Helkan lähtöjuhla

Jo juhlakutsussakin Facebookissa mainittiin, että  Yli 40 vuoden antaumuksellinen palvelus ansaitsee arvoisensa huomion. Ole siis tervetullut Su 28.2. viettämään Helkan läksiäisjuhlaa klo 11.45. vastaanottoseremonialla kirkon edessä alkaen. Klo 12 käynnistyy messu, jossa kuullaan Helkan lähtösaarna. Marjaleena Heikkinen ja Veteraanilaulajat esittävät Helkan runoihin sävellettyjä lauluja. Messun jälkeen juhlassa srk-kodilla herkkuja ja ohjelmaa mm. Myrskylän seurakunnan työntekijöiden "talentshow".650 ensimmäistä mahtuu kirkkoon istumapaikoille. Tule siis ajoissa:)

Nämä lapset, päiväkerholaiset, lauloivat ja leikkivät messussa Jumalan kämmenellä -virren.

Seurakunnan diakoni Helka on ansiokkaasti ja kokosydämisesti palvellut yli neljäkymmentä vuotta samassa seurakunnassa. Niinpä hänen eläkkeellelähtöjuhlassaankin oli todella paljon väkeä, lähes paikkakunnan kirkon täydeltä. Tuntui, että koko pitäjä oli liikkeellä. (Kun tulin viime tipassa toisesta jumalanpalveluksesta paikalle, en ollut löytää autolleni mistään enää parkkitilaa.) Väkeä oli kaikenikäistä, vauvoista vaariin.

Helka saarnasi. Saarnassaan hän kertoi myös enkelistä, joka oli saarnatuolissa hänen vieressään.

 

Ja juhla jatkui seurakuntakodilla kahvittelun (Martat olivat jälleen panneet parastaan ja maukasta oli kaikille ongelmasyöjillekin) ja puheiden ja kertomusten merkeissä. Saimme nähdä kuvia ja kuulla kertomusta Helkan työuran vaiheista diakonivihkimyksestä alkaen. Monta kirkkoherraa ja kanttoria on kerinnyt seurakunnassa olla tuon neljänkymmenen vuoden aikana. Kolme kirkkoherraa oli juhlimassakin.

Niin jumalanpalveluksessa kuin juhlassakin saimme myös kuulla monta Helkan sanoittamaa laulua. Helkalle runot ovat olleet hengellisen elämän eväinä. Niilläkin hän on palvellut niin seurakuntaa kuin muuallakin. Kiitos Helka niiden puhuttelevista sanoista.

Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton, niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie ja se taisteluun vie, meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan käymme taistelemaan. Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi. (Saarnavirtenä virsi 310:1-)

Finlandiahiihto hiihdetty

 

Lähdössä

Aamulla lähdimme Salpausselälle tämänvuotiseen Finlandiahiihtoon. Hiihtäjien määrä on vähentynyt vuosien mittaan. Tänä vuonnakin odotettiin pitkään lunta. Monet arvelivat varmaan, että hiihdosta ei tule yhtään mitään. Mutta viime päivien lumisateet toivat tarpeeksi paljon lunta latujen tekoa varten. Ja niin saimme hyvät ladut tänä vuonna. Keli oli hyvä. Aurinko paistoi ja oli muutama aste pakkasta.
Hyvä oli hiihdellä. Matka sujui samoihin aikoihin kuin edellisinäkin vuosina. Toki suksissani oli pitoa enemmän kuin luistoa, mutta perille pääsin.

Minulla oli seitsemäs kerta Finlandiaa, mutta miehellä jo neljäskymmenestoinen. Emme koskaan ole lähteneet tähän hiihtoon näin vähillä etukäteishiihdoilla. Minullakin vain vähän alle sata kilometriä oli ennen Finlandiaa. Kun nyt on latujakin kodin lähellä valmiiksi ajettuina, hiihtokausi jatkunee.

Vaatetuskin osui nappiin. Minulla oli lyhythihainen, pitkäpunttinen silkki-villakerrasto ja yläosassa lisäksi ohuen ohut fleezepusero. Hiihtopusero ja hiihtohousut, monoissa villapohjasukat. Käsissä nahkarukkaset, päässä Rukan pipo.

Hiihdon jälkeen oli tarjolla opiskelijahierontaa. Niinpä sopansyönnin jälkeen saimme vielä hieman vetreytetyksi lihaksiakin ennen kotimatkaa. Ja kotona tietysti oli sauna, jossa voi nauttia pitkään lämmöstä.

Ja tässä tämänvuotiset mitalimme.

Pyhiinvaellukselle Santiago de Compostelaa kohti

Espanjaan pyhiinvaellukselle lähtö on suunnitelmissa ollut jo pitkään. Vähitellen siitä alkaa tulla totta, kun matkan alkumaksukin on jo maksettu. Tällä kerralla olen näet vaeltamassa ryhmässä. Toki kannamme reppumme itse ja kuljemme tuon parin viikon vaelluksen jalkaisin. Lähtöpaikka on vielä avoin, ehkä Portugalin reitin loppuosaa. Ajatuksena on matkata Santiago de Compostelasta vielä Finisterraan asti kävellen.

Matkavarusteita olen mietiskellyt ja tutkinut tarkkaan vanhan vaellusvarustelistani. Vuosi sitten päivitin sitä Assisin kymmenpäiväiselle vaellukselle ja nyt vielä yritän viilata hieman sopivammaksi. Yksi tärkeä matkavaruste on myös mieliala. Rukous kulkee mukana.

 Päivittäisissä rukoushetkissämme sovellamme taizelaista ja ignatiolaista rukoushetkiperinnettä. Niitä yhdistelemällä saamme päiväohjelmastamme antoisan niin hengen kuin ruumiinkin osalta, mainitsee vetäjämme.

Matkalle varustautumista varten saimme tämän rukouksen.

Pyhän Teresan Rukous

Salli tänään löytyä rauha sisimpääsi.

Olkoon luottamuksesi Jumalaan, että olet täsmälleen siellä missä sinut on

tarkoitettu olemaan.

Älä unohda äärettömiä mahdollisuuksia, jotka syntyvät

luottamuksesta - uskosta.

Tule käyttämään niitä lahjoja, jotka olet saanut, ja anna eteenpäin sitä

rakkautta, joka on ylhäältä annettu sinulle.

Ole tyytyväinen tiedosta, että olet yksi Jumalan lapsista.

Salli tämän läsnäolon asettua sinun sisimpääsi, ja anna sielullesi vapaus

laulaa, tanssia, ylistää ja rakastaa.

Se kuuluu meille kaikille.

Kansainvälinen iltapäivä

Olipa mukavaa touhua yhdessä afganistantaustaisen ja somalitaustaisten naisten ja lasten kanssa. Yhdessä opettelimme suomen kieltä ja tutustuimme hieman toisiimme. Juttelimme omat nimet, iät, lasten lukumäärät jne. Olipa opettelemista lausumaan oikein heidän nimiään.  Lukusanoja, tämän päivän tarjottavia suomeksi piirroksin ja tekstein, yhteisiä suunnitelmia tulevista kerroista monenlaista. Lapset touhusivat tänään keskenään He olivat jo koululaisia tai eskari-ikäisiä tämän päivän porukassa.

Ensi kerralla tulee varmaan enemmän väkeä mukaan. Suomalaisiakin saisi tulla enemmän mukaan. Tämä oli harjoittelukerta seitsemän aikuisen turvapaikanhakijanaisen ja neljän lapsen kanssa. Puhuimme myös neulomisesta ja yhteisistä ruoanlaitoista. Ensi kerralle jo sovimme yhteiset leiväntekohommat, naan-leipää ja roti-leipää - pääsen opettelemaan niiden tekemistä ja saan maistaa heidän tuotoksiaan.  Onpa jännä, miten erilaisia leipiä leivotaan eri maiassa, vaikka on suurinpiirtein samat aineet. Siis sitten ensi torstaina.

Tänään olimme myös laavulla urheiluseuramme senioreiden kera. Makkaraa paistettiin ja mehua juotiin ja toistemme seurasta nautittiin. Ja taas oli Rauha hoitanut meille maistuvat tarjottavat. Monet olivatkin tulleet hiihtäen paikalle kuten pappakin. Minä jouduin luistamaan seuraavan tilaisuuden takia tämänpäiväisestä hiihdosta.

Sitten laavulta pappa ja lapsenlapsi hiihtivät kotiin tuon muutaman kilometrin. Kotosalle tuli toisenkin lapsen lapsi touhuamaan ja hiihtämäänkin sitten illansuussa vielä.
Lunta sateli taas tänään hieman. Meillä on tosiaan talvi nyt.

Illalla olin tietysti vielä luovan kirjoittamisen parissa. Taas opin jotain uutta kirjoittamisesta. Mukavaa, että vielä vanhanakin voi oppia jotain uutta!

Syntymäpäiväjuhlintaa ja talvi-iloja

Marja-Liisa Swantzin syntymäpäiviä juhlittiin sunnuntainakin. Syntymäpäivä oli kyllä maanantaina: Marja-Liisa Swantz täytti silloin 90 vuotta. Kiitos Marja juhlistasi.

Marja-Liisa Swantz on teologian tohtori ja PhD, Helsingin Yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen ensimmäinen johtaja. Kulttuuriantropologian professori emerita on toiminut Helsingin yliopiston monilla laitoksilla opettajana. Marja on ollut mm. lähetystyössä  ja tutkijana Tansaniassa. Viimeksi hän vieraili Tansaniassa viime joulukuulla. 

Eri ihmiset näkevät Marja-Liisa Swantzissa eri asioita. Kirkollisissa piireissä Swantz tunnetaan saavutuksistaan lähetystyössä, yliopistomaailmassa hän on huomattava antropologi ja kehitysyhteistyöväki muistaa hänet oman alansa uranuurtajana. Swantz on ensimmäinen niin sanottuja osallistavia tutkimusmenetelmiä käyttänyt suomalainen ja alan pioneereja koko maailmassa.

AntroBlogi ja Suomen Antrobologinen Seura toivottivat onnittelut tällaisella piirroksella.

Olen käynyt tänäänkin hiihtämässä. Vihdoin on lunta ollut tarpeeksi laduilla. Latukone ajeli taas hiihtoladut jo aamulla tänäänkin aivan kodin läheisellä kuntopolullakin. Neitseellistä latua oli mukava hiihdellä asteen parin pakkasessa. Vallan mainio hiihtokeli. Kävin testaamassa hiihtonopeuttani elien ja tänään. Pikemmin voin sanoa, että hiihtohitauttani. En tosiaan kovin vauhdikkasti hiihdä. Mutta mikä on hyvä: en ole kaatunut, vaan hankalatkin mäet olen tähän mennessä pysynyt pystyssä.

 Lapsenlapset ovat olleet muutaman päivän meillä ja nyt on enää yksi viettämässä talvilomaansa. Tänään hän sai papan kanssa valmiiksi kivan hyppyrimäen pulkkailua varten. Toki pulkka on liukunut mainiosti myös  tiellä mäkeä alas - onneksi ei ole tullut autoja vastaan.

Yhdet Kerttu-mallin sukat valmistuivat muutama päivä sitten. Ne painavat 93 grammaa. Sukat neuloin taas samasta (josta olen neulonut yli puoli tusinaa jo aikaisemmin) Novitan sinapinkeltaisesta Seitsemän Veljes -langasta kolmen ja puolen puikoilla. Näissää sukissa on kymmenen kuviokerrosta - viisi varresta ja viisi terässä. Sukat sopinevat 37-38-numeroiseen jalkaan.

Sana tälle päivälle: Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää,  kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.  Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme,  joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat  ja tulisivat tuntemaan totuuden.  Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä,  ihminen Kristus Jeesus.  Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta,  todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.  (1. Timoteuksen kirje 2:1-6)

Väripaletti

MakroTexin tämän viikon haasteessa on aiheena VÄRIPALETTI.

Värejä on riittänyt tällä viikolla yllin kyllin, kun lapsenlapset ovat olleet lomaviikolla leikkimässä ja touhuamassa. Värejä on vaatteissa,legoissa, puuleluissa, autoissa ja etenkin monenlaisissa palapeleissä.

Tämä aakkospalapeli on hankittu jo vuosia sitten. Yhä edelleen se jaksaa kiinnostaa monenikäisiä pieniä. Siinä samalla palapeliä kootessa voi oppia myös aakkoset tai ainakin muutamia kirjaimia kerrallaan.

Nainen nollapisteessä

Egyptiläinen Nawal El Saadawi on psykiatri ja kirjailija. Hänen työnsä maaseudun köyhien parissa ja kaupunkien slummeissa auttoi häntä näkemään egyptiläistä yhteiskuntaa kaikilta tasoilta. Hän on käsitellyt feministikirjailijana monia asioita rohkeasti ja avoimesti kuten seksuaalisuutta, uskontoa ja politiikkaa, joita on pidetty arabiyhteiskunnassa tabuina.

Tämän kirjan Firdaus eli Nainen nollapisteessä hän kirjoitti tavattuaan tämän naisen Qanatirin naisvankilassa, jossa hän oli tutkimassa egyptiläisten naisten neurooseja, persoonallisuustutkimusta hyvin erilaisten rikosten tähden tuomituista tai syytteeseen asetetuista.

Firdaus oli joutunut vankilaan tapettuaan erään miehen. Kirjailija oli monien yritysten jälkeen päässyt hänen luokseen kuullakseen tämän tarinan. Nainen erosi muista vangeista siinä, että hän piti päänsä pystyssa, oli omanarvontuntoinen (ja koulutettukin). Ja  erosi muista myös siksi, että oli täysin peloton kuoleman edessä. Siksi El Saadawi halusi keskustella hänen kanssaan, Aluksi nainen kieltäytyi tapaamisista, mutta viimeisenä päivänä, juuri ennen kuin hänen kuolemantuomionsa hirttämällä  pantiin täytäntöön, hän suostui ottamaan vastaan El Saadawin.

Kirja on tosikertomus. Firdaus jouti maksamaan kalliin hinnan totuudesta, koska maailma on täynnä valheita. El Saadawi kertoo itsestään jälkeenpäin, että minne tahansa kulkikin, hän havaitsi joka askeleella valheita ja näki ympärillä touhuavan tekopyhyyden.

Nainen nollapisteessa julkaistiin 1975, suomeksi 1988 (Kääntöpiiri oy).

Luin tämän kirjan yhtämittaa, en pystynyt lopettamaan, kertomus vei mennessään.Koskettava teos. Naisen asema on monessa maassa,  etenkin muslimimaassa, vastaava kuin kirjan Firdauksella, mutta moni ei ole rohkea, ei ole mahdollistakaan olla rohkea. En tarkoita tappamista, vaan asennetta.

Tämä kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2016 muutamaan kohtaan:
8.   Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin
15. Kirjan kansi on mielestäni ruma
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
34. Keskustelua herättänyt kirja
44. Kirjassa joku kuolee
48. Kirjassa on alle 150 sivua

Pena

Elokuvissa käyminen on aina elämys. Niin tänäänkin elokuva nimeltä Pena kosketti, Sormusen Penasta  tehty dokumenttielokuva. Sormusen Pentti oli vuodesta 1948 Lahdessa seurakunnan poikatyöntekijänä.

Legendaarinen Pena kokosi kerhoiltoihin satoja poikia eri puolilta Lahtea. Poikien kokoontuminen päättyi aina Penan kertomaan jännäriin, joka jäi ilta illalta niin jännään paikkaan, että oli pakko tulla seuraavallakin kerralla. Ja aina illat päättyivät virteen Oi Herra luoksein jää kuten myös tämä elokuva tänään.

Pena-dokumentin käsikirjoittaja ja kuvaaja Kari Vähävuori oli saanut aikaan todella koskettavan.   Kari Vähävuori oli etsinyt entisiä kerholaisia kertomaan muistojaan ja niitä muistojahan riitti ja riittää. Oli Harjunalustan seurakuntakodista, oli Heinäsaaresta, oli puhallinsoittokunnasta, oli partiolaisista, oli monenlaista tapahtumista ja Penan idearikkaasta toiminnasta poikien kanssa.

Puhallinorkesteri on perustettu vuonna 1949.  Orkesterin toiminta oli osa Lahden seurakuntien nuorisotyötä. Orkesteri sai alkunsa, kun legendaarinen seurakunnan poikatyöpioneeri Pentti Sormunen keksi antaa pojanviikareille käteen soittimet. Soittimien hankintakin sodan jälkeen oli oma operaationsa. Asemarakennuksen jostakin kellarista löytyi puulaatikko, jossa oli suojeluskuntien vanhoja soittimia, jotka sitten kunnostettiin.

Seurakunnilla oli lähiöissä poikakerhoja ja poikailtoja, jotka kokosivat säännöllisesti joka viikko satamäärin osallistujia. Pentti ”Pena” Sormunen oli kiinnostunut poikakerhotyön lisäksi myös partiosta ja NMKY:n eli Namikan toiminnasta. Koska Harjunalustan Siniveljien perustaja Pena Sormunen oli Namikan kannattaja, sen vuoksi NMKY:n tunnus on havaittavissa myös Harjunalustan Siniveljien lipussa ja huivimerkissä.

Muistoissa Heinäsaaressa paistoi aina aurinko. Tuhannet lahtelaiset ovat leireilleet Heinäsaaressa jo seitsemällä vuosikymmenellä. Lahden seurakunta sai saaren leiripaikakseen vuonna 1945.  Pena oli sen idean saanut ja saanut seurakunnan ostamaan tuon saaren. Ensimmäinen poikaleiri työntyi saareen lepikon läpi, ja poikaleirin voimin rakennettiin pari vuotta myöhemmin saunakin. Yhdellä leirillä saattoi olla sata poikaa. Aluksi - ja vielä pitkään - pojat nukkuivat teltoissa ja männikössä oli riukula.

Oli meitä katsojia paljon Kino Iiriksessä muistelemassa Penaa. Monet seurakuntapojat ja työtoveritkin.

Dokumentti Pentti Sormusesta kuuluu Lahden videokuvaajien Lahti-aiheisiin perinnefilmeihin.

Hiihtämään vai katselemaan hiihtoja?

Salpausselän kisaviikonloppu on meneillään. Vuonna 1923 järjestettiin ensimmäiset Salpausselän Kisat. Ensimmäiset ulkomaiset kilpailijat osallistuivat kilpailuihin vuonna 1926. Alusta lähtien kisat on järjestetty valtaosin vapaaehtoisten työntekijöiden voimin. Mukana olin lapsena ja koululaisena katsomassa kisoja. Kummi-setäni asui aivan kisapaikan vieressä ja lähes koko suku majoittui heillä tai ainakin vieraili kisojen aikana välillä lämmittelemässä. 

MM-kisoja on Lahden Hiihtoseuran toimesta järjestetty vuosina 1926, 1938, 1958, 1978, 1989 ja 2001 ja seuraavat ovat 2017. Tänä vuonna ovat nyt meneillään vasta esikisat.

Nimipäivillä tänään kokoonnuimme muistelemaan vanhoja asioita, kuten noita Salpausselän kisaviikonloppuja. Kuulemma oma perhe sai nukkua keittiön lattialla, kun talo oli täynnä kisavieraita. Mukavaa kuitenkin oli sukulaisten tapaaminen.

Sen verran viikolla aurinko on lämmittänyt, että jääpuikkoja on alkanut tulla räystään reunalle. Lämmintä on ollutkin viime päivinä. Lämpötila on heilunut nollan molemmin puolin ja lunta on tullut tuiskuna. Eilen satoi jäätävää tihkua ja jäisiä rakeitakin. Auton ikkunat saivat jääkerroksen parikin kertaa raapattavaksi.

Latukone onneksi on tehnyt latuja. Tosin ensimmäisen kierroksen sai useampana päivänä hiihtää itse uraa tehden. Tänään hiihdin toisilla suksilla kuin eilen. Eilen oli nanot alla, nyt karvaiset sukset. Tänään luisto oli huono, mutta pito hieman parempi ylämäkiä hiihdellessä.

Hiihtämässä oli tänäänkin koululaisia, eskareita ja vielä pienempiä opettelijoita. 

Raamatun sana tänään: Herra antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.  (Psalmi 91:11-12)

Paastorukous

Kävin virastosta palauttamassa päivänavauslaatikon päivänavauksen jälkeen. Samalla huomasin viraston käytävän alttarilla paastonajan muistutukseksi laitetun asetelman. Siinä oli paastorukous muistuttamassa. Efraim Syyrialaisen paastorukous on tunnettu etenkin ortodoksisessa kirkossa.

Pyhä Efraim Syyrialainen, syyrialaiselta nimeltään Afremi Surjaja, on varhaisen Syyrian kirkon suurin opettaja, jota hänen aikalaisensa kutsuivat kaunopuheiseksi suuksi, maailman opettajaksi, kirkon pylvääksi ja Pyhän Hengen soittimeksi. Efraim Syyrialainen  syntyi 4. vuosisadan alussa Nisibiksessa Mesopotamiassa ja kuoli vuonna 378. Hän eli erakkoelämää luolassa Edessassa.  Häneltä tultiin kysymään usein neuvoa asioihin. Hänen sanoistaan huokui palava rakkaus Jumalaan, syvä katumus ja nöyryys.

Efraim Syyrialaisen paastorukous:
Herra, elämäni valtias !
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra !
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Aamen.

K niin kuin kirjassakin kevättä kohti

 MakroTexin tämän viikon haasteena on JOTAIN, JOKA ALKAA K-KIRJAIMELLA.

Ensimmäisenä mieleeni tuli tietysti KIRJA. Kirjoja on paljon, mutta tämä on viimeksi lukemani kirja.

Luin Reetta Niemelän ja Leena Lumpeen kirjan Miljan Kevät (Otava 2004), jonka lainasin kirjastosta lastenosastolta. Kirja kertoo Miljasta joka keväällä matkustaa Ukkinsa Ukko Mansikan kanssa maalle mökille, punaiselle mökille, jonka nimi on Mansikkamökki. Kirjassa tulee esille luontoa, eläimiä, kasveja ja kevään iloja monella tapaa, myös vanhoja tapoja.

Kirjassa kerrotaan myös kummituksesta. Tosin kummitus paljastui sitten harsohattunsa riisuttuaan mehiläishoitajaksi. Kirjassa annetaan ohjeita mm. pistokkaan ottamisesta ja mahlanjuoksutuksesta sekä ruokaohjekin raparperilumen valmistamisesta.

Kasvi, josta pistokas leikataan, on hyvä kastella  huolellisesti edellisenä päivänä. Pistokas otetaan mieluitan aamupäivällä, sillä silloin kasvinosien nestepitoisuus on suurimmillaan. Pistokkaaksi leikataan saksilla kasvin latvasta noin  kymmenen senttimetrin mittainen, puutumaton pätkä. Pistokkaan pari alimmaista lehteä voidaan poistaa. Pistokas laitetaan vesilasiin juurtumaan.

