Lohtuhuivien idea lähti liikkeelle siitä, kunTamperelainen pappi Minnamaria Tammisalo osti lohtuhuiviksi
nimetyn kaulahuivin, jonka joku Tampereen Tuomasyhteisössä oli
neulonut. Eräänä päivänä aktiivinen seurakuntalainen toi seurakuntaan
kolme samankaltaista huivia ja Tammisalo alkoi miettiä, mitä niillä
voisi tehdä. Hän keksi ottaa huivin mukaan hautajaisiin ja antoi sen
muistotilaisuuden päätteeksi leskelle. Lohtuhuivi on konkreettinen, kaunis tapa muistaa surevaa. Huivi tarjoaa lohtua silloin, kun puolison käsi ei enää kierry
selän ympäri. Huivi muistuttaa siitä, että sureva ei ole jäänyt yksin,
vaan seurakunta ja muut ihmiset haluavat olla tukena. Huivi myös ihan
konkreettisesti lämmittää.
Neuloin lohtuhuivin Novitan Elegia marjakori-langasta nelosen puisella pyöröpuikolla. Huivi painaa 98 grammaa. (Kerä Elegiaa oli 150 grammaa.) Huivin pituus on 190 cm.
Harjoittelin aluksi tätä Nikolai-huivimallia. Kun viisi reunakuviota olin neulonut, sitten alkoi malli sujua hyvin ilman ohjetta. Ohjeita oli netissä monta. Helpoin ohjeista oli se, missä oli kaavio: https://www.espoonseurakunnat.fi/documents/5402875/50929498/Lohtuhuivin+ohje/d905c021-6e7b-89e4-2709-0fbced3ed977
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti