Calzadilla de los Barrosista Zafraan

Eilen tulin Calzadilla de los Barrosiin sateessa märkänä Hostal Los Rodrigueziin, joka sijaitsi caminon puolisen kilometriä sivussa. Siellä ravintolan yläkerrassa oli pitkä käytävällinen pieniä kahden hengen huoneita 10 € per nuppi. Sain tällaisen huoneen , jonne sitten majoittui toinen caminon Wulff, jonka  olin tuntenut jo parista edellisestä albergesta. Jäimme tämän huoneen eli ei tuohon huoneeseen mahtunut muuta kuin kaksi sänkyä joiden välissä oli pieni yöpöytä. Netti ei toiminut huoneessa vaan vain ravintolassa. Yölamput eivät palaneet ja kattolamppukin oli niin himmeä, ettei nähnyt lukea. Märät ulkovaatteet saimme narulle vinttiin kuivumaan ( eivät ne kyllä tulleet kuiviksi, mutta enin vesi valui yön aikana pois). Suihku ja WC oli huoneen yhteydessä, mutta ei siellä ilmastointia. Ilmastointilaitteen saimme lämmittämään vasta omistajan tultua paikalle ja aikansa pelattuaan sai sen toimimaan. Onneksi ravintolan puolella oli lämmintä. Pyykki jäi pesemättä siellä.
Aamulla emme päässeet ulos ennen kuin omistaja tuli ravintolaan töihin. Ei ollut mitään varauloskäyntiä. Entä jos tulipalo olisi tullut yöllä?!

Puoli kahdeksan maissa lähdin liikkeelle vielä hämärissä etsimään caminon. Tie numero 630 kulki ravintolan ohi, vaan enpä tajunnut lähteä sitä kulkemaan. Se olisi suoristanut alkumatkasta ja helpottanut vaeltamista. Kuljin kylän kautta, kiersin kirkonkin ja lähdin varsinaiselle caminolle. Kylläpä oli kutsunnat ja märkä ja savinen ja vetinen. Kuljin sitä pitkin parisen kilometriä kunnes tuli vastaan lähellä tuo maantie numero 630, jolle siirryin.

Tänään ei satanut, mutta tuuli lujaa. Sadetakki ja sadehousut olivat hyvä tuulensuoja. Kun olin kulkenut noin 14 kilometriä, niin tienviitta osoitti Zafraan ja sitä lähdin seuraamaan. Poikkesimme huoltoasemalle, sain Sellon eli leiman pyhiinvaelluspassiini. Vaan eipä ollutkaan kahvila käytössä, vaikka niin luki ulkona. Joten jatkoin matkaa Zafraan asti kysellen vähää ennen albergesta sen sijaintia, koska tulin eri suunnasta kuin varsinainen camino. Saara oli laittanut aamulla viestin, että kannattaa yöpyä  Amigos del Camino hostellissa, jossa on 30 paikkaa. Tämä on erikoinen paikka. Kiva jo ulkoapäin. Olin ensimmäisenä jonossa. Toki kun olin tullut alaovesta sisään ja hetken miettinyt, mitä tehdä, niin viimeinen kämppäkaverinikin tuli sisään. Emme olleet sopineet mitään tänne tulosta emmekä edes puhuneet tästä. Hän oli kulkenut varsinaista kuraisia ja märkää, vetistä caminon pitkin ja minä pitempää maantiereittiä. Aikamme odotettuamme pääsimme sisälle ilmoittautumaan ja majoittumaan juuri tuohon tornihuoneeseen tornin lähelle. Vähitellen alkoi talo täyttyä. Nyt saa pyykille kuivaksi niin eiliset kuin tämänpäiväiset: laiskuutta on laitoin ne laaditaan ja sekadoraan ja niin tuli kuiva pyykki, jonka hospitalero pesi. Kun koneessa oli viiden hengen pyykki yhdessä, niin jokainen maksoi vain euron!
Päivällä kävin sisäänpääsyä albergeen odotellessa kahvilla lähiravintolassa ja samassa kävin vielä iltapäivällä syömässä menun.
Kiertelin hieman kaupungilla katselemassa paikallisia nähtävyyksiä aterian jälkeen. Sitten yrittelin ottaa päivätorkut. Nyt mietin illan ohjelmaa. Etsinkö messun vai käaikaisin nukkumaan?

Matkan varrella kuvailin jälleen kukkia, kun aurinko paistoi, vaikka onkin kylmää edelleen. Aamulla oli +3 ja nyt illalla kai 10 astetta. Hienoa, kun on kuivaa!