Säilöntää päärynästäkin

Tänään vihdoin otimme päärynät pois päärynäpuista. Olisi pitänyt tehdä tuo jo aikaisemmin, mutta työt olivat vielä viime viikolla ja synttärit. Alkuviikon vietin vielä Päiväkummussa Suomen Lähetysseuran senioreiden päivillä. Eipä tänä vuonna päärynöitä kolmesta puusta paljoa tullut, puolitoista ämpärillistä. 

 

Tein tänään päärynähilloa. Haloin ämpärillisen päärynöitä ja poistin kukkaperän ja kannan ja huonot osat, laitoin palaset mehumaijaan ja keitin pehmeiksi. Sitten ne kierrettiin sosemyllyllä kattilaan, jonne lisättiin myös mehumaijaan valunut mehu. Kuumensin soseen ja lisäsin kilon sokeria sekä lopuksi pieneen sokerimäärään sekoitetun pussillisen punaista Melatinia. Seoksen purkitin pienehköihin kuumiin keitettyihin purkkeihin ja kiehuvasssa vedessä keitetyt ja Atamonilla huuhdellut kannet laitoin päälle.

Puolukkahyytelöä tein eilen ja tänään puolukkahilloa - ei näet hyytynyt yhtä hyvin kuin eilen, koska pienensin sokerimäärää liikaa. Kahdeksan litraa puolukoita kuumensin puolessa litrassa vettä ja keitin noin kymmenen minuuttia, hienonsin sauvasekoittimella ja sekoittelin 2,5 kiloa sokeria liukenemaan puolukkasoseen joukkoon.

Eilenkin poimimme kantarelleja. Tänään mies siivoili ne. Aika monta litraa löytyi vihdoin - olin jo ajatellut että meillepäin ei tule tänä syksynä lainkaan sieniä. Nyt alkaa näkyä niin tatteja kuin kantarelleja ja löysinpä jo hieman mustia torvisieniäkin.

Omenasouvi jatkuu lähiaikoina. Ja sitä souvia riittää, kun kaikki omenat ovat matoisia ja siten hanakalia säilöttäviä. Myös paljon omenia on mädäntynyt jo puuhun - kumma kesä.

Puutarhassa

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on ULKONA.

Puutarhassa kasvoi tänä vuonna monenlaista puissa ja pensaissa.
Viinimarjat, punaiset, valkoiset, mustat vihreät ja vaaleanpunaiset poimittiin ja keitettiin mehuksi. Karvisia syötiin pensaista. Kun aioimme ne poimia, olivatkin edellisenä yönä kaikki hävinneet: ilmeisesti supi oli ollut asialla. Tyrnit odottavat vielä poimijaansa.
Omenoita on paljon, mutta tänä vuonna ne ovat heikkolaatuisia. Useimmissa puissa kaikki omenat ovat madonsyömiä. Monet omenat yllättäen mätänevät  jo puussa. Luulisi, kun on ollut kuiva kesä, niin ei niin kävisi. En tiedä, miksi noin tapahtuu. Omenoita myös tippui aikaisin maahan paljon.
Samoin päärynät mätänevät myös jo ennen kypsymistään.
Punaisia perinteisiä luumuja meille ei tullutkaan tänä vuonna, vaikka monta luumupuuta kukki. Tuli kuitenkin pieniä keltaisia kirsikkaluumuja, jotka putosivat parin päivän sisällä kaikki maahan. Niitä tuli ennätysmäärä edellisiin vuosiin verrattuna. Viime vuonna taisi olla kymmenen (!), nyt  sentään noin sata kappaletta. Sinikka-luumut kypsyvät parhaillaan.
Kirsikoita tuli aivan sopivasti: oli montaa eri laatua kirsikkaa ja niitä pääsi vertailemaan.

Viiniköynnöksen rypäleet lajiltaan Zilka ovat kypsymässä. Kuiva kesä ja laiska kastelija ja niin tertut jäivät aika pieniksi. Tosin noita rypäleterttuja on paljon. Rypäleet ovat tänä vuonna myös maukkaita. Kun piakkoin poimin ne, teen niistä kai jälleen viinihyytelöä. Osan rypäleistä syömme toki sinältään heti.

Kolmet Jon-minit

Vihdoin ehdin hieman neuloakin. Alkoi loma. Olin alkuviikon Päiväkummussa SLS:n senioireiden päivillä ja samalla, kun kuuntelin ohjelmaa,neuloin sukkia. Tällä kerralla näitä Jon-minejä. 

Jo aikaisemmin aloitetut keltaiset valmistuivat ja lilat neuloin tuolla Päiväkummussa. Kerkisin myös aloittaa vielä samalla mallilla marjapuuronvärisiä.

Neulon näitä sukkia 45 silmukalla sekä kolmen ja puolen puikoilla Novitan Seitsemän veljeksen langoista. Ohjeet ovat Jonna Nordströmin,  facebookissa Villasukkarakkautta -ohjeet Jonsukkiin. Kumpaisetkin valmiit sukat painavat 77 grammaa.

 Löysäpipoisten KyJy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Junasukat kirjavista Hot Socks London -langoista. Aloitettu 24.6. Valmiit 25.6. Paino 28 grammaa + junasukat Venlasta. Aloitettu 26.6.. Valmiit 2.7. Paino 27 grammaa. Yht. 55 grammaa.
2. Kertut farkunsinisestä Aaposta. Aloitettu 2.7. Valmiit 8.7. Paino 98 grammaa.
3. Olgat Nalle Taikasta. Aloitettu 9.7. Valmiit 24.7. Paino 66 grammaa. 4. Resorineule Aurorasta. Aloitettu 11.8.. Valmiit 16.8. Paino 98 grammaa. 5. Varreton Jon-mini keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 16.8. Valmiit 27.8. Paino 77 grammaa.
6. Varreton Jon-mini lilasta Seiskaveikasta. Aloitettu 27.8. Valmiit 28.8. Paino 77 grammaa. 
7. Varreton Jon-mini marjapuuronvärisestä Seiskaveikasta. Aloitettu 29.8. Valmiit  Paino  grammaa. 

Tänään kotona

Maanantai-iltana edellispäivänä tehdyt lusikkaleivät täytettiin, osa tyrnihyytelöllä, osa viinihyytelöllä. Mies urakoi parisataa valmista leipää . Nuo sokeroidaan pölysokerilla myöhemmin.

 

Leivoin kierrepullia litran taikinasta. Nämä ovat laktoosittomia ja kananmunattomia. Tein tavallisen pullataikinan. Jaoin sen neljään osaan ja kaulitsin levyksi. Levyn päälle tein tahnan laktoosittomasta margariinista ja pölysokerista. (100 grammaa margariinia ja desi pölysokeria sekä ruokalusikallinen vaniljasokeria yhdelle levylle) Levitin seoksen levylle ja lisäksi purkillisen hedelmämixiä. Rullasin taikinan ja leikkelin viipaleiksi muffinsivuokiin. Paistoin nousseina 9 minuuttia 225 asteessa. (Seuraavan annoksen teen lähipäivinä).

Omenat ovat tippuneet puista ja lisäksi ne ovat ylen matoisia.  Parisen tuntia pilkoin  maijalliseen noita pieniä happamia omenoita, joista tein hillon. Keitin mehumaijassa omenat pehmeiksi ja soseutin ne sosemyllyllä, kaadoin isoon kattilaan myös valuneen mehun mukaan. Kiehautin seoksen ja lisäsin 3/4 kiloa sokeria sekä pieneen määrän sokeria puoli pussillista punaista Melatinia kiinteyttämään hillon.

Sukkia olen neulonut viime aikoina miltei vain pelkääjän paikalla ollessani - ei ole ollut  oikein aikaa muuten. Kärjen neuloin tänään odotellessani uunista pullapellisiä.  Nyt on kokeilussa Jonsukkia eli Jonminiä, varrettomia.

Sateinen ilta kului mukavasti näissä touhuissa, hyvä kun maanantain puolella pääsisi vielä nukkumaan!

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on KOTONA.

Lusikkaleipätalkoot

Lusikkaleipiä olemme tehneet urakalla tänään vielä myöhään illalla lentopallopelin jälkeen. Vielä nuo ovat kokoamatta. Tein kaksi kaksinkertaista annosta lusikkaleipätaikinaa ja saimme yhdeksän pellillistä pikkulusikoilla tehtyjä leipäsiä. 

Kaksinkertaiseen lusikkaleipätaikinaan tuli 400 grammaa laktoositonta voita, 3 desiä sokeria, 4 teelusikallista vaniljasokeria, 2 teelusikallista soodaa  ja 8 desiä puolikarkeita vehnäjauhoja. 

