Redondelasta Pontevedraan 2019

Galician kukot kiekuivat yksi toisensa jälkeen matkan edistyessä. Toki ne ovat kiekuneet joka päivä vaelluksen aikana, mutta tänään sain niistä jonkinlaisen kuvan ensi kertaa.  Koirat, perrot, ovat haukkuneet, onneksi pihoista, ohikulkijoita. Ja monenlaiset linnut pitäneet konserttejaan.

 Joka puolella on hyvin hoidettuja pihoja ja puutarhoista, kukkia kadun varsilla, ikkunoilla ja tietysti pihoissa, joissa on lyhyeksi leikatut ruohikot. Hyötykasveja löytyy lähes joka puutarhasta. Pieniä ja välillä isompia kasvimaita on voinut tutkistella niin Portugalissa kuin Espanjan puolella ohikulkiessa.

Kun kaupungista selvisi, oikeastaan vasta Arcaden jälkeen oli enemmän metsää ja luontoa ympärillä. Loppumatkasta oli mahdollista valita kahdesta reitistä, joko kulki joen vartta tai sitten tien viertä parikolme kilometriä. Ja kyllä puron / joen vartinen luonto aina tien voittaa.

Arcadessa kävin kuppilassa espressolla, jonka kanssa (eurolla) sai leivoksen, churron ja tietysti sen vesilasillisen. Siihen asti oli ollut aikamoinen kiipeäminen ja alastulo. Kyllä kaipasikin taukoa. Aluksi ajattelin taas samaa paikkaa kuin kolme vuotta sitten. Kuljin vielä ehkä kilometrin ja sitten oli tuo hyvä baari, jossa jo muutama muukin vaeltaja oli.
Matkan varrella oli stämppipaikka ja vähän eteenpäin taas nuori mies kaupitselemassa ja vielä eteenpäin, nämä kaksi jo metsäisellä alueella, toinen juuri kahvilaa pakettiautosta pystyttämässä.
Kyllä tänään polvet ovat olleet aikamoisessa rasituksessa!
Parikymmentä kilometriä vain tämä municipal Albergueiden väli. Tutusta paikasta läksin ja tuttuun paikkaan tulin. Kun tulin portille, joku tuli juuri ulos ja laski minut pihalle. Niinpä olen voinut lepäillä auringossa penkillä ja WiFi on toiminut täällä ulkona. Hyötyaikaa tämä odottelu. Portin takana on väkeä ollut paljon, mutta en ole uskaltanut mennä porttia avaamaan heille.

Klo 13 avattiin portti ja porukka pääsi jonossa vähitellen sisälle ja majoittumaan.  Jonossa oli heti noin 25 vaeltajaa. Tänne Xunnan albergueen La Virgen Peregrina mahtuu 56 majoittujaa. Tuttu paikka siis minulle. Ja muistot yhteisen vaelluksesta 3 vuotta sitten.

Lähdin piakkoin  petin saamisen jälkeen lounaalle, peregrinomenu: kasviskeitto ja paikallinen kala, tosi piikkinen, (eilen söin ison palan ruodotonta lohta) Ja jälkiruoaksi kuppi kahvia, espressoa tietysti. 10€ taas, kun menin lähimpään  - tässä vieressä on rautatieasema ja bussiasema.

Heräsin aamulla Redondelassa jo viiden maissa, nousin puoli kuudelta, kokosin kamat hiljaa ja lähdin alakertaan vessaan ja aamupalan laittoon. Klo 6.40 lähdin kävelemään. Matka kesti vain alle viisi tuntia pysähdyksineen. Vihdoin oli auki pieni kirkkokin matkan varrella. Useimmiten kirkot ovat olleet suljettuja. Täälläkin on kymmenessä vuodessa muuttunut paljon, koska ensimmäisellä vaelluksella ranskalaisella reitillä usein pääsi kirkkoihin hiljentymään.

Täällä oli mahdollisuus hierontaan. Mies hieroi urakalla. Olin viimeinen jonossa ja kun ensimmäinen sai 45 minuuttia, minulle tuli alle 20 minuuttia, mutta kai tuo hyvää teki.