Tänään on poimittu karviaisia kolmea laatua: pieniä punaisia eli vuoristolaisia, isoja keltaisia eli Hinnonmäen keltaisia ja isoja punaisia eli Lepaan punaista. Hinnonmäen keltainen on aikainen lajike eli kypsyy yleensä elokuun alkupuolella. Lepaan punainen viikon pari myöhemmin ja vuoristolaiset vielä myöhemmin. Nyt vuoristolaisetkin ovat aurinkoisella paikalla kypsyneeet, mutta varjossa vielä osin raakoja. Meillä on Lepaan punaista vain yksi pensas, mutta keltaisia kymmenkunta ja vuoristolaisiakin viitisen kappaletta. Ylivoimaisesti paras karviainen on vuoristolainen: marjat olivat pieniä, karvattomia, hyvin makeita ja ihan tummanpunaisia, miltei sinipunaisia kypsinä. Tänä vuonna karviaisia tuli paljon.
Aamupäivällä, kun vielä satoi, keittelin maijallisen punaherukoita mehuksi. Innostuin tekemään myös kunnon vanhanajan kalakeiton jauhosuuruksineen, voineen ja kermoineen. Perunat, porkkanat, sipulit ja mausteet. Pinnalle paljon ruohosipulia ja sopassa jo tillinvarsiakin. Saimme näet eilen mökillä verkolla haukea ja ahventa, pari kiloa yhteensä fileinä. Puolet tuosta laitoin soppaan ja loput fileet pakkaseen.
Linkoamista on vielä. Puuhaa riittää, vaikka mehiläisillä syöttö on jo päällä. Kaikki pesät eivät selvinneet hyvin kesästä. Emoja ei löytynyt. Joko olivat lähteneet karkuun tai...
Kun sain tämän päivän karviaiset poimittua, käveleskelin karhunvatukkapensaisen luo. Kylläpä ne ovat kasvattaneet paljon uusia vesoja! Jopa vesat ovat levittäytyneet läheiselle perunamaalle asti ja marjapensaiden väliin. Kesällä karhunvatut kukkivat hienosti valkoisenaan. Nyt on todella paljon raakileita. Ja löysin ensimmäiset kypsät marjatkin (laitoin puolukoiden päälle nuo kourassani tuodut karhunvatut).
Päiväkummussa sain tutustua nepalilaisten vammaisten daliti-naisten tekemiin koruihin. Ne on tehty lasihelmistä ompelulangan paksuista lankaa pujottelemalla kahdesti reiän läpi. Jokainen koru on uniikki. Ja jokaisella koruntekijänaisella on oma korumallinsa.
Tätä voi pitää ranteessa tai kaulalla. Koruja on eri pituisina, jotta jokaiselle löytyisi sopiva koko, joko nilkkaan, ranteeseen tai kaulaan. Näitä myydään Suomessa kympilla: 3,5 euroa menee lähetystyölle, 1,5 euroa tarveaineiden hankintaan ja viisi euroa työpalkkana työntekijälle. Aika pieni päiväpalkka siitä tulee, kun korun pujottelemisessa saattaa mennä viisi työpäivää.
Minun hunajasatoni jäi minimaalisen pieneksi. Näin se aina menee, hyvän sadon jälkeen tulee oikein huono. Mutta eipä surra, vielä on edellisvuotista hunajaa jäljellä paljon, ja markkinoilla myyn tämänvuotisen. Joka vuosi hunaja on myös erilaista, nyt epäilen, että elokuun helteillä ei löytynyt muuta kasvia kuin kanerva, hunaja oli vähän hyytelömäistä.
VastaaPoistaViinimarjoja tuli vähän, samoin vattuja.
Kylläpä sinulla on puuhaa sadonkorjuun kanssa! Ihan hengästyttää lukea. Talvella on makoisaa jalostaa kesän antia...
VastaaPoistaMeillä Siperian karhunvatukassa on vasta ihan muutama kypsä marja.
VastaaPoistaNoitä Päiväkumpu koruja näinkin jossain, varmaan facebook päivityksessä.
Tuulento: Kanervahunajaa tuli meillä klo on pariin pesään. Lajihunajaa. Se maistuu aivan erilaiselta eikä oo ke maukasta teehen., mutt muuten mainiota kyllä.
VastaaPoistaJaana: Vielä vähän aikaa kestää korjuu.
Seijap: Kirsti Kirjavainen on markkinoinut noita koruja.