Galisteosta Oliva de Plasenciaan

Yö meni jotenkin. Yöllä kuten illalla vielä satoi. Peti oli hyvä ja koko hotelli kivasti kaunis vessaa myöten.
Aamupala ei ollut kaksinen, mutta oli leipää ja mansikkamarmeladia ja voita ja kahvia ja maitoa.
Lähdin porukan mukana liikkeelle puoli kahdeksan maissa. Kävelimme useammassa joukossa Carcabosoon tietä myöten. Caminon alku jo näytti, että sille ei ollut asiaa. Vesi oli raiteissa liikkumassa ja lätäköitä oli paljon. Maantie asfalttia oli jopa lyhyempi kuin camino tuonne Carcabosoon eli vain kymmenen yhdentoista sijaan.
Kävin vessassa avoimessa albergessa, jossa ei ollut ketään. Sitten huomasin lähellä olevan baarin, menin sinne pian tapasin taas tätä vaelluspoluille, josta suurin osa on miehiä. Täällä tänään olen nähnyt vain kaksi muuta naista lisäkseni. Miehiä on paljon. Yhdessä lähdimme taas kulkemaan varsinaista caminoa. Mutaa, vettä, märkää, mutta ei pahemmin kiviä aluksi. Sitten tuli viiden kilometrin päästä muutama sata metriä asfalttia pikkutietä ja taas varsinaiselle caminolle kiivettiin.  Matka jatkui katsellen kauniita maisemia lehmien seassa.
Ehkä parin kilometrin kuluttua tuli käännös oikealle ohjeineen pikkupolulle. Katselin vasemmalle tuolloin ja ohitin tuon kohdan , koska kuluväyläkin oli kohtuullista. Parin kilometrin kuluttua ja parin portin jälkeen ihmettelin, missä keltaiset nuolet ovat. Jouduin palaamaan takaisin tuon polun alkuun, jonka toisesta suunnasta näin hyvin.
Polku oli kapea ja ylitti ainakin yli kymmenen puroa. Eli purot virtasivat kuraisia, vettä valuvan polun yli. Polkujen reunamilla kun oli hyvin märkää. Jokaisen vaeltajan jalkineet ovat nyt tosi kuraisia.
Todella hankalaa vaeltaa tuota polkua kai kuutisen kilometriä. Yllättäen sitten lopulta polku loppui.
Paikka oli Vente  Quemada, jossa pari tuttua miestä istui kivellä. Huutelivat minulle espanjaksi jotain, mutta selvisi että siitä oli albergeen kuutisen kilometriä ja albergeen hoitaja oli tulossa hakemaan. Niinpä pääsin heti kyytiin ja perille Oliva de Plasenciaan. Kuljettaja vei meidät kauppaansa ja antoi leimat vaelluspasseihimme ja rahasti. Tämä yöpyminen maksaa  15€. Sitten hän ohjasi meidät albergeen kylän läpi. Kolmanteen kerrokseen pääsin majoittumaan, vaikka en älynnyt varata paikkaa etukäteen. ( Huomiseksi espanjaa ja englantia puhuva vaeltaja puolestani myös varauksen, joten on aikaa rauhassa kulkea.)
Tämä albergesta on siisti ja tässä on keittiö, cocina, jossa tein sopan linssistä riisistä ja tonnikalaa ja vähän muustakin. Ihanaa saada lämmintä vaelluksen jälkeen ja suihkun jälkeen. Pyykkejä pesin myöhemmin. Nyt vielä illalla ne ovat kuivumassa auringossa.
Ihanaa on ollut aurinkoinen päivä, vaikka ei kovin lämmin. Juuri sopiva vaeltaa.

Illalla oli kirkossa messu. Taas tällä kerralla jokainen sai viiniin kastetun öylätin. Pappi kyllä nautti ensin ison leivän ja joi viiniä. Messun lopuksi jokainen kävi suuteleminen,kermassa jotakin kuvaa. Kuva tulossa siitä kyllä.