Camino Portugués kutsuu

Pyhiinvaellukselle lähtö alkaa kulkea mielessä ja vähän tekemisissäkin jo. Tänään olen tilannut valmiiksi vaelluksen ensimmäisen majapaikan Lissabonista, jonne lennän jHs 20.4. Olipa miettimistä, millaisen yösijan ja mistä kaupunginosasta sen hankin. Eihän ole enää kolmea viikkoakaan lähtöön!

Pitäisi alkaa etsiä vaelluksella tarvittavia tavaroita. Tavaralista on entuudestaan valmiina. Mahdollisimman vähillä tulisi selvitä matkaan. Uutta ei taida onneksi paljon tarvita, kun edellisistä vaelluksista ei ole pitkää aikaa. Varmaan ainakin sadevaatteet on tarkistettava ja mietittävä, millä olisi paras lähteä liikenteeseen. Tähän aikaan vuodesta saattaa siellä sataa jopa puolet vaelluspäivistä.

Hankin kirjan Portugalin pyhiinvaellusreitistä: John Brierley, A Pilgrims Guide to the Camino Portuqués, A Practical and Mystical Manual for the Modern Day Pilgrim. Kirjassa on vaellustiedot ja kartat Lissabonista Portoon ja Santiagoon asti sekä rannikkoa että sisämaan reittiä pitkin. Tämä opaskirja on seitsemäs tarkistettu ja laajennettu laitos ja julkaistu tänä vuonna eli vuonna 2016.

Tilasin oppaan Suomalaisen kirjakaupan kautta. Tuon kaupan jäsenenä postimaksua ei tarvinnut maksaa, vaan sain kirjan suoraan kotiin. 

 Olen selaillut kirjaa ja sen karttoja. Mietin miten paljon pystyn lataamaan kännykkään tietoja etukäteen joko netistä tai kirjasta. Mielenkiintoista tutkittavaa.

Kevyt pyyhe vaellukselle

 Olen alkanut vihdoin pohtia pyhiinvaellukselle tulevia varusteita. Minulla on ollut aikaisemminkin retkipyyhe, mutta se mielestäni painoi liikaa, 222 grammaa. Siksi tuota en ole kuitenkaan vaelluksilla käyttänyt, vaan vain muilla matkoilla.  Käytin vaelluksilla yleensä sideharsoa (siis vauvanvaippaa) tai vain ohutta puuvillahuivia pyyhkeenä.

Löysin Erä-Tukun avajaisissa kevyen ohuen pyyhkeen: Woodlander retkipyyhe on pieneen tilaan, pussukkaan, mahtuva 58 x 120 cm kokoinen ohut pyyhe, jonka materiaali on 85 % polyesteriä ja 15 % nylonia. Pesin tuon oranssin pyyhkeeni, kokeilin pari kertaa ja toimii. Pyyhe painaa 78 grammaa pusseineen. 

Lisäksi otan ison, 165 cm x 110 cm, kirjavan huivin, joka painaa noin 121 grammaa. Jouduin näet ostamaan uuden, puuvillaisen ja toki ohuen, kun vanha, hieman kevyempi alkoi lahota, hajota. Huivi on tuo monikäyttöväline: hame, lakana, pyyhe, tyynyliina, huivi, sängynsuojuksena roikkumassa. Tietysti mukana on 3 metriä narua ja pyykkipoikia ja hakaneuloja!

Matkalukemisia

Matkustin Lappiin ja takaisin bussissa. Menomatka oli yöaikaan ja vaikka en saanut unta, en tehnyt paljoa muutakaan kuin yrittelin unta löytää. En viitsinyt reissussa edes neuloa kovinkaan paljon - ja kotiinpäin matkatessa olin niin flunssainen, etten jaksanutkaan tehdä mitään.  Hieman tosin lueskelin ja ratkoin helppoja sudokuja.

Olen lukenut  ruotsalaisen kirjailijan Jonas Jonassonin hassunhauskan kirjan Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (WSOY 2009). Kirja kertoi juuri sata vuotta täyttävästä/täyttäneestä Allan Karlssonista ja vahingossa mukaanotetusta matkalaukusta, jota jahdattiin. Myös kirjassa kerrottiin Allanin entisistä mahdottomista (?) elämäntapahtumista aina lomittain nykyisten tapahtumien kanssa.
Kirjassa mainittiin myös Picasso miltei sivulauseessa.

