Kommarikakaran Helsinki

Laura Salaman Kommarikakaran Helsinki  (Reuna 2017) on kivasti piirroksin kuvitettu kirja Helsingin tutuista paikoista. Piirrokset ovat tussivetoja, nopeasti piirrettyjä hetkiä, upeita kuvia. Hakaniemen tori, Rautatieasema, Karhupuisto, Korkeasaari, Ateneum, Linnunlaulu, Lauttasaari...

Laura Salama kertoi, että hänen isänsä ei ollut kommari, vaikka olikin vasemmistolainen kirjailija Hannu Salama. Hän itse oli kommarikakara, ei siis kommarinkakara, ja kävi pienenä pioneereissa.

Tämä kirja syntyi Laura Salaman polkupyöräreissuilla eri puolilla Helsinkiä. Hän halusi toistakymmentä vuotta maalla asuttuaan muistella ja katsella lapsuuden ja nuoruuden paikkoja muutettuaan Helsinkiin takaisin. Kirjassa kerrotaan nuoruuden ja lapsuuden muistoja ja esitellään nykyistä kaupunkia. Hän empi alkuun kirjoittaa arkkitehtuurista, koska oli opiskellut taidehistoriaa yliopistolla ja keskittynyt maalaustaiteeseen.

Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa edellisen kerran ekaluokkalaisena. Oppaamme kertoi täysikokoisten lumpeiden kantavan lapsen painon. Muistan jääneeni altaan reunalle muun luokan jatkaessa kulkuaan. Suljin silmäni ja kuvittelin matkaavani lumpeen päällä puutarhasta ja koulusta pois, pois, pois.
Olin unohtanut haaveeni 40 vuodeksi enkä kuitenkaan. Pari vuotta sitten tein kuivaneulatekniikalla grafiikanveistoksen, jossa prinsessa lukee istuen lumpeenlehdellä, joka soljuu alas virtaa.  Lumpeenlehden päällä en ole matkannut, mutta oppinut seilaamaan pois kaikesta helpolla ja halvalla konstilla: avaamalla romaanin.

Niin minäkin. Kun luen, uppoudun kirjaan niin etten kuule enkä näe mitään muuta.

Tämä kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka