Mökillä eilen sain nauttia vieraista. Kummipoika äitinsä kanssa ajeli sinne. Olipa mukavaa rupatella pitkästä aikaa. Paistoin vohveleita ja tein pataleivän ja mustikkapiirakankin. Toki myös nuoren makuun spaghettia kastikkeineen. Saunoimme, uimme - nuorin varmaan ainakin seitsemän kertaa - ja teimme kävelyretken pitkin ns. hevospolkua, poimimme mustikoita ja kantarelleja sekä näimme myös hevosia ja pitkä- ja paksukarvaisia lehmiä, ylämaan karjaa.
Aamulla aikaisin vein autoni huoltoon. Kun lähdin töistä niin auto oli jopa läpäissyt katsastuksen. Eipä autokorjaamon sitä pitänyt viedä katsastukseen, mutta ilmeisesti siellä ajateltiin jospa on jokin vika mikä vielä ilmenee ja korjataan katsastuksen jälkeen. Taas vuodeksi on 14-vuotiaalla autollani mahdollista liikenteeseen. Ja säästyin katsastusreissusta. Toki yksi hälytysvalo palaa edelleen, mitä on palanut vuosikausia ja juuri ja juuri saatu pois useimmiten ennen katsastusta. Jos ei, on joutunut uusintakatsastukseen. Ja heti taas se valo palaa - tyyppivika, mihin on tottunut.
Puutarhassa täällä kotona kypsyvät monet marjat. Jopa osa karviaisista on syöntikypsiä. Pian pitäisi alkaa mehustaa viinimarjoja. Mustatkin ovat kypsyneet. Punaherukat on suojattu verkoin, mutta marjatuomipihlaja ei tänä vuonna. Siinä marjat kypsyvät eri tahtia, joten osa alkaa olla jo ohi - kuivuu, kun en ole kerennyt niitä poimia - ja osa on vielä kypsymässä. Kirsikkapuissakin tänä vuonna on reilusti punaista. Rastaat alkavat palailla pihapiiriin nauttimaan herkuista.
Työpäivä tänäänkin on ollut. Olin siunaustilaisuudessa kappelissamme. Jostain syystä tuoli, jolla pappi usein istuu, oli laitettu aivan virsitaulun kohdalle. Virsitaulu on käännettävä ja sojottaa seinästä ulospäin. Kun nousin tuolilta, pääni osui virsitauluun ja sen takana olleet virsien numerot lensivät ympärilleni. Pääni kolahti aika kovasti. - Olipa saattoväellä hymyilemistä! Ja minua nolotti. Kanttori kertoi myöhemmin, että aikaisemmin oli joku toinenkin pappimme siihen päänsä kolauttanut.
Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan. (Virsi 517:1)
Hyvä ettei pahasti käynyt. Marjoja on täälläkin kerätty ja laitettu.
VastaaPoistaMaca: Marja-aika parhaimmillaan.
VastaaPoista