Hillonta jatkuu vain

Puolukkahilloja olen jo keitellyt kolme maijallista ja omenahilloja kaikkiaan viisi maijallista tähän mennessä. 

Kolme näistä omenahilloista on happaman puun omenia. Tuo tarkoittaa, että puu on aikanaan alkanut vesoa ja kasvanut uudelleen ja tuottaa nyt hyvin pieniä happamia omenia, joita ei kyllä kannata syödä sinällään. Mutta ne ovat parhaita hillo-omenia. Koska ne ovat happamia, niin ne eivät tummu ja hillosta tulee vaaleaa. Kymmenen litran kukkuraisesta ämpärillisestä saan maijallisen omenia pilkottuna - huonot osat, madonsyömät ja kannat ja kukkaperät otan pois. Keitän nuo kunnes omenat alkavat soseutua, kierrän sosemyllyllä isoon kymmenen litran kattilaan, jonne sitten kaadan valuneen mehunkin seokseen. Lisään kilon sokeria ja pussillisen punaista Melatinia sekoitettuna pariin desiin sokeria, sitten kun seos sokereineen on kiehunut. 

Purkit keitän toisessa isossa kattilassa kuten kannetkin ja vielä huuhtelen Atamonilla molemmat. Purkitan omenahillon kuumana. 

Puolukkahillot teen samalla systeemillä, tosin kattilaan laitan huuhdotut puolukat, noin 8 litraa kerrallaan, jotka hienonnan sauvasekoittimella. Kuumennan seoksen sekoittelemalla lastalla, lisään kilon sokeria ja samoin punaisen Melatinin lopuksi pariin desiin sokeria sekoittaen. ja kiehautan vielä pari minuuttia.

Lasten perheisiin ja muulle suvullekin tulee hilloja kuten omaan käyttöönkin.