  Kiehautin voin miedossa lämmössä teräskattilassa välillä sekoitellen noin 10 minuutin ajan. Kun vaahto alkoi laskeutua, kaadoin voin kulhoon. Lisäsin sekoittamatta kulhoon sokerin ja laitoin kulhon jäähtymään  viileään lentopallopelin ajaksi. Palattua kotiin vatkasin hyytyneen rasvan  ja sokerin lusikalla vaahdoksi. Lisäsin kuivat aineet, jauhot, vaniljasokerin ja soodan. Ja taikina oli valmis lusikkasouviin. Perinteisillä syvillä pikkulusikoilla teimme taikinasta lusikanmuotoiset puolipallot leivinpaperin päälle pellille.  Paistoin lusikkaleivät 175 asteessa noin 10 minuuttia pellillinen. 

Tämä päiväkin oli työntäyteinen: messu, sairaan ehtoollinen kotona, sielunhoitokeskustelu ja monta muuta lyhyttä keskustelua kohdattujen ihmisten kanssa. Veto oli poissa kotiinpalattua, mutta kohta vain oli lähdettävä vielä pelaamaan. Toisaalta antoisa päivä: Minulle kerrottiin, että on esirukoilija, joka muistaa tätä paikallista pappiakin joka päivä rukouksissaan. Ehkä siksi olen jaksanut tämän kuuman kesän!

Jälkikirjoitus 26.8.: Lusikkaleivät onnistuivat erittäin hyvin tällä kerralla. Niistä tuli mureita ja maukkaita tyrnihyytelö- ja viinihyytelötäyttein.

Laktoositonta, munatonta, gluteenitonta leivontaa

Tein pari päivää sitten raparperipiirakan, jonka pakastin synttäreitä varten. Se on laktoositon ja kananmunaton ja gluteeniton. Pohjataikinaan laitoin 4 dl gluteenittomia jauhoja, 1,5 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta ja 1 tl soodaa ja 1 tl vaniljasokeria sekä 125 g sulatettua laktoositonta margariinia. Nämä ainekset sekoitin ja otin eroon kolmanneksen seosta toiseen astiaan. Lisäsin 1 dl laktoositonta maustamatonta jogurttia ja neljännesdesin vettä. Sekoitin ja levitin taikinan leivinpaperin päälle kantikkaaseen lasivuokaan.Litran verran ohuita raparperinpaloja levitin pohjataikinan päälle. Täytteeseen sekoitin 2 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia  sekä 2 tl vaniljasokeria ja 1 dl sokeria. Kaiken päälle levitin muruseoksen, joka jäi pohjataikinan osasta. Paistoin piirakkaa hieman alle ¾ tuntia 175 asteessa.

Tänään tein appelsiinimuffineja eli gluteenittomia, maidottomia ja munattomia muffineita.
Sekoitin 200 grammaa sulatettua kasvimargariinia ja 2 desiä appelsiinimehua. Toiseen kulhoon laitoin 3 desiä tattarijauhoja, 3 desiä perunajauhoja,  desin tummaa kaakaojauhetta, 3,5 desiä sokeria, 4 teelusikallista leivinjauhetta ja samoin 4 teelusikallista vaniljasokeria. Sekoitin nämä ja sihdin läpi sirottelin rasva-appelsiinimehuseokseen. Sekoitin tasaiseksi taikinaksi. Laitoin taikinan 22 kaksinkertaiseen paperiseen muffinivuokaan, joihin oli sivellyt hieman öljyä pullasutilla. Sirottelin päälle keltaisia strösseleitä. Paistoin muffineita noin 15 minuuttia 200 asteessa.

Voimaa

Jopa valmistuivat resorisukat, Kyjy2018-neule numero 4. Ne painavat 98 grammaa. Neuloin ne kolmen ja puolen puikoilla Seiskaveikasta ja Aurorasta.
Resori on neulottu nain:
 Varren ja päällyksen neule on neljän kerroksen neuletta: 1. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla 2. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla 3. kerros: kaikki oikein valkoisella 4. kerros: kaikki oikein valkoisella

Aloitin viidennen työn Kyjy2018-haasteessa: varrettomat Jon-sukat eli Jon-minit. Neuleessa sukan suu on keltaista valepalmikkoa kuten kantapääkin ja kärki ja raita ennen kärkeä, muuten mustavalkoraitaa oikein neulottuna eli sileää kaksi kerrosta kumpaakin väriä vuorotellen.

