Jälleen oli työpäivä. Pitkään aikaan en ollutkaan siunannut vainajaa suoraan hautaan. Kesällä sellainen on muutamissa seurakunnissa tapana vieläkin. Usein kuitenkin arkku on maan päällä ja lasketaan hautaan vasta siunauksen jälkeen. Oli kylmää. Pohdin, miten voin pukeutua haudalle, etten jäätyisi. Saattoväellä ja kanttorilla oli kunnon talvitamineet yllään, mutta entä pappi? Ratkaisin asian niin, että otin villaisen paksun alban ja laitoin sen alle niin paljon lämmintä kuin sain mahtumaan. Sen lisäksi matkalla ruumishuoneelta haudalle minulla oli takki harteilla ja heti siunauksen jälkeen laitoin taas takin ja hatun ylleni omaisten laskiessa kukat.
Hautajaisten jälkeen oli pikkuserkkuni kutsunut luokseen. Sain todella mainion kahvituksen (siis teetä) monine laitoksineen. Oli mukavaa kuunnella suvun tapahtumia.
Pasuunakukka? PH kommentoi, että tämä valkoinen kukka ei ole pasuunakukka vaan temppelikukka. Etiopiassa sitä kasvaa isoina pensaina.
Suomen ja Etiopian lippu
Sitten ajelin suoraan missionistien kokoontumiseen. Lauloimme myös syysvirren. Virsi 575 on virsikirjamme ainoa syysvirsi. Tässä säkeistöt 3 ja 4:
" Nyt hehkuu kauneutta myös lakastuva maa.
Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa.
Maa täyteydessänsä tuo sadon ajallaan,
se antaa hedelmänsä ja kutsuu korjaamaan.
On täynnä lahjojasi kätesi, Jumala.
Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta.
Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat,
suot toivon elääksemme ja hoivaat, johdatat."
Tällä kerralla saimme kuulla Suomen Lähetysseuran Israelin työn historiasta.
Tässä Amos Ozin kirjassakin siitä hieman kerrotaan.
Israelissa työntekijänäkin toiminut Heikki Nurminen vaimonsa Marja-Liisan kanssa kertoili meille missionisteille tätä historiaa ja monenlaisia sattumuksiakin. (Heikillä noita mukavia juttuja olisi riittänyt moneksi lisätunniksikin.) Kuten: Per Wallendorf joskus kymmeniä vuosia sitten oli myös työssä Shalhevetjah-keskuksessa. Hän oli tuonut sinne jostain syystä nyrkkeilyhanskat ja jättänyt ne sinne lähtiessään kotimaahan. Shalhevetjah-keskuksessa toimi aikoinaan koulu ja asuntola ja lastentarha. Kun taas kerran pojat tappelivat, niin pastori Santala, silloinen lähetti, otti nuo nyrkkeilyhanskat ja antoi ne pojille ja komensi heidät selvittämään välinsä nyrkkeilemällä.
Marja-Liisa opetti meille Herran siunauksen hepreaksi laulettuna. (Herran siunaus löytyy 4. Mooseksen kirjan luvusta 6, jae 23). "Jeva-rechecha Adonai ve-jish-merecha, ja-er Adonai panav eleicha vi-chuneka, jisa Adonai panav eleicha ve-jasem lecha shalom."
Illalla leivoin pikaisesti omenateeleipiä. Taikinaan laitoin 5 dl vehnäjauhoja, 2 dl kaurahiutaleita, 1/2 dl seesaminsiemeniä, 2 tl soodaa, kukkuraisen ruokalusikallisen hunajaa, lorauksen öljyä ja jogurttia ja reilusti omenaraastetta. Sekoitin kaikki aineet ja tasoittelin taikinan pellille ja paistoin ne 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Leivoin myös omenapiirakan. Pohjataikinaan laitoin 8 dl
vehnäjauhoja, 3 dl sokeria, 2 tl leivinjauhetta ja 2 tl soodaa ja 2
tl vaniljasokeria sekä 250 g sulatettua laktoositonta margariinia.
Nämä ainekset sekoitetaan ja otetaan kolmannes toiseen
astiaan. Lisätään 2 dl laktoositonta maustamatonta jogurttia ja
kananmunan verran vettä. Sekoitetaan ja levitetään leivinpaperin
päälle reunalliselle uunipellille. Puolitoista-kaksi litraa
omenaraastetta levitetään /ripotellaan pohjataikinan päälle.
Täytteeseen sekoitetaan 4 desiä laktoositonta maustamatonta
jogurttia sekä 3 tl vaniljasokeria ja 2 dl sokeria. Kaiken
päälle levitetään muruseos, joka jäi pohjataikinan osasta.
Paistoin piirakkaa noin ¾ tuntia 175 asteessa.
Tein vielä toisenkin omenapiirakan, kun omenaraastetta jäi jäljelle. Pohjaan 100 g laktoositonta margariinia, 1 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria sekoitetaan hyvin, lisätään 1,5 dl vehnäjauhoja ja 1,5 dl kaurahiutaleita ja kananmunallinen vettä. Sekoitetaan ja laitetaan lasiseen piirakkavuokaan. Omenaraaste päälle ja pinnalle sokeria ja kanelia. Paistetaan 25 minuuttia 225 asteessa.