Kun ei tarvitse ajatella mitään ja kaipaa lukemista, niin tämä kirja sopii hyvin.

Kirja osuus Helmet lukuhaasteen 2016 kohtiin:
2. Matkakertomus (tavallaan)
3. Kirjassa rakastutaan
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
16. En ole ikinä kuullut kirjasta
30. Viihteellinen kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 vuotta)
44. Kirjassa joku kuolee

Luin myös Christine Leen teoksen Kätilön sisar (Otava 2015). Kirja  kertoi Hakekaa kätilö -kirjojen tekijästä Jennifer Worthista ja siis sisarestaan Cristinesta heidän lapsuudestaan lähtien. Molemmat kouluttautuivat sairaanhoitajiksi. Ja aikanaan molemmat kirjoittivatkin elämänkohtaloistaan.

Kirja oli kiinnostavaa taustatietoa televisiosarjaan Hakekaa kätilö, jota katsoin mielelläni.

Tämä kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2016 kohtiin:
3. Kirjassa rakastutaan
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
16. En ole ikinä kuullut kirjasta
26. Elämänkerta tai muistelmateos
44. Kirjassa joku kuolee

Kevään merkkejä

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on KEVÄÄN MERKKEJÄ.

Kun pohjoisesta ajelee etelää kohti, hanget alkavat muistuttaa enää vähän olemassaolostaan. Vielä Saariselällä oli lunta korkeita kinoksia, mutta jo viimeistään Jyväskylän tienoilla näkyivät rinteet paljaina lumesta. Pelloilla lainehti vettä ja Heinolan sillan molemmin puolin vesi aaltoili.

Kotona pihatie on aivan kurainen. Alle viikossa lumet ovat pitkälti kadonneet ja jo tulppaaninalut pilkistävät esiin.

Toin sisälle ennen pääsiäistä vaahteran oksia hyötymään. Nyt ne kukkivat.

Tomaatit ovat jo taimella ja monet muutkin kasvit on jo kylvetty.

Raikasta, kirkasta

 Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista. (Luukas 24:7)
Risti on välttämätön ennen tyhjää hautaa. Mutta kertomus ei päättynyt epätoivoon.

Niin viemme ääriin maailman pääsiäisaamun sanoman:
Elämä voitti kuoleman. Halleluja, halleluja, halleluja!

(Virsi 85:5)

Pääsiäisenä aurinkokin nauraa. Auringonpaistetta on ollut tänäänkin vaikkei heti aamusta. Ja tuulta. Ja suojasää. Aamuhartauden jälkeen halukkaat pääsivät bussilla Kaunispäälle laskeakseen sieltä pulkillaan maailman pisintä pulkkamäkeä eli 1200 metriä pitkää mäkeä. Suomen vauhdikkain pulkkamäki alkaa aivan Kaunispään laelta. Mäessä vauhti saattaa nousta jopa parhaimmillaan 40 km/h.

Olen ollut tänään sen verran flunssainen, että jätin tämänkin himoamani  reitin väliin. Toki kävin bussimatkalla Kaunispään huipulla maisemia ihailemassa. Päivä sujui lepäillessä, mutta illansuussa kävin kuitenkin hiihtämässä kymmenisen kilometriä. Raikas tuuli liehutteli vieläkin vaatteita ja puhalsi tietysti vastaan. Nanosukseni luistivat mitä parhaimmin,  kun tulin Kiilopäältä alas Tievalle ja vielä käväisin Tievalta samantien Kakslauttasessa. Minulle parhain keli tänä vuonna juuri kun piti ottaa rauhallisesti. Harmitti ja harmittaa. Onneksi en sentään ole enemmän kipeä: räkätauti. 

Rantasauna aina houkuttelee ja tietysti myös tänään. Saunavuoro oli tupaten täynnä naisia. Lauteille mahtuu paljon väkeä yhtäaikaa ja suihkujakin on neljä - ja tietysti tuo avanto Kakslauttanen-joessa.

