieni, etten siitä nähnyt paljon mitään.

Tänään tuli tekstiviesti, että saan hakea kännykkäni. Luulin, että korjaukseen jättämäni on saatu korjattua. Kun menin liikkeeseen, niin sainkin ihan uuden laitteen ja ns. paremman kuin aikaisempi olikaan. Minulla oli Lumia 900 ja nyt sain tilalle Lumia 920.

Ilta on mennyt kännykkää laittaessa kuntoon. Onneksi puhelinnumerot olivat sim-kortilla, joten ne säästyivät, kun kaikki muu meni.

Vanhaan kännykkään ei ollutkaan lompakkokuorta ja tähänkään ei ollut muualla kuin huoltoliikkeessä yksi malli, joten valinnanvaikeutta ei ollut, jos suojan halusi. Kuoria tosin olisi ollut, mutta niissähän ei olekaan näytölle suojaa.

Aamupäivällä kerkisin käydä Missiokaupassa viemässä sinne kaappien tyhjennyksiä ja ostin sieltä sitten pari laukkua: yhden itselleni ja toisen miehelle. Laukku on nahkaa ja maksoi vain kolme euroa.

Tämä käsilaukku on aivan sopiva minulle: tarpeeksi iso. Siihen mahtuu tarvittavat kuljetettavat kuten sukkaneule ja sellainen tilpehööri, mitä nyt naisella kassissaan useimmiten on.

Päivällä paistoimme taas siemennäkkileipää vanhan Aimariilta löytämäni ohjeen mukaan. Annoksesta tuli kaksi pellillistä, joista toinen on jo hävinnyt nälkäisiin (hyvän nälkäisiin?) suihin yrttituorejuuston kera.

Iltapäivää saimme viettää vihkipappimme hyvässä seurassa. Olipa mukavaa taas jutella pitkästä aikaa kasvotusten ja parannella maailmaa. Etukäteen sopiessamme tapaamisesta olimme nimenneet tämän päivän onnenpäiväksi: perjantai 13.  Ja rukoukset kuultiin!

Raamatun sana tänään: Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni. (Psalmi 25:16-17)