Guillemasta Castilblanco de los Arroyosiin

Eilisistä olin messussa, jota vietettiin klo 20 alkaen. Kun iltapäivällä ruokailun jälkeen kiertelin kaupungilla, oli kirkko auki ja kävin tutustumassa siihen. Siellä seurakunnan vapaaehtoiset seurakuntalaisia oli siivoamassa. Yksi heistä kysyi, haluanko leiman ja tottakai halusin. Hän kertoi messun alkamisesta myös.
Yllätyksekseen messussa annettiin leipä ja viini kaikille eikä pelkkä leipä, kuten olen tähän asti huomannut katolisessa kirkoissa. Menin jonoon siunattavaksi laittaen oikean käteni vasemmalle olkapäälle, mutta pappi halusi antaa ehtoollisen myös minulle, vaikka tunnisti tuon eleen.

Yöllä satoi reippaasti monta tuntia. Nukuin muutenkin huonosti.

Aamulla söin aamupalan jo ennen seitsemää ja seuralin  ensimmäisiä matkaan lähteviä. Sadevaatteet päälle ja niin he häipyivät pimeään märkään. Oli odotettavissa paljon väkeä ja vähän paikkoja Castilblancon albergeissa. Varttia vaille kahdeksan lähdin sonnustautuneena sadekamppeisiin : sadehousut ja sadetakki sekä repunsuoja . Kun astuin ulos albergesta, ei enää satanut. Ei kyllä aurinko paistanutkaan. 

Olin illalla katsonut teitä kulkevaa reittiä, mutta en sitä sitten löytänytkään paitsi että  olisi ollut pitkää kautta reitti. Se olisi sittenkin ollut hyvä vaikka asfaltin reunaa olisi joutunut kulkemaan. Lähdin nimittäin kulkemaan varsinaista caminoa. Olipa reitti! Kun oli satanut, niin savi tarttui vaatteisiin ja kenkiin etenkin ja oli liukasta kulkea. Lisäksi matkalla oli paljon liukumiinoja, koska matka kulki lehmälaidunten läpi. Toki pian lähdön jälkeen kuulin kukon kiekuvan - oikeastaan kahden kukon, koska vastakkaisessa taloissa kukot kilpaa lauloivat.  Lampaita oli satamäärin eräässä aitauksessa. Ja taas monia kukkia. Tuo viime keväänäkin näkemäni ruusun näköinen pensas kukki valkoisin kukin pitkin rinteitä.

Koko caminon vaeltamisen ajan ei tänään onneksi satanut lainkaan, mutta sateen jälkeen oli silti liikkuminen sillä hankalaa, kun polku oli muutenkin kivinen, savinen, uurtautunut ja louhikkoinen - välillä kaikkea samanaikaisesti. Kyllä moneen otteeseen harmittelin  lähtemistä tälle  reitille kun en kulkenut maantietä pitkin. Kuljin tänään noin 19 kilometriä puolitoista tuntia pitempään kuin eilistä 23 kilometriä. Loppu neljä kilometriä meni asfaltilla, samoin pari alkukilometriä.

Kun tulin  kunnalliseen albergeen, joka oli ensimmäisenä tähän kaupunkiin saapuessa, jono oli iso ja jo katselin, että lista oli täysi opaskirjan mukaisiin  petipaikkoihin  verraten. Sitten hospitalero sanoikin, että kaikki jonossa olevat mahtuvat. Ja niin hän avasi alakerran kylmän huoneen, jossa oli vielä viisi kerrossänkyä. Ja niin sain taas alapetin!

Suihku oli kylmällä vedellä vain. Ja kun piti alkaa pyykille, tuli ukonilma ja niin pyykki jäi huomiseen. On todella hyvä, että on varavaatteet. Ja nyt on tarpeen taas untuvatakki yllä ja villasukat ja villaiset alusvaatteet. Eikä yhtään liian lämmin. Täällä sisällä lienee viitisentoista astetta ja ulkona vähemmän tuon raesateen jälkeen. Eipä ollut kova hiki tänään vaelluksella. Kun vielä jaksaisin putsata saviset kengät ja kurahousut huomista varten.  Kädet olivat aivan kylmät ja fleezekäsineet tarpeen, kun tänään vaelsin. Tässä sitä ollaan etelän lämmössä! 

Huomenna tiedossa noin 30 kilometriä.

Nyt alkaa tulla jo tuttuja kanssavaeltajia vaellusmatkalla tässä porukassa. Saksan kielellä pärjään ainakin, mutta kyllä espanja ja ranska on ollut joillakin englannin ohella ja olemme pystyneet juttelemaan. Kummasti sitä on selvitty, vaikka noita kieliä englantia lukuunottamatta  en  osaa lainkaan. Joskus tuosta latinasta on todella hyötyä!

Yhdessä olemme tehneet tänään ruokaa. Joku laittoi teetä, joku keitti pastaa, joku jotain muuta. Minä innostuin porkkanoista, linsseissä, sipulista ja mausteista valmistamaan keiton/padan. Eipä tässä paljon ole ulos menemistä tuohon epävakaaseen säähän. Kaupatkin menivät kiinni klo 14,  koska on lauantai.  Kuvat jälleen myöhemmin.