Lohtuhuivi

Lohtuhuivien idea lähti liikkeelle siitä, kunTamperelainen pappi Minnamaria Tammisalo osti lohtuhuiviksi nimetyn kaulahuivin, jonka joku Tampereen Tuomasyhteisössä oli neulonut. Eräänä päivänä aktiivinen seurakuntalainen toi seurakuntaan kolme samankaltaista huivia ja Tammisalo alkoi miettiä, mitä niillä voisi tehdä. Hän keksi ottaa huivin mukaan hautajaisiin ja antoi sen muistotilaisuuden päätteeksi leskelle. Lohtuhuivi on konkreettinen, kaunis tapa muistaa surevaa. Huivi tarjoaa lohtua silloin, kun puolison käsi ei enää kierry selän ympäri. Huivi muistuttaa siitä, että sureva ei ole jäänyt yksin, vaan seurakunta ja muut ihmiset haluavat olla tukena. Huivi myös ihan konkreettisesti lämmittää.

 

Neuloin lohtuhuivin Novitan Elegia marjakori-langasta nelosen puisella pyöröpuikolla. Huivi painaa 98 grammaa. (Kerä Elegiaa oli 150 grammaa.) Huivin pituus on 190 cm.

Harjoittelin aluksi tätä Nikolai-huivimallia. Kun viisi reunakuviota olin  neulonut, sitten alkoi malli sujua hyvin ilman ohjetta. Ohjeita oli netissä monta. Helpoin ohjeista oli se, missä oli kaavio: https://www.espoonseurakunnat.fi/documents/5402875/50929498/Lohtuhuivin+ohje/d905c021-6e7b-89e4-2709-0fbced3ed977