Palmusunnuntain nimi dominica palmarum
viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset
heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on
liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä
koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa.
Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.
Alun perin
virpominen oli itäsuomalainen ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä
siunaava palmusunnuntain perinne. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen
yhteydessä. Sitten niillä voitiin virpoa sukulaisille tai perheenjäsenille
palmusunnuntaina. Virpominen on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se
on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.
Virpoi varpoi, tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks
oksan ojennan
ja elämän onnea toivotan.
Onni on siunausta,
onni on rakkautta,
onni on hyvä elämä,
en palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa vaadi,
vaan Jumalan siunausta toivotan.
"Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks..."
Pienet kävivät virpomassa papan sillä aikaa, kun pappilan mummo oli vielä juhlimassa eläkkeelle siirtyvää diakonissaa, josta palasi sauvakävellen kotiin :) aikaa siihen tosin kului.
30 vuotta samassa seurakunnassa diakoniatyössä.
Juhlittava sai myös hopeisen ansiomerkin. Kirkon diakonian ja sielunhoidon yksikkö myöntää kirkon diakonian
hopeisia ansiomerkkejä tunnustukseksi diakonisesta toiminnasta. Merkin on suunnitellut taiteilija Hannu Konola.
Peli oli taas vauhdikas ja mukavaa on pelata kerran viikossa suvun kanssa. Samalla tulee aina kuulumiset vaihdettua.
Palmusunnuntaisi on ollut hyvin tapahtumarikas.
VastaaPoistaHyvää Hiljaista Viikkoa.
Aimarii: Kiitos. Pääsiäisen sanomaa on hyvä mietiskellä.
VastaaPoista