1800-luvulla matkustaminen oli hidasta. Ei voitu kuvitellakaan vuorokaudessa päästä perille eteläiseen Afrikkaan tai kaukaiseen Kiinaan. Saattoi kulua parikin vuotta ennen kuin oltiin perillä asti Ambomaalla. Matkustaminen laivalla etelään ja härkävankkureissa sitten Afrikassa oli todella rankkaa aikalaistenkin kuvausten perusteella.
Samoin sodan jälkeen 25 lähetystyöntekijän lähteminen Suomesta eteläiseen Afrikkaan Viking-laivalla oli todellinen seikkailu. Alpo Hukka oli tippua mereen: jäi vain saappaan kärjestään roikkumaan kaiteiden ulkopuolelle kovassa merenkäynnissä. Samassa myrskyssä myös Aino Nupposen jalka meni poikki. Onneksi lähettiporukassa oli lääkäri ja sairaanhoitajia, joten laivallakin pystyttiin auttamaan - "rakennettiin" leikkaussalikin.
Kirjassa on autenttista materiaalia: asianomaisten kirjeistä poimittua. Noita kirjeitä on löytynyt myös Lähetysseuran arkistosta. Muutamassa uudemmassa tarinassa on pohjana haastatteluaineisto. Liisa Hovila-Helminen oli myös kirjan tekemisen aikoihin Lähetysseuran museon johtajana.
Mielenkiintoista luettavaa, koska olen ollut myös työssä Lähetysseurassa ja tunsin monia kirjan henkilöita henkilökohtaisesti. Koskettavaa luettavaa myös.
Tämä osuu Helmet-lukuhaasteen kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
23. Kirjassa on mukana meri
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti