Astorgasta Foncebadoniin

Astorga on iso kaupunki, jossa olisi todella paljon katsottavaa. Katedraali ja Gaudin rakennelma olivat aivan albergen lähellä. Astorgassa kävin illalla tutustumassa noihin ja samalla matkalla syömässä tuon peregrinoillallisen. Illalla juttelin vielä viereisissä sängyissä olleiden nuorten italialaistyttöjen kanssa.

Aamulla oli taas aikainen lähtö, ennen seitsemää itsetehdyn aamupalan jälkeen.

Astorgasta lähtiessä oli caminon varrella kirkko, jonka ulkoseinissä oli maalauksia.

Oli taas hyvin viileä aamu ja Murias de Rechivaldossa noin neljän kilometrin päässä oleva baari kokosi varmaan kaikki ohikulkevat vaeltajat. Niin täyttä siellä oli ja lämmintä tungosta. Kallis, valittivat korealaiset ja niinhän se oli, kahvi 2€. Mutta kylmä aamu oli ja  pari astetta vain oli ulkona, joten kyllä kahvi oli sen arvoinen.

  Kahdeksan  kilometrin päässä oli seuraava pysähdyspaikka.

 Lumisia vuoria näkyvissä!

Kahdentoista kilometrin päässä pidin pitemmän tauon El Ganzossa, jossa oli jännän näköinen villin lännen baari.

 Eräälle vaeltajalle on tullut lopullinen pysähdys.

Rabanael del Caminossa olin jo ennen puoltapäivää. Niinpä baarissa tilasin sopan, mutta hankala oli saada sopivaa, kun päivän keitoissa oli ainakin kananmunaa mukana. Palvelualtis henkilökunta kaivoi pakastimesta mainion sosekeiton ja niin sain vielä leipää ja ison keittoannnoksen 3 eurolla. Ja muutaman suomalaisen sanankin baarinpitäjältä. Todella hyvä palvelu.

 Enää 238 kilometriä Santiago de Compostelaan.

Rabanal del Caminoon asti oli caminon varrelle istutettu puita, hedelmäpuita ja muita puita. Ne olivat vielä pieniä, mutta toivottavasti jo lähivuosina varjostavat kulkijoita.

 Rabanal del Caminossa oli aurinkoista, lämmintä, kaunista, paljon ystävällisiä ihmisiä, joten olisipa sinne voinut jäädä yöksikin.

Lähdin kuitenkin vielä kapuamaan kohti Foncebadonia. Oli todella kiipeämistä ylämäkeen, sillä Foncebadon sijaitsee 1440 metrin korkeudella.

 Fuende eli lähde eli vesipaikka. Näitä monennäköisiä oli matkan varrella vaeltajia varten.

Kauniita maisemia, linnunlaulua, paljon kukkivia kasveja. Ja heti Astorgasta lähtiessä jo kukko kiekui, kuten joka aamu tähänkin asti ja käkikin on koko vaelluksen päivittäin kukkunut.

 Foncebadonissa on kolme albergea ja tienda eli kauppa ja yhden albergen yhteydessä toinen pieni kauppa

Kylän perällä olevasta kirkon albergesta sain sänkypaikan. Olin jo kylällä puoli kahden aikoihin, mutta useimmat nukkumapaikat olivat jo menneet ja jono oli pitkä tähänkin albergeen.

Toki juuri tänne halusinkin. Veli Michael oli mainio touhuaja tässä Domus Dei järjestön albergessa. Osanotto hommiin kuului asiaan. Eli ilmoittautumisen jälkeen Michael selitti, mitä systeemiin kuului. Yhteinen iltaruoka, jota valmisteltiin pitkän ja hartaasti Michaelin ohjeiden mukaan. Hän vain oli niin touhuava, että ohjeet välillä muuttuivat.

 20 sänkypaikkaa tuolla oli ja ainakin 25 majoittujaa - lopuille oli patjoja lattialla. Illallinen oli kiva seurusteluhetki tai paremminkin illallista odotellessa. Saksalainen Margot ja ruotsalainen Lilian etenkin kunnostautuivat hommissa ja korealaiset tiskasivat. Ruoka oli hyvää makaronisössöä ja salaatissa oli kaikenlaista pilkkomaani. Jälkiruoaksi oli melonia ja aterian kanssa jotain vahvaa viiniä.

Yö niin kuin iltapäivä jo, oli kylmä ja tuulinen. Paikalllinen kauppias kertoikin, että siellä on aina kylmää ja tuulista. Yöksi laitoin makuupussin pussilakanan, makuupussin ja kaksi huopaa, tosin toisen huovan alleni. Illalla vielä paleli ja jalat vispasivat kauan, mutta sain sitten kuitenkin aika hyvin nukuttua.

Ruotsalainen Anders puhdisti kamerani linssin ja muutenkin kamerani pölysta, jota lentää jatkuvasti.

Sana tälle päivälle: "Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan." (Valitusvirret 3:22-24)