18.4.2018

Aldeanueva del Caminosta Calzada de Bejariin

Kaunis aurinkoinen päivä tänään. Illallakin vielä ulkona aurinko paistaa ja karjankellot kilkattavat. Oikeastaan koko päivän nuo lehmien ja lampaiden kellojen äänet ovat tänään kuuluneet. Ja taas isoja lehmälaumoja on näkynyt.

Kyllä myös kukot ja käet ja aasitkin ovat olleet äänessä. Etenkin nyt illalla aasi on mölyllään säikyttänyt useaan kertaan. Toki hevosiakin on laitumilla ollut.

Aamulla oli kohtalaisen hyvä aamupala tarjolla  tuoremehuineen leipineen ja makeine paloineen kahden euron hintaan. Siitä oli sitten hyvä lähteä liikkeelle jälleen puoli kahdeksan maissa. Lähdin taas parin espanjalaisen miehen kanssa samassa ovenavauksessa. Matkasimme asfalttia myöten, emme yhdessä kuitenkaan, kymmenen kilometriä Banos de Montemayoriin, jossa tietysti kahvitauko. Kylläpä siinä kaupungissa oli väkeä liikkeellä ja todella paljon majoitustarjontaa.

Sieltä alkoi tai oikeammin jatkui  nousujohtoinen kulku aluksi roomalaista tietä, sitten edellen jonkinmatkaa, kolmisen kilometriä N-630 tietä jota  jo monen päivän ajan on seurailtu. Se johtaa näet pohjoista kohti kuten tämä caminokin.
Kolmen kilometrin jälkeen tuli huoltoasema, jossa tieda eli pikkukauppa, mutta eipä siinä ollutkaan niitä tykötarpeita, joita olisin tarvinnut, joten lounaan söin ns. Peregrinomenulla. Tosin tarjolla ei juuri ollut tässä albergessa vaihtoehtoja: linsdikeityoa ja jotain lihaa ranskalaisilla ja salaattia ja jopa muutama juustopala kahden kananmunan sijaan. Jälkiruoaksi hedelmä eikä sitäkään voinut vslita, vaan appelsiini kun toiset söivät kakkua ja kermavaahtoa. Mutta maukas oli tuo ruoka viinin, soodaveden, jota sekoitettiin viiniin ja tavallisen veden ja patonginpalojen kanssa.

Penacaballerasta siirryin sitten pois tuolta N-630-tieltä ja alkoi caminotie varsinaisesti, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Jos nyt oli tähän asti noustu ylös, niin nyt piti sitoa vaelluskenkien nauhat niin tiukslle kuin voi, ettei jalka liukuisi kengissä varpaisiin alamäessä. Ja se alamäki oli tiukka ja pitkä. Sitten tulikin jokin joki ja levähdyspaikka. Pidin evästauon ja nyt pääsi taas kapeaa kylätietä jatkamaan matkaa asfaltilla. Vieressä kulki koko ajan varsinainen camino veden ja kuran vallassa. Puolitoista kilometriä ennen perillepääsyä tuli viitta, joka osoitti nimenomaan tuolle caminopolulle. Onneksi tuli yksi auto jolta pystyi kysymään muuta mahdollisuutta ja  niinpä vain olikin asfalttinen pikkutie laakson ja joen toiselta puolelta kylään. Ja löytyi tämä alberge. Yksityinen, 10€ yö ja 10€ ateria. Pihalla pyykki kuten aina ja nyt aurinko kuivatti hyvin. Katoksessa ulkona on myös keittiö, jossa ei juuri astioita ole. Kaksi isoa huonetta albergessa yläosastaan auki, joten äänet kuuluvat hyvin.
Näkymät vuotille kauniit pihasta ja kylän kirkontornissa on kuten aina muuallakin näilöä seuduin haikaran pesä ja pariskunta siinä hautomassa.

Olen jo ostanut lennon kotimaahan, Madridista Helsinkiin. Muutama päivä ja jos kaikki käy hyvin, olen Salamancassa, josta viime keväävä aloitin kohti Santiagoa tämän Via de Platan vaeltamisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti