Tikkupullaa

Aamulla lähdin mökille. Yöllä oli ollut pakkasta ja niin lähdin hetkeksi kävelemään jäälle ja katselemaan, miltä sauna ja mökki näyttävät järveltäpäin. Liukasta oli kävellessä, koska ei ollut piikkejä apuna.

Maanantain jälkeen oli lunta sulanut jo kukkapenkeistäkin ja tulppaanien ja narsissien piipatkin kurkistelivat jo esiin.

Maanantaina kaadoimme pari kuusta ja männyn ja tänään tuulettomana päivänä poltin sitten risut. Puolitoista tuntia sainkin lappaa niitä nuotioon.

Innostuin leipomaan tikkupullaa. Tikkupullataikinaan laitoin noin 7 desiä vehnäjauhoja, teelusikallisen suolaa, puoli desiä sokeria, pari teelusikallista hunajaa, yhden pussillisen kuivahiivaa ja lorauksen öljyä. Sekoitin tukevalla lusikalla kuivat aineet keskenään kulhossa öljyn kanssa. Sitten lisäsin keskelle niin paljon vettä, että tuli sopiva pehmeä taikina koko ajan lusikalla sekoittaen. Annoin kohota taikinan kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinalla peitettynä eli vedottomassa paikassa eli mikrossa.

Tein pajunoksasta reilun metrin mittaisen, sormenpaksuisen kepin. Kuorin sen toisesta päästä n. 25 cm:n mitalta. Pyörittelin taikinasta  pari sormenvahvuista tankoa. Kiersin taikinanauhan kepin kuorittuun päähän ja toisen taikinanauhan makkarakeppiin. Annoin hetken nousta taikinan kepeissä.

Eli sillä aikaa lopun taikinan kaulitsin, laitoin öljyä taikinalevylle ja kanelia ja sokeria reilusti, kieritin rullaksi ja leikkelin viipaleiksi ja pellille. Laitoin ne nousemaan siksi aikaa, kun uuni lämpisi ja kävin nuotiossa paistamassa tikkupullat. Olipa pullatuliaisia kotiinkin. Tikkupullat tietysti söin heti itse!

 

Paistoin pullat hitaasti kypsiksi nuotion hiilloksella.  kääntelin tikkuja, jotta taikina ei palanut. Tikkupullathan ovat valmiita, kun ne irtoavat helposti tikusta.

Mies oli sillä aikaa, kun olin mökillä, käynyt pesillä vaihtamassa pohjat. Samana kuukaudenpäivänä vuotta aikaisemminkin oli tuo pohjien vaihto tapahtunut.