Illalla oli makkaranpaistoa ja konsertti. Juho Mieti Band soitti ja lauloi aivan mahtavasti. Juho Mieti Bandin yksi laulaja-soittaja on Tievan isäntä Pertti Tamminen.

Sukset luistavat lankalauantaina

Aamuisin Tievalla on loistoaamiainen. On puuroa, muroja, tuoremehua, maitoa, jogurttia, leipää, silliä, hedelmiä, kananmunia, kurkkua, tomaattia, suolakurkkuja ja leikkeleitä leipien päälle. Ja tottakai kahvia, teetä, kaakaota, mehua, sitä,  mitä kukin kaipaa aamupalalleen ja retkieväikseen.

Aamiaisen jälkeen on aamuhartaus Tievan kappelissa. Tänä aamuna vuoro lankesi minulle. Sen jälkeen kuljetettiin halukkaat Saariselälle, josta voi lähteä hiihtämään ja mutkamäkeen. Osa lähti jo heti tästä pihasta laduille.

Lähdin hiihtämään Saariselältä Rumakuruun ja Luulammille, sieltä Tarjoslaavun kautta Vellinsärpimänojalle ja takaisin Saariselälle. Tein tuon neljänkympin Vaskoolihiihdon reitin nurinpäin. Niin tuntuu luistavan paremmin eli mielestäni on enemmän alamäkeä tähän suuntaan.

Sain siitä vinkin Luulammilla, jossa olin kuivattelemassa vaatteitani, parilta hiihtäjältä. Olin näet ajatellut hiihtää Kiilopään yli, mutta tämä olikin hyvä reittivalinta ja nanosukset luistivat todella hyvin. Kun Luulammilta kääntyi Tarjoslaavua kohti, niin sai laskea luikutella pitkän matkaa todella lujaa mutkaiisa latuja. Huhuh, miten pysyä pystyssä!

 Tarjoslaavulla pysähdyin katselemaan kuukkeleita ja sinitiaisia. Kuukkeleita oli paljon myös Vellinsärpimässä. Sain mukavia kuvia linnuista. Olipa hyvä hiihtokeli! Nanoilla oli hyvä hiihtää parin asteen pakkasessa.

Takaisin tulinkin taas Saariselältä bussilla, koska alkoi olla naisten sauna-aika. Saunasta kävin myös avannossa, joka on tehty Tievatuvan vieressä kulkevaan Kakslauttaseen.

Asumme Vanhassa Tievassa, joka on Tievatuvan ensimmäinen majoitusrakennus ja sijaitsee Kakslauttasen rannalla.

Illalla oli pääsiäisyön hartaus Tievakappelissa. Tievakappeli on Lapin ensimmäinen turistikirkko. Kappeli rakennettiin vuonna 1978 Ivalon rukoushuoneen vanhoista hirsistä. Kappelin alttariraanu kuvastaa Lapin neljää vuodenaikaa. Tievakappelin on suunnitellut Bey Heng. Tievakappelin ovet ovat Lapissa kulkijoille aina avoinna ja alttari aina valaistu hiljentymistä varten.

Pääsiäisyön hartauden yhteydessä lapset ja lapsenmieliset pääsivät etsimään pääsiäismunia, uuden elämän symboleja. Jeesus elää: Kristus on ylösnoussut - totisesti nousi! Pääsiäinen on tie pimeydestä valoon, yksinäisyydestä yhteyteen, kahleista vapauteen. Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi.

Kuukkeli kädellä

Pitkänperjantain sanoma kertoo Jeesuksen kuolemasta ristillä.
Päivän sana: Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Luukas 23:46)

Tosin minun pitkäperjantaini alkoi aikaisin aamulla lähdöllä Saariselälle, jonne Tievan isännän kyydillä pääsin. Tänään oli perinteinen vaskoolihiihdon päivä. 20, 40 ja 60 kilometrin kilpailumatkat vetivät ison joukon hiihtäjiä. Toki hiihdin vain tuon lyhimmän matkan.

