Katja Kallion lyhytproosakirja Tyypit (Otava 2004) oli yhtenä luettavana teoksena lyhytproosakurssilla tänä viikonloppuna. Kallio kirjoitti paristakymmnenstä erilaisesta tyypistä kuten aviomiehestä, lapsuudenystävästä, Monnista, katolisesta ystävästä, vanhemmasta miehestä ja jopa maitokaupantädistä, joka tunsi kaikki vakituisesti kaupassa kävijät näkemättä henkilöä katsoessaan vain ostoskoriin.
Ystävä organisoi silmänräpäyksessä lounaspöytään rippituolin vetäisemällä lautasliinaan viillon, jotta katuja voi sanoa sanottavansa aukosta kasvojaan näyttämättä, sillä Ystävä tietää, että jos kasvoja ei näytä, niitä ei voi myös menettää. Sillä hetkellä tajuaa, että Ystävä onkin Katolinen ystävä, se jolle synnit pitää tunnustaa ennen kuin pääsee häpeästä eroon.
Katolisen ystävän ei tarvitse olla katolinen. Hän voi olla vaikka sunni tai animisti. Oleelllista on, että hän osaa improvisioida servetistä rippituolin.
Tyypit kuuluvat elämään, vaikka näyttelijä vaihtuu, niin rooli pysyy.
Monnin, Pillin ja Pullan muistan Pekka Töpöhäntä -kirjoista. Kallio osoittaa tässä Monni- kertomuksessa, että Monni on usein työpaikan Pomo, jonka suosikit ovat Pilli ja Pulla. Ja ilman Pilliä ja Pullaa ei ole koskaan Monnia, koska Monni tarvitsee heidät. Jos heitä ei ole, jotenkin heidät luodaan. Usein saattaa olla mukana, sylkykuppina, lievästi invalisoitunut Pekka ja paksu Trissekin.
Mielenkiintoista, terävänäköistä luettavaa.
Kirja osuu Helmet lukuhaaste 2018 kohtiin
25. Novellikokoelma
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
Näitäkin voisi lueskella! Lyhytproosaa.
Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Ihan ensi hätään en sitä täällä luettavakseni saa ja ajan kanssa unohdan kirjan nimen.
VastaaPoista