San Lorenzo -hotellissa (kolmen tähden) olemme yöpyneet. Ihan kohtuullinen aamupala, mutta ei löytynyt laktoositonta maitoa tai jogurttia kuin Portossa oli. Kaupassa (ainakin Gadis) on kyllä laktoosittomia tuotteita.
Aamiaisen jäljen lähdimme taas katedraalille. Siellä seudulla kuljeskelimme ja menimme ajoissa ennen messun alkua istumaan - tietysti etupenkkiin. Saipa rauhoittua kukin tavallaan.
Seurasimme samalla miten vaeltajat kävivät tervehtimässä Jaakobia. Apostoli Jaakobin luut siirrettiin nykyisen Santiago de Compostelan paikalle ja
haudan päälle ryhdyttiin 1000-luvulla pystyttämään katedraalia.
Espanjassa Sant Iago merkitsee Pyhää Jaakobia ja Compostela tulee
latinan sanoista campus (kenttä) ja stella (tähti). Kaupungin nimi on
kirjaimellisesti Pyhä Jaakob tähden paikalla.
Messun aluksi kuten aina tuttu kaunisääninen nunna harjoitutti kirkkokansaa laulamaan. Hän toimi messun esilaulajana kuten edellisilläkin kerroilla.
Messun aluksi lueteltiin, mistä vaeltajat ovat alkaneet vaelluksensa ja mitä kansallisuutta he ovat. Niinpä mainittiin että joukko suomalaisia oli aloittanut Portosta. (Äänitin tuon osuuden salaa) Kamerallahan ei olisi saanut ottaa kuvia messun aikana mutta ei sitä valvottu lainkaan.
Samoin pyhästä ovesta pääsi sisään monet tutkimatta tavaroita. Vain pistokokeita näköjään vartija teki.
Saimme iltapäivällä aivan rauhassa kuvailla tuossa ovella.
Siitä pyhästä ovesta ei kuitenkaan pääse ulos, ainoastaan sisään.
Pyhästä ovesta kulkeminen antaa synnit anteeksi.
Messun yhteydessä ei tänään heilutettu suitsutusastiaa. Sunnuntaisin ja juhlapäivinä normaalisti ja sitten, jos joku maksaa etukäteen 250€.
Messun jälkeen oli mukava juoda kirkkokahvit. Varsinkin kun katedraalissa oli ollut ylen kylmä istuessa pitkään. Kevätaurinko ei sinne sisälle vielä lämmittänyt.
Iltapäivällä istuskelimme auringossa. Nautimme vanhan kaupungin tunnelmasta ja kävimme toki myös ostelemassa. Hankin caminopelin, hopeiset simpukkakorvakorut ja tietysti Santiagokakun kotiin vietäväksi.
Illalla ennen jäähyväisillalliselle lähtöä vietimme hotellin takana olevalla nurmikolla ehtoollishartauden. Seisoimme ja istuimme piirissä.
Illalla olimme jäähyväisillallisella tapasravintolassa. Muistelimme matkaamme. Erityisesti ensimmäisenä vaelluspäivänä loukkaantunutta ja hänen puolisoaan sekä viimeisenä Portugalissa olomme vaelluspäivänä kotiin perille päässyttä vaellustoveriamme. Autot!!!
Lauloimme pyhiinvaeltajien virren Maa on niin kaunis neliäänisesti ravintolassa. Tämä vaelluksemme onollut muistovaellus, ja nimenomaan pyhiinvaellus.
Eilen ilokseni suitsutusastiaa heilutettiin keskipäivän messussa, liekö joku maksanut.
VastaaPoistaJoko te pääsitte määränpäähän?
VastaaPoistaCampasimpukka: Me jäimme siitä ilosta paitsi!
VastaaPoistaTuulento: Määränpäähän Santiago de Compostelaan kyllä.