Eipä suksi kulkenut kovin hyvin, kun aamulla seitsemältä oli vielä pakkasta 26 astetta. Tosin pakkanen laski niin, että lähtiessä hiihtämään oli enää kai 17 astetta. En enää kolmatta kertaa lähde hiihtämään karvapohjasuksilla. Sidekin avautui vähän väliä ja se piti käydä kumartuen kiinnittämään. Ei suksi muutenkaan luistanut - olisi ollut parempi valinta toiset mukana olleet sukset, nanot.

Hiihdon jälkeen saimme mitalit ja porokeittoa juustoleivän kera.

Paikallisen seurakunnan vapaaehtoiset taas tänäkin vuonna paistoivat lättyjä ja keittivät pannukahvit yhteisvastuun hyväksi. Vaskoolihiihdon maali sijaitsee nimittäin aivan tunturikappelin vieressä.

Sitten Riekonlinnaan saunomaan. Mukava lauteilla oli käydä naisporukan kanssa hiihtoja läpi.

Hiihdin iltapäivällä saunomisen jälkeen vielä Saariselältä takaisin Tievalle. Matkalla poikkesin Rönkönlammen majalle/kodalle, jossa istuskelin eväitä syöden. Säästin leipäpalasesta muutaman murusen, koska näin lähistöllä kuukkeleita. Ja eikös kuukkeli tullut nokkaisemaan kämmeneltä murusen. Yritin kuvata kuukkelia, mutta en onnistunut kuvaamaan kuin pyrstön. Laitoin rukkasen käteen, koska tuo nokkaisu oli tuntunut puraisulta. Uusi yritys ja kännykän kamera valmiiksi: Nyt onnistuin kuvaamaan kuukkelin, joka oli juuri ottamassa tuota murusta kädeltä.
Meillä on tällä matkalla näet kilpailu: Joka onnistuu kuvaamaan kuukkelin syömässä kädestä, niin palkinnoksi saa pääsiäismunan.  Pitipä koettaa! (Sain Mignonin!)

Illalla on taas kappelissamme pitkänperjantain hartaus.

Pitkänperjantain hartauden jälkeen katsoimme netistä  puolentoista tunnin esityksen Lahden kaupungintalolta Ristinkirkolle: katunäytelmä Kärsimystie. Sen Käsikirjoitus oli Paavo Liskin, ohjaus Petri Liskin, Tuottaja oli Raili Varpola ja Lahden seurakuntayhtymä.

Kyllä hiihtojen jälkeen varmaan taas ensi yönäkin nukuttaa hyvin ja naapureiden kuorsaukset (omista puhumattakaan) eivät häiritse. Majapaikkamme on Vanhatieva, jossa olemme majoittuneina isoihin huoneisiin. Mukavaa sosiaalista yhdessäoloa.

Saariselältä

Eilen illalla lähdimme seurakuntamme reissujoukko bussilla ajelemaan yötä myöten Saariselälle. Jotkut pystyivät nukkumaan bussissa, toiset eivät. Aika nuutuneina aamupäivällä tulimme perille Tievatuvalle. Söimme aamiaisen, teimme retkieväät  ja lähdimme hiihtelemään. Hanget hohtivat ja ilma oli mitä mainioin. Lunta täällä kyllä riittää.

Hiihdin Kiilopäälle. Siellä laitoin kuivuriin pipon ja hanskat joksikin aikaa. Nautin eväsvälipalan. Meillä on Tievatuvan täysihoidossa runsas ja maittava aamupala ja päivällinen ja retkieväät, jotka saa tehdä aamupalalla.

 Jatkoin matkaa Ahopään yli Saariselälle. Kylläpä aamulla satanut lumi, auringon lämmittäminen ja voimakas vastatuuli saivat aikaan sen, että suksi ei luistanut kovinkaan hyvin.

Saariselällä hain huomisen vaskoolihiihdon rintalaput. Sain taas etuajassa nuo laput ennen kisatoimiston avautumisaikaa. Hiihtelin sitten hiljakseen takaisin Tievatuvalle.

Tievalla oli rantasauna lämmitetty ja avantokin valmiina.

Illalla oli kiirastorstain ehtoollismessu Tievakappelissa.

Pääsiäistä kohti

Tänään juhlittiin kirkkoherramme läksiäisiä työtovereiden kesken.

Aamulla oli ensimmäiseksi kirkossa ehtoollinen, 

jonne kirkkoherra haettiin kotoaan vanhalla 1930-vuoden autolla. 

Sitten juhlittiin maittavalla runsaalla aamupalalla, jonka jälkeen oli vuorossa jalkahoito, hellimistä.

Monenlaista ohjelmaa oli.

Vuosikymmenien työstä juhlittava sai mitalin.

Työntekijöiden kanssa vietetyn lähtöjuhlan jälkeen matka jatkui vielä Bedanpirtille tuolijumppaan ja tutustumaan hoitokoti Linnúnlauluun,

Pääsiäisen ennakointia.

Paastonaika on vielä hiljaisella viikollakin meneillään.

Kupillinen kuumaa

 Tämän viikon MakroTex-haasteessa kuvataan KUPILLINEN.

Nyt on flunssa-aika. Kupillinen kuuma viinimarjamehua terästettynä hunajalla lämmittää sopivasti. Ja vielä on mehussa jäljellä C-vitamiiniakin. Lusikallinen hunajaa suuhun suoraan hunajapurkista auttaa muun muassa yskään.

Ostin viime adventiksi muutaman punakukkaisen tulilatvan. Kun ne olivat kukkineet, nostin kukkaruukut jouluisista suojusruukuista pois ja laitoin kuppeihin verannan ikkunalle. Nyt huomasin niihin tulleen kukkanuppuja: Aukeavatkohan jo pääsiäiseksi?

Olin viikonloppuna lastenlasten perheessä synttärivierailulla. Siellä on monta mukavannäköistä kuppia, joista voi nauttia kupillisen niin juomaa kuin ruokaakin. Noille eläimille ei kyllä noista kupeista tarjoilla, vaikka ovatkin kärkyllä.

Kotimaan matkailua

Viikonloppuna tein satojen kilometrien reissun eteläisessä Suomessa. Perjantaina aamupäivällä leivoin neljä mustikkapiirakkaa tuliaiksi. Puolet annoin miehen matkaan, puolet otin omaan autoon. Ajelin ensin Turkuun ystävien luo. Olipa ihanaa jutella kaikessa rauhassa pitkästä aikaa. Kävimme lenkilläkin.

Pojan perhe oli flunssaisena, joten vasta lauantaina pikipäin käväisin siellä - saa nähdä, sainko pöpöt vai auttaisiko tuo flunssarokotus, jonka viime synkynä hain.

Matkan varsinainen syy oli kummipojan  kutsu syntymäpäivilleen. Olipa kiva tavata häntä ja hänen vanhempiaan ja toki samalla myös toisia kummejakin. Perhe oli tehnyt fantastisen maukkaan aterian meille.

Lauantaina jatkoin matkaa itäänpäin seuraavien lastenlasten luo. Siellä miltei koko perhe viettää maaliskuussa syntymäpäiviään, joten juhlittavia riitti. Pappakin oli tullut sinne jo ennen minua vielä yksien lastenlasten luota ja saanut jo virpomisiakin. Oli sielläkin flunssaisia.

 Kanalaankin pääsi tutustumaan. Komea kukko pitää siellä jöötä.

Mukava on aina saada olla pienten kanssa ja touhuta heidän leikeissään. Ilo on myös päästä suosioon iltapuuhien, hyvän yön lukemisten - luemme lasten Raamatun kertomuksia tässä perheessä - ja nukuttamisten kannssa. Kun toiset hiljenivät yöpuulleen, aloin valmistella tämän päivän töitä. Olenhan yökukkuja.

Tänään sunnuntaina aamulla satoi lunta sakeasti, kun ennen kahdeksaa lähdin ajelemaan kotia kohti. Minulla oli näet vaihteeksi työpäivä. Päivällä oli kaste ja lisäksi yhteisvastuuseurat. Pappa jäi vielä iltapäivään lastenlasten seuraksi, ennen kuin ajeli kotiin kuivia, lumettomia teitä. Aurinko oli silloin jo lähes sulattanut lumet tieltä.
.
Illalla kävimme pelaamassa taas lentopalloa miehen veljien perheiden kanssa ennen kuin yhden pojan perhe tuli virpomaan meitä. Ja lisää virpojia odottelemme vielä lähipäivinä.