Mukavaa luettavaa ja monia kivoja vinkkejä lastenlasten kanssa touhuamiseen kirjan lukemisen ohella. Kannattaisi lainata saman sarjan toisetkin kirjat: Miljan kesä, Miljan syksy ja Miljan talvi.

Mielestäni kirja osuu moneen kohtaan lukuhaasteessa:
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
18. Lastenkirja
7. Vihervuosi 2016-sloganiin Minun maisemani - maalla ja kaupungissa sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
16. Et ole ikinä kuullut kirjasta
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
29. Kahden kirjailijan (onko kuvittaja kirjailija?) yhdessä kirjoittama kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Luettua

Olen viime aikoina lueskellut monenlaisia kirjoja. Osa on sellaisia, jotka olen nähnyt kirjastossa ja joista ajattelen olevan hyötyä elämänkertakirjoittamiselleni, osa on opiksi työtäkin varten.

Olen katsellut monesti kirjaston pikalainahyllyssä olevaa  Aila Ruohon Vartiotornin varjossa, Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta (Atena 2015). Ennen kuin olin sen kerennyt lainata, se oli usein siitä jo hävinnyt, koska ajattelin, että en ennätä sitä viikossa lukea muun ohella. 

Minua on kiinnostanut tietää, mitä jehovantodistajuudesta ajatellaan ei-virallisesti. Olen tuntenut muutaman tähän lahkoon kuuluvan henkilön henkilökohtaisesti. Heiltä en ole saanut paljoakaan tietoa enkä ole kyllä kehdannut kyselläkään.  Jos joku on tullut ovellemme, olen vain kertonut  olevani luterilainen kristitty ja kiitos ei. 

Nyt sain tarkempaa tietoa tästä liikkeestä, sen oppirakenteesta ja toiminnasta. Kirjan tekijä oli haastatellut 64 henkilöä, pääasiassa liikkeestä eronneita todistajia.  Ponnahduslautana aiheeseen Aila Ruoholla oli kaksi sisartaan, jotka kuuluivat jehovantodistajiin. 

Kirja kertoo Vartiotorni-seuran historiaa ja toimintaperiaatteita, siitä, miten jehovantodistajaksi kasvetaan. Mös tiukoista ohjeistuksista kuten naisen asemasta (vain miehet saavat olla johtajia!) ja elämästä järjestön ehdoilla. Irtautuminen järjestöstä on vaikeaa, koska samalla kaikki yhteydet järjestössä oleviin omaisiin ja ystäviin katkaistaan samantien. Jos toimii vastoin järjestön sääntöjä, joutuu ojennettaksi oikeuskomiteaan, ehkä erotetuksi, mikä merkitsee kuin kuolemaa, koska liikkeeseen kuuluvat karttavat täysin erotettua tai eronnutta.

Kirjassa on paljon suoria lainauksia haastatteluista. 

Raadollisempaa kuin olin luullutkaan oli tuo hengellinen väkivalta, mitä kirjassa kuvattiin. 

Tämä kirja sopinee Helmet-lukuhaasteen 2016 kohtaan:

34. Keskustelua herättänyt kirja.

 Joskus löytää kirjaston esittelyhyllystä tällaisia ilokirjoja. Aforistikko Maija Paavilaisen teokset hykerryttävät. Niin paljon on sanottu parilla sanalla ja siihen liittyvällä kuvalla. Hänen aforistisia piirroksiaan on julkaistu aluksi Kotimaa-lehdessä vuodesta 1971 lähtien, sittemmin myös kirjoina Maija P:n nimellä.
Tämä Onnenpotkuja-kirja on Kirjapajan julkaisu (2016)

Ne iloitsevat tehdessään työtä toisten hyväksi. Kannattaa kuljettaa mukanaan vain sellaista mikä muuttuu hunajaksi.

Onnea tuottavat toisinaan mitä hupsuimmat ja arkisimmatkin asiat, ja mikä parasta: voimme jokainen olla jakamassa onnea ja iloa ympärillemme! Tuli iloinen mieli, kun tuon kirjasen lukaisin läpi. Ja taas paljon ajateltavaa.

Kirja sopinee lukuhaasteen kohtaan   

48. Kirjassa on alle 150 sivua.

49. Vuonna 2016 julkaistu kirja.

Antti O. Arposen Tekohampaita ei jätetä, urheilunovelleja (HAI 2015) jäi hänen viimeiseksi kirjakseen. Juuri kun tamä novellikokoelma oli tullut kustantajalle, tuli viesti Arposen kuolemasta. Niinpä tämä kirja on julkaistu omaisten luvalla ja Suoemn Urheiluhistoriallisen Seuran tuella. Arponen oli urheilutoimittaja ja ahkera urheilukirjoittaja.

