24.4.2017

Tabarasta Calzadilla de Teraan

Viime yön nukuin hyvin. Aamulla pakkailin tavarani ja keittelin kuumaa vettä Finnrexin nauttiakseni. Vähän flunssainen olo on ollut. Nuha. Aamiainen ei kuulunutkaan huoneen hintaan kuten luulin. Niinpä aloitin päiväni ravintolassa aamiaisella, joka oli vain paripalaa paahtoleipää öljyn kera ja teekupillinen.
 Heti taajamasta lähtiessäni näin kasan mehiläispesien osia.

Lähdin matkaan yksin 7.20  ja tietysti kiersin sen varsinaisen reitin mukaan lähtiessä enkä oikaissut - albergen emäntä ohjasi minut noin. Kaukaa näin toisia vaeltajia ja alussa tapasin eiliset ranskalaiset, mutta muuten vaelsin koko päivän aivan yksin oikeastaan muita näkemättä.
 Alkumatkasta moni ohitteli minut, kun oli ylämäkeä ja ylämäen päällä jäin vielä lepäämään hetkeksi eväille. Olikin jo aika: kuutisen kilometriä oli siihen mennessä tullut askelmittariin.



 
Poikkeilin usealla paikalla. Kerran join espressot ja wifin kanssa olin yhteyksissä kotiin kuten nyt illallakin. On tämä maailma muuttunut, kun joka päivä on mahdollista jutella kotiin.

Parista albergesta, jotka olivat auki, yritin saada leimaa, mutta toisessa ei antanut, sanoi vain mene toiseen ja siellä toisessa ei olisi ollut kuin vasta illalla klo 17.

Niinpä lähdin jatkamaan vielä matkaa Santa Maria de Terasta 11 kilometriä eteenpäin, kun päivä oli vasta puolessa.
Tänään on ollut paljon metsäistä ja pusikkoista polun reunoilla. Erilaista taas. Kanervatkin kukkivat. Ja ilmeisesti haavat, joita oli paljon istutettu pieniä ja isoja jo, hakattukin. Ja jossakin oli sitten myös kulotettu.
Ensimmäiset rakotkin olen jo saanut - valitettavasti. Viime vuonna en lainkaan.

Tälle iltapäivälle oli luvattu sadetta - vain paripisaraa tuli. Repunsuojuksen kerkisin laittaa.

Ihan hyvällä mielellä olen jatkamassa matkaa. Ja joka päivä laulelen useaan kertaan tuota virttä 548.  Tule kanssani Herra Jeesus.


 Tänä iltana ja ensi yönä seuranani on kaksi hollantilaista pyöräilijää. Kiva kun ei tarvitse olla yksin koko albergessa. joka on kylän leikkikentän ja voimistelutelineiden vieressä. Niinpä minäkin kokeilin vetää leukaa, ajaa kuntopyörällä, nostaa painoja jne.
 
Koko päivän matkasaalis oli 31 kilometriä ja sen jälkeen olen kävellyt muutaman kilometrin. Ensin etsin baaria ja kun sain tietää missä asti tämä on, niin suuntaansa tuli toista kilometriä.

6 kommenttia:

  1. Varjelusta, siunauksia, terveyttä ja uusia, uuttaluovia ajatuksia sinulle sinne toivottelen! Siis oikein taivaallisen sotajoukon ympäröintiä!

    VastaaPoista
  2. Hei Arja, onpa mukava seurata sinun matkaasi. Toivon että jalkasi rakot paranevat ja vaelluksesi etenee! Täällä on vielä aivan talvi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aila: Vaellus on vaivaista, rakkoja on, muttei haittaa.

      Poista
  3. Mekin olemme päässeet Caminolle alkuun. Lukiessani blogiasi, muistelen viimevuotista vaellusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lueskellut sitä viimevuotista ja tänään näin nimenne Lubianin kirjassa.

      Poista