Kielenopiskeluakin

Kielen opiskelua ja muuta mukavaa olemme kokeneet tällä viikolla. Maanantaina lähdimme matkaan kohti Unkaria ja ystävyyskaupunkia Pecsiä. Pääsimme asumaan mukavaan perheeseen.
Asumme yli 15 kilometrin päässä Pecsistä pienehkössä kylässä.  Mukava paikka. Kun  katsoin ikkunasta , niin näin lehmänkin ja kuulin kukon kiekuvan. Niin täällä kuin muuallakin Unkarissa kylän ja kaupungin talot ovat lähekkäin toisiaan. Tässä kylässä asuu noin kolme tuhatta asukasta.

Tässä talossa olemme saaneet asua täällä.

Talon tytär on graafikko ja valmistanut tämän enkelinkin talon seinään.  

Olimme metsäretkellä. Vaelsimme lähistön vaelluspoluilla ainakin 11 kilometriä. Oli mukavaa kulkea raikkaassa ilmassa. 

Vaellusmatkalla näimme ison niityn täynnä syyskrookuksia.

Vierailimme Geresdlakin kylässä, jossa asuu suomalaisia. Kylässä on 70% asukkaista schwabilaisia, 20% unkarilaisia ja 10 % suomalaisia. Kylässä on monta museota mm. Nukkemuseo. Siellä oli myös monenlaisia näyttelyitä kuten huivinäyttely ja ompeluksien eli kirjailuiden näyttely.

Lauantaina monessa kylässä juhlittiin. Niin myös tässä kylässämme. Parikymmentä hevosta ratsastajineen tai rattaineen oli kulkueessa. Kulkue kulki niihin taloihin, joissa oli sopivan ikäinen nuori tyttö ja poika sitten pyysi äidiltä lupaa ottaa tyttö tanssiin ym. Ja sitten taas jatkettiin seuraavaan paikkaan tassien, syöden ja juoden. Joku sanoikin, että enemmän mies juo kuin hevoselleen juottaa. Palinkaa taisi kulua paljon! 

Viininkorjuujuhlia vietetään parhaillaan.