 Löysäpipoisten KyJy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Junasukat kirjavista Hot Socks London -langoista. Aloitettu 24.6. Valmiit 25.6. Paino 28 grammaa + junasukat Venlasta. Aloitettu 26.6.. Valmiit 2.7. Paino 27 grammaa. Yht. 55 grammaa.
2. Kertut farkunsinisestä Aaposta. Aloitettu 2.7. Valmiit 8.7. Paino 98 grammaa.
3. Olgat Nalle Taikasta. Aloitettu 9.7. Valmiit 24.7. Paino 66 grammaa.
4. Resorineule Aurorasta. Aloitettu 11.8.. Valmiit 16.8. Paino 98 grammaa.
5. Varreton Jon-mini Seiskaveikasta. Aloitettu 16.8. Valmiit. Paino grammaa.



SANA TÄLLE PÄIVÄLLE Psalmi 78:2-4:
Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki
menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista
olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme
tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista,
ihmeistä, joita hän on tehnyt.

Koulu

MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla KOULU. 

Omasta koulunkäynnistä on kulunut aika moinen vuosia, kun olin alakoulussa ja sitten yläkoulussa ja sitten oppikoulussa. Matka jatkui opsikelemaan ja sitten olin taas koulussa, nyt vuorostaan opettajana. Parikymmentä vuotta sitten vaihdoin alaa ja koulu muuttui vain rippikouluksi. Aika monta rippikouluakin ehdin näinä pappivuosina pitää niin nuorille kuin aikuisille. Tänä kesänäkin olin  rippikoulun opettajana. 

Lapsenlapset ovat lähteneet koulutielle, tällä viikolla viimeisetkin kouluikäiset. Nyt koulutarvikkeet ovat hieman erilaisia kuin silloin, kun itse aloitin koulun. Oli silloinkin koululaukku ja  penaali, lisäksi oli myös eväät (= leivät) ja ruokaliina, joka levitettiin pulpetille ruokailun ajaksi, koskas tietysti aterioitiin luokissa. Eipä ollut tietokoneita tai läppäreitä tai älykännyköitä, mutta oli tuo sininen ruutuvihko.

Resorisukat

Vihdoinkin neuloin hieman. Neljäs aloitus Löysäpipoisten Jyjy 2018 -haasteeseen. Onneksi istuin automatkalla pelkääjän paikalla ja sain edes tämän verran sukkaa. Sukkaa neuloin Seitsemän veljeksen valkoisesta langasta ja Auroran sinikellosta 48 silmukalla 3,5 numeron puikoilla.

Varren ja päällyksen neule on neljän kerroksen neuletta:
1. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla
2. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla
3. kerros: kaikki oikein valkoisella
4. kerros: kaikki oikein valkoisella

Löysäpipoisten KyJy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Junasukat kirjavista Hot Socks London -langoista. Aloitettu 24.6. Valmiit 25.6. Paino 28 grammaa + junasukat Venlasta. Aloitettu 26.6.. Valmiit 2.7. Paino 27 grammaa. Yht. 55 grammaa.
2. Kertut farkunsinisestä Aaposta. Aloitettu 2.7. Valmiit 8.7. Paino 98 grammaa.
3. Olgat Nalle Taikasta. Aloitettu 9.7. Valmiit 24.7. Paino 66 grammaa.
4. Resorineule Aurorasta. Aloitettu 11.8.. Valmiit. Paino grammaa.

Elonkorjuuta

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on ELOKUU.            

Elokuussa alkavat viljojen puinnit. Naapurin isäntäkin on jo päässyt puimurin pukille korjaamaan tämän vuoden satoa.      

Niin myös meidän isäntä on korjaamassa tämän vuoden hunajasatoa. Tässä kuoritaan vahaa kennosta  Sen jälkeen on linkouksen vuoro. Kennosta pitää saada hunaja talteen.

Löytöjä

Yllätyksekseni löytyi vanha päiväkirjani ja erään matkan matkakertomus. Aina kannattaa tutkia komeroita tarkemmin, mitä sinne on vuosien mittaan säilönytkään. Unohduksiin työnnettyjä tavaroita saattaa siivotessa tulla esiin enemmänkin.


Nyt löydettyä päiväkirjaa olen kirjoittanut vuosina 1961 ja 1962.  Päiväkirja oli tiukasti lukossa ja en tietysti saanut lukkoa auki, joten reippaana naisena leikkasin saksilla poikki ohuen lukkoa pitelevän peltisen.  Päiväkirjan kanteen olin kirjoittanut nimeni ja vuosiluvut.