Kirjan niminovelli  kertoo tosikertomuksen vuoden 1936 talviolympialaisten (Garmisch-Partenkirchen) kultaa tuoneesta viestihiihdosta, jonka ankkurina oli Kalle Jalkanen. Hän hiihti viimeistä osuutta viestissä, kun hän joutuu rykäisemään suustaan limaa ja hikeä. Ja samassa tekohampaat putosivat hangelle loivassa laskussa.

Köyhällä työmiehellä ei ollut varaa jättää kalliita hampaita. Kalle oli edellisenä vuonna teettänyt uudet tekohampaat. Lasku oli ollut työmiehen kahden kuukauden palkan verran. Eihän sellaista purukalustoa voinut jättää. Vauhti seis, sukset ympäri ja haarakäyntiä pikaisesti mäkeä ylöspäin. Siellä ne hangella ovat, äkkiä talteen. Hiihtorukkasilla tekohampaita on mahdoton laittaa taksiin suuhun. Kalle työntää hampaat hiihtohousujen taskuun. Sauvat käteen ja ladulle.

Osa novelleista on fiktiota, suurin osa tositarinoita.  Mukavaa kevyttää luettavaa. Suosittelen välipalaksi.

Tämä kirja osuu lukuhaasteen kohtiin:
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
16. Et ole ikinä kuullut kirjasta
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua

Latukone kävi

 

Oli mukavaa käydä jälleen hiihtämässä.

Vihdoin latukone tuli meidän kylällekin. Tänään mies kuuli sen ääniä ja kun hän katsoi ikkunasta, näki tuon latukoneen  reitillään. Lähdin siitä sitten aika pian kokeilemaan ladun kuntoa. - Vähän olivat vielä rukkasetkin märkinä edellisen hiihtoreissun jäljiltä.

Aamupäivällä kävimme urheilukeskuksen latuja hiihtämässä. Vaan eipä siellä ollut vielä aamulla latuja ajettu lumisateen jälkeen. Mies hiihti edellä ja minä jäljessä. Lumi tarttui suksiin ja ensi kierroksella luisto ei ollut kovin hyvä. Hyvä puoli oli ainakin siinä, että mäet pääsi hyvin perinteisen latua pitkin ylös. Mäen päällä sitten sai hiulata lumia ja hieman jäätäkin suksen pohjasta. Latu oli myös vetinen joillakin kohdin. Muuten pohja jo siellä urheilukeskuksen laduilla aika hyvä.

Illansuussa kuntopolun ladulla oli hyvä hiihtää luisteluosalla, mutta perinteisen uralla metsäisissä kohdissa oli vielä paljon roskaa, maata näkyvissä, ja tunnelissa ei ollut lainkaan lunta.

Harmina olivat jalanjäljet ladulla. Olin ensimmäinen hiihtäjä latukoneen jälkeen, mutta jo muutama oli kerennyt sitä ennen kävellä uralla. Luulisi, että lapsetkin ymmärtäisivät ja koiranpissittäjät, että hiihtolatuja ei ole montaa viikkoa. Kun latu-ura jäätyy (huomiseksi on luvattu jopa kymmenkunta astetta pakkasta), niin latuun painuneet jalanjäljet haittaavat hiihtämistä.

Ystävänpäivää

 Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivä muistuttaa, että ystävyyttä on hoidettava.

Sanotaan, että HYVILLÄ YSTÄVILLÄ saattaa mennä pitkiäkin aikoja etteivät puhu keskenään, silti ystävyyssuhde ei koskaan unohdu. Tavatessaan nämä ystävykset ovat kuin olisivat tavanneet viimeksi eilen. huolimatta siitä kuinka kauan vioime tapaamisesta on tai kuinka kaukana toisistaan he asuvat. Olet onnekas, jos sinulla on vähintään yksi tälllainen ystävä.

Tänään vietetään ystävänpäivää. Suomessa ystävänpäivän eli Valentinenpäivän vietto on aika uusi tapa: kalenteriin se tuli vasta 1996. Tosin sitä on jo 1980-luvulla vietetty meilläkin. Englannissa kuningas Henrik VIII julisti helmikuun 14. päivän kuninkaan kirjeellä viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä.

Erään tarinan mukaan piispa Valentinuksesta tuli rakastavaisten nimikkopyhimys siksi, että hän neuvoi Rooman nuorukaisia kieltäytymään sotapalveluksesta ja kehotti heitä pysyttelemään mieluummin rakkaittensa luona kuin lähtemään sotaan. Tästä roomalaiset sotapäälliköt eivät pitäneet ja Valentinus sai kuolemanrangaistuksen. Myöhemmin pyhästä Valentinuksesta tuli rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja.

Tänään oli viimeinen vaalisaarnapäivä. Nyt olemme kaikki kolme näytettä kuunnelleet ja tehneet omat päätelmämme  muidenkin seikkojen perusteella.  Kirkosta ja vaaliehdokkaan haastattelusta tänään taas sauvakävelin kotiin. Olivatpa jalankulkutiet puuroisia! Oli satanut lunta ja ajotie oli aurattu ja sieltä samalla lumet lennätetty kävelyteille. Tulipahan kuntoilua rämpiessä. Ja lunta sateli vieläkin.
Mies sentään kävi hiihtämässä.

 Tein pellillisen torttutaikinasydämiä, joissa päällä oli puolukkahilloa ja omena-tyrnihilloa.

 Ja lopputaikinasta tuli suolapala.

Olgat ohjeineen ja Kertut

Neuloin Olga-mallin sukat kellankirjavasta Nalle Taikasta. Sukat on neulottu 64 silmukalla kolmosen puikoilla. Varteen tein Olga-mallilla sukan suun:
Ensin kaksi kerrosta nurjaa, sitten 20 kerrosta kuviota, joka on helppoa tehdä. Joka puikolla on 16 silmukkaa. Ensin kaksi takaa yhteen, viisi oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, viisi oikein ja kaksi oikein yhteen. Tuo joka puikolla. Seuraava kerros neulotaan kaikki oikein. Näitä kahta kerrosta vuorotellaan. 21. kerroksella neeuloin vain puikon alussa ja lopussa yhteen, mutta en tehnyt enää langankiertoja. Näin joka puikolla on 14 silmukaa. Sitten 12 kerrosta kaksi oikein, kaksi nurin resoria.
Normaali vahvistettu kantapää. Kun jalkapohja kantapäästä kärkeen oli 20 cm eli puikon mitta, tein nauhakavennukset. Sukat painoivat 64 grammaa ja sopinevat noin 38 -numeroiseen jalkaan.

Taas uudet sinapinkeltaiset Kertut kymmennellä kuviolla. Sukat painavat 92 grammaa.

Eilen oli piha vielä vihreänä, tänään taas valkoisena. Toki lämpötila on lähellä nollaa, joten huonolta vielä näyttävät hiihtomahdollisuudet.

Bataattikeitto oli vuorossa lounaaksi. Bataattia, valkosipulia, sipulia, kanaliemikuutioita, vettä, Keitin nuo pehmeiksi ja sauvasekoittimella hienonsin. Lisäsin kuivattua basilikaa, mustapippurirouhetta sekä makeaa chilikastiketta  ja pari tölkkiä ruokakermaa. Lautaselle sitten pakastimesta ruohosipulia. Keitin taas ison annoksen soppaa ja lopun laitoin annospurkkeihin pakastimeen odottelemaan sopivaa ateriakertaa.

Pappi ja saarna

 Luomaniemessä oli  rovastikunnan pappien koulutuspäivä.

Emeritus-piispa Eero Huovinen on kirjoittanut kirjan saarnasta. Kirjassaan hän pohtii, mikä on saarnan merkitys nykymaailmassa ja mistä on hyvä saarna tehty.Tuon kirjan olen tilannut, mutta en vielä ole sitä saanut käsiini. Todennäköisesti mielenkiintoista luettavaa, ainakin muutaman lukijan mukaan.

Nyt eläkkeellä ollessaan Huovinen kirjoittaa ja toimii muun muassa johtamistaidon kouluttajana.

Tänään Eero Huovinen opasti meitä, mikä on saarnan merkitys nykymaailmassa ja mistä on hyvä saarna tehty. Hän kyseenalaisti kirkollisen puheen itsestäänselvyyksiä ja maneereja. Saarnan tehtävä on olla ihmisen rinnalla ja ymmärtää hänen kärsimyksiään ja ilojaan.
Hän kertoi mm. että suomen kielessä on kaunis sanonta, jonka ihmiset usein sanovat, kun eivät oikein muuta läheisensä menettäneelle osaa sanoa. He sanovat: ”otan osaa suruusi”. Otan osaa. Kuinka moni on tullut miettineeksi, mitä itse asiassa sanoo noita kuluneita sanoja lausuessaan? Huovisen mukaan sanojen käyttäjä tulee epäsuorasti ilmaisseeksi, että haluaa kantaa osan toisen kuormasta, ottaa sen omille harteilleen. Se on myös saarnan tavoite. Ottaa osaa.