Kriikunamarmeladi

 Kriikunoita on tullut tänä vuonna ihan kiitettävästi. Mies on poiminut niitä muutaman kerran. Olemme antaneet kriikunoita lahjoiksi ja olen syönyt niitä paljon. Kriikunat ovat siitä hankalia, että kivien poistaminen on työn ja tuskan takana. Tänä vuonna (taas) keitin maijallisen kriikunoita. Mehua valui hyvin maijan mehuosaan. Siiviläosaan jääneen kauhoimme ensin kattilaan, jossa sähkövatkaimella aikani sitä vatkailin ja sitten nostimme tuohon muoviseen siivillän ja siiinä kauhalla sitä sekoittelimme ja lopuksi valutin mehua noiden kivien päälle, jotta viimeinenkin kivien eli siemenissä oleva massa valuisi kattilaan. Aika hyvin onnistuimme tällä keinoin. (Pari litraa mehua jätin vielä jääkaappiin käytettäväksi omenien kanssa hilloksi.)
Kuumensin seoksen kattilassa ja lisäsin sokeria kai yli puolitoista kiloa, ison tarjoilulusikallisen Palinkaa ja desin verran sitruunamehua.  Kun seos kiehui uudelleen , sekoitin vispilällä joukkoon Punaista Melatinia pussillisen, jossa oli mukana desi sokeria, ettei Melatin paakkuunnu. ja kiehautin vielä pari minuuttia.
Purkitin ja tulikin hyvin kiinteää marmeladia kaksitoista purkillista - ei kovin isoja.

Aamulla paistoin pari pataleipää ja tein omenapiirakan. Piirakan pohjaan laitoin noin 2,5 desiä vehnäjauhoja, desin sokeria, 2 teelusikallista vaniljasokeria ja samoin 2 teelusikallista leivinjauhetta. Sekoittelin nuo ainekset ja lisäsin desin öljyä ja 2,5 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia.
Leikkelin viipaleiksi omenia litran verran, ja kippasin ne piirakan päälle sekä painelin noita viipaleita taikina sisäänkin. Piirakan päälle ripottelin vielä sokeria ja kanelia. Paistoin piirakkaa puolisen tuntia 200 asteessa.