Sain tämän päiväkirjan joululahjaksi tädiltäni vuonna 1961 ja aloin heti samana iltana sitä täyttää. (Täti tavallisesti aina toi lahjaksi jonkin kirjan, mistä olen iloinnut vielä vanhanakin - joitakin lapsuuden kirjoja on vieläkin jäljellä.) Päiväkirjassa oli aluksi johdatusta sen käyttöön ja vinkkejä: Kuka olen, minkä näköinen olen, mitkä ovat pahimmat luonteenvikani entä ansioni, tässä kerron ystävistäni…mitä haaveilen tulevaisuudestani.  Tuohon viimeiseen olin kirjoittanut Pääsisin joskus Jumalan kirkkauteen taivaaseen.


Eipä nuo varsinaiset kirjoitukset sitten enää olleet kovin hurskaita. Monia kodin askareita, kesällä porkkanan ja punajuuren harvennusta ja kasvimaiden kitkemistä, heinäntekoa ja perunapellonkin kitkemistä oli kerrottu monta kertaa. Ja tietysti ihastuksista ja haaveiluista ja harmituksista.


Myös pikkusiskosta olin usein kirjoittanut, etenkin sitä, että tämä oli käynyt lukemassa päiväkirjaani taas salaa. Tottakai isonsiskon jutut kiinnostivat, etenkin vihjaukset poikiin ja ihastuksiin.


Kirjassa kerroin paljon koulusta ja luokkatovereista – kuka oli mukavin ja mistä syystä. Pojista K on meidän luokan kivin poika. Hänellä on 2 hyvää ansiota, hän on hiljainen ja osaa läksynsä (ainakin). A on hauska tyttö, liikkuu paljon, mutta osaa läksynsä aina hyvin.


Toinen kirja tai oikeammin paksu vihko oli Saksan matkan matkakertomus noin vuodelta 1964. Kotikunnan ns. nuoret tekivät vastavierailun Weissenburgiin Baijeriin.. Hyvinkin tarkka matkapäiväkirja kuvineen kertoo tuosta reissusta. Ikävää vain, että matkakertomus on keskeneräinen.

Tie valmis on

Luin Seppo Vänskän kirjan Japani yllättää yhä uudelleen - 20 vuotta lähetin kyydissä (Uusi Tie 2013)muutama vuosi sitten. Se kertoi omaelämänkerrallisesti Seppo Vänskän ja perheen Japanin vuosista, Kaukoidän lähetyskentällä koettua.  Siellä olin päässyt myös vierailemaan Vänskien luona ja tutustumaan Sepon ohjauksella Kansanlähetyksen Japanin työhön.

Tämä uusin Seppo Vänskän kirja  Tie valmis on - Kaksikymmentä vuotta Kansanlähetyksen kotimaan työssä (Barents 2017) kertoo Sepon työstä Suomessa Kansanlähetyksen palveluksessa ja eläkevuosien toiminnasta ja elämänmatkallaan kohtaamistaan henkilöistä. Mielenkiintoista kerrontaa, koska olen ollut lähetystyöstä kiinnostunut.


Kirjan otsikko puhuttelee minua nyt erityisesti. Sepon tie on valmis. Hän sai tänä kesänä lähtökutsun. Japanin lähetti, piirijohtaja Seppo Vänskä menehtyi yllättävän sairauden murtamana 20. kesäkuuta.


Kirjansa viimeinen luku on otsikoitu myös: Tie valmis on. Tuo virsi 511 kertoo sanoissaan tästä ja siihen Seppo liittyy.


Kämmeneen Herran, pieninkin
Pääsemme Jumalan kämmenelle. Hänen käsissään on turvallista ja hyvä olla. Opin luottamista. Luottamus pääsee niin helposti karkuun epävarmassa maailmassa. Mutta kun olen Jumalan kämmenellä, minun ei tarvitse pelätä. Hän pitää minusta huolen.


Päätän tämän pohdiskelun ja samalla kirjani virren viimeiseen säkeistöön:
Tie valmis on
ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.


SOLI DEO GLORIA!


Helmet-lukuhaasteen 2018 seuraaviin kohtiin:
1. Kirjassa muutetaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
33. Selviytymistarina


Tämä postaus liittyy myös MakroTex-haasteeseen aiheenaan VIIMEINEN.