29.4.2018
Erilaista vaelluskirjallisuutta
Toinen on Jorma Luoman Mielen ja ruumiin camino, Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan (Books on Demand 2018). Luoma kertoo kolmesta pyhiinvaellusmatkastaan 1998, 2000 ja 2002 vaimonsa Mailiksen kanssa ranskalaisella reitillä. Nämä pyhiinvaellusmatkat olivat surutyötä heidän lapsensa Anniinan sairauteen kuoleman vuoksi. Kirja on välillä pohdintoja ja toisaalta vaellusmatkakertomusta.
Ei vaellus ole ylistyslaulua Jumalalle. Se on kurassa ja ravassa tarpomista, vertavuotavuotavia rakkoja jaloissa,kipeytyneitä niveliä, tuskaa ja kuumetta. Näläntunnetta caminolla ja ylensyöntiä tavernoissa, viiniä bodegoissa. Kaiken kärsimyksen keskellä myös hurmiota, vaeltajien halaamista, rakkautta. Se on käsinkosketeltavaa elämää, elämää tässä ja nyt, jota lähemmäksi ei voi päästä, sillä caminolla sinä olet elämä itse.
Kun itse olen vaeltanut kahdesti ranskalaisen reitin, osasin lukiessani nuo pysähdyspaikat paikantaa ja muistella myös niitä ja niihin liittyviä tapahtumia omalla vaelluksellani
Toinen kirja Santiagon Camino - Tie Henkiseen Kotiin on Helienda Toivion kirjoittama (Printek 2017). Helienda Toivio kertoo olevansa suomalainen Santiago de Compostelan pyhiinvaeltaja , henkisen tien kulkija, joka on seurannut johdatusta asumaan ja elämään Pohjois-Espanjassa, Muxiassa ja Lireksessä. Hän sanoo kirjansa olevan henkinen opas niille, jotka haluavat löytää syvimmän tarkoituksensa.
Tämä teos puolestaan liittyy teosofiaan ajatusmaailmaltaan, vaikkakaan kirjoittaja ei tätä käsitettä nimeltä mainitse. Lähdeluettelossa on kyllä viitattu Pekka Ervast ja teosofia.net -sivustolle. Teosofiahan on uskonnollis-mystinen maailmankatsomus, jonka kannattajat pyrkivät selvittämään jumaluuden ja maailmankaikkeuden syvintä olemusta. Siinä yhdistyy toisiinsa buddhalaisuutta, hindulaisuutta ja länsimaista mystiikkaa. Suomeksi teosofia tarkoittaa jumalallista viisautta.
Camino opetti elämään hetkessä. Ei voinut pitää ruokaa mukana kuin sen määrän, mitä muutaman tunnin aikana tarvitsit. Et voinut olla varma löydätkö yösijaa, et koskaan tiennyt kuka ihminen astuu seuraavana elämääsi. Sää saattoi muuttua hetkessä ja vaatteesi saattoivat olla kaikki märkiä pienen sadekuuron seurauksena. Mielentilasi heilahteli sik-sakkia. Mahdollisesti jouduit pysäyttämään matkasi suunnittelematta, kun kehosi ei kestänyt tai jotain muuta yllättävää tapahtui. Siitä huolimatta elämä kantoi ja kaikki oli hyvin. Ruokaa oli riittävästi, yösija löytyi...
Tämä teos ei toiminut minun kristinuskon käsitysteni kanssa. Hyviä asioita toki oli vaellukseen liittyviä, mutta tuo henkisyys-käsitys häiritsi.
Nämä kirjat liittyvät Helmet lukuhaasteeseen 2018:
Toivio:
1. Kirjassa muutetaan
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
Luoma:
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
24. Surullinen kirja
33. Selviytymistarina?
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
26.4.2018
Mökin tsekkaus
Siellä olisi ollut paljon kevätpuuhaa. Tällä reissulla ehdimme tehdä töistä vain pienen osan.
Mies kaatoi pari puuta, yhden männyn ja yhden ison lepän ja sahasi ne pölleiksi, joita kokoilin pinoihin. Raahasin kaadettujen puiden oksia ja muita tontilta löytyneitä risuja kasaan ja poltin ne nyt kun vielä maa oli märkä. Lumethan olivat tontilta jo kaikki sulaneet.
Katotkin piti putsata neulasista ja muista roskista, koska muuten happamat neulaset vahingoittavat kattopeltejä. Puista irtoavat neulaset ja lehdet näet pilaavat katot hyvin nopeasti.
Ja se ilo, mikä oli, kun jäät olivat lähdössä järvestä. Ei vain tuullut ja niin jäät sulivat suoraan veteen eikä kuulunutkaan sitä ihanaa helinää tänä vuonna.
Katiskatkin saimme veteen! Toiveissa on kalaa - saa sitten nähdä seuraavalla kerralla, uiko noihin pyydyksiin mitään.
Toisenlaiset pyydykset piti myös laittaa: rotanloukut eli hiirenlossat. Rotanmyrkythän on nyt kiellettyjä tavallisilta, vain tietyn tutkinnon suorittaneet saavat niitä käyttää. Helmikuussa loppui lupa myydä rotanmyrkkyjä tavallisille kuluttajille. Lossa ja juusto lienee nyt se paras keino.
Osan aikaa mökilläolostamme satoi, mutta ei se paljoa haitannut, koska sade tuli vain kuuroittain. Olin juuri haravoimassa, kun vettä alkoi tulla voimalla, mutta sadevaatteet olivat varuiksi jo päällä, joten eipä tarvinnut edes haravointia keskeyttää, vain kottikärryä tyhjensin vedestä.
Mökiltä palattua - emme siellä vielä saunoneet - lämmitimme saunan ja nautimme kaikessa rauhassa sen lämmöstä. Puhelin soi ja meitä pyydettiin turvapaikanhakijoiden avuksi Akuuttimatkalle. Siinäpä minulla meni yön seutua pitkään. Kolmen maissa pääsin vihdoin kotiin nukkumaan. Niinpä tänään torstaina on ollut hieman tönkköinen olo, kun on nukuttanut, vaikka touhua on riittänytkin monenlaista.
Oli tänään lähetyspiirikin, jossa Tansaniassa lähetystyössä ollut Riitta Heino valaisi meille työstään monenlaista.
Oli myös uuden työjakson alkua: Sain tietokoneen, kännyn ja avaimet ja sitten menin virastoon niiden kanssa, jossa ne minulle installoitiin. Nyt on niiden puolesta hyvä alkaa taas uutta työjaksoa. Oli sukanneulomista - olen luvannut neuloa äitienpäiväsukat. Toista sukkaa olen ehtinyt neuloa neljän päöivän verran, toinen ei vielä ole kuin silmukat luotuina ja huomenna on jo kahdeksas päivä tätä neulejuttua. Ehkä jotenkin saan kirittyä!
25.4.2018
Äitienpäivä-KAL
Tätä neulotaan Seiskaveikalla ja 66 silmukkaa yleensä, minulla 70 silmukkaa aluksi. Ohje tulee muutaman rivin mittaisena joka aamu kello 6. Nyt ensimmäiset 10 kerrosta toisessa sukassa valmiina, ehkä saan tänään vielä toisenkin sukan alkuun. Tavoitteena on neuloa kahta sukkaa yhtäaikaa.
Malli on Nina Laitisen suunnittelema.
ps. 27.4. tässä vaiheessa vasta toinen sukka aikataulussa.
24.4.2018
Pyhiinvaellukselta kotiin
Ja kylläpä miltei unettoman yön jälkeen väsytti.
Eilisaamuna pakkailin tavaroitani. Sain viestin Elfiltä, saksalaiselta katolisen uskonnon opettajalta, jonka kanssa jonkin aikaa yhdessä vaelsimme, tapaamisesta aamiaisella. Niinpä yhdeksän kieppeillä vasta olin liikkeellä ulkona. Tuo tuntui hyvin erilaiselta, koska koko vaelluksen ajan olin tottunut jo yleensä viimeistään puoli kahdeksan maissa lähtemään liikkeelle.
Elfi oli majoittunut myös hostellissa ja yllättäen jopa niin lähellä, jos olisimme olleet yhtä aikaa parvekkeillamme, olisimme voineet huudella toisillemme. Hän oli jalkansa takia joutunut turvautumaan kyytiin viimeisen pätkän kirkollisesta albergesta ja päässyt diakonin seurassa kaupunkiin asti sopivasti. Iloitsin tapaamisesta. Kiertelimme sitten vielä aamupäivää lähialueilla.
Näkymä ikkunastani parvekkeen kautta Plaza Mayorille Elfin parvekkeen suuntaan.
Huoneeni oli tosi pieni, mutta yhden hengen, jossa nukuin hyvin. WC ja suihku olivat yhteisiä toisten kanssa. Minulla oli tosin oma iso parveke, mitä ei ollut alempien kerrosten huoneissa.
Salamancassa vietettiin eilen kirjanpäivää, kuten Suomessakin. Kirjanpäivä on koko maakunnassa juhlapäivä eli vapaapäivä. Plaza Mayor oli reunoiltaan katoksien alla täynnä kirjamyyntipöytiä. Ja Plaza Mayorilla oli myös ilmaiskonsertteja, joissa ihmisiä oli picnikilläkin tuolla aukiolla.
Asetuksen Espanjan kirjan päivästä allekirjoitti Espanjan kuningas Alfonso XIII 6. helmikuuta 1926. Aluksi päivää vietettiin lokakuussa.Vuodesta 1930 on kirjallisuuden päivä järjestetty 23.4. joka on myös maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijoiden Miguel de Cervantesin ja William Shakespearen kuolinpäivä. Juhlapäivän ajatus on, että miehet antaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja.
Myös 23. huhtikuuta on valittu UNESCOn toimesta Kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi.
Minulle ei osunut yhtään varsinaista kauppapäivää koko Salamancan aikaan lauantain iltapäivästä maanantain iltapäivään, vaan ainoastaan matkamuistokaupat ja ravintolat olivat avoinna, onneksi myös monet museot olivat auki ja kirkot.
Puolenpäivän maissa piti jättää avaimet ja lähteä matkaan reppu selässä. Aluksi kiertelin lähistöllä vielä katselemassa, sitten aloin suunnata kohti linja-autoasemaa. Matkan varrella kävin syömässä.
Erään baarin edessä oli kuvat niin aterioista kuin aamupaloista teksteineen, jotta kieltä osaamattomatkin osaavat tilata annoksen. Ja jälkiruokana oli tällainen Markos-leivos.
Linja-autoasemalla löysin hyvin bussin, jolla matkustin Salamancasta Madridiin lentokentälle (T1-terminaaliin, josta kävelin T2-terminaaliin, mistdä lentokone TAP lähti Lissaboniin). Bussissa oli wifi ja kännykän latauspistekin jokaisella ja tilaa oli minullakin kahden paikan verran.
Matkamaisemaa - vaellusmaisemaakin.
Lentokentällä turvatarkastuskin sujui mutkattomasti. Toki vaaelluskengät pois jaloista ym. mutta nuo kävelysauvat, jotka olin kiinnittänyt repun ulkopuolelle näkyviin, saivat kulkea mukana käsimatkatavaroissa!
Lissabonissa oli vain suhteellisen pikaisen vaihto toiseen TAPin koneeseen, jolla pääsin Helsinkiin. Lentokentällä tapasin myös pari muuta vaeltajaa ja hetken ehdimme jutellakin. Lentokoneessa aivan yllättäen tarjoiltiin - kai yli puolenyön - täysi ateria. Se oli jopa maukas. Nukkuminen oli niin ja näin eli yritin nojata päätäni pöytään, jolle asetin tyynyt ja huovan ja höyhentakkini pehmukkeeksi, mutta jalat olivat niin levottomat, eettei nukkumisesta tullut juuri mitään. Eli jalat turposivatkin. Ja koneessa oli hyvin lämmin.
Helsinkiin kone saapui ajoissa ja nopeasti pääsi tullin läpi, kun oli vain käsimatkatavaraa. Kiiruhdin heti osatamaan junalipun kotiin ja juna vei Tikkurilaan ja siellä vaihto heti juosten toiseen junaan, jolla pääsin nopeasti kotikaupunkiin, jossa puoliso oli vastassa. Mukavaa päästä kotiin jo kahdeksan maissa.
Yhä edelleen kulkee tuo virsi mukanani:
Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ.
Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö.
Kiitollisena vaelluksesta Taivaan isälle! Kiitos, että sain tulla terveenä kotiin ja kiitos, että sain vaeltaa.
22.4.2018
Salamancassa
Toki söin aamupalani kaikessa rauhassa. Vaan olipa taas kerran herra korealainen aikainen. Nousi viideltä ja teki pian lähtöä. Mutta tästä albergesta ei saa lähteä ennen seitsemää, ellei ole sopinut, todella painavasta syystä, hospitelaran kanssa etukäteen. Ja tätä ei h.k. tiennyt, hän ei ollut lukenut sääntöjä. Ulos hän toki pääsi, mutta vain puutarhaan. Ja sitten hän kolisteli ja huuteli sieltä avaamaan ovea. Mutta koska ei tunnistettu hänen ääntään, niin kukaan ei uskaltautunut avaamaan aikoihin. Ja ilmeisesti hospitelara nukkui tulpat korvissa tai oli päättänyt olla puuttumatta eli avaamatta ennen seitsemää.
Porukkamme oli valmiina taas jo myös ajoissa ja päästi takaisin puutarhasta sisään tuon onnettoman korealaisen, joka mökötti sitten seitsemään sadevarusteissaan. Toki vielä ei satanut. Edellisenä päivänäkin vaikkei satanut ja oli pilvinen päivä, niin vielä kymmeneltä kasvien lehdillä oli pisaroita ja heinä märkää ja tiukka pohjoistuuli. Niin kai tänäänkin.
Hospitelara tuli puolinukuksissa avaamaan oven noin kymmenen minuuttia yli seitsemän. Ehkä harmissaan aikaisesta herätyksestä.
Kun lähdin albergesta, etsin tämän majapaikan Pension Salamancan. Soittelin ovikelloa ja soitin puhelimellakin mutta kukaan ei vastannut. Lähdin sitten uudelleen kävelylle lämmitelläkseni. Löysin avoimen kahvilan ja tilasin espresson ja sain wifin salasanan ja istuin siellä kahvilassa toista tuntia. Sitten tulin uudelleen ulko-ovelle, mutta sama juttu. Yhtäkkiä vastapäisestä talosta kolmannesta kerroksesta avautui ikkuna ja rouva sieltä huuteli, että haluanko majoitukseen. En oikein kerinnyt edes vastata, kun jo toiseen ikkunaan tuli herra puhelimen kanssa ja soitti Pension Salamancaan. Ovisummeri soi ja kuului kysymys, olenko tehnyt varauksen, vastasin en ja pääsin sisälle. Huutelin kiitokset noille avuliaille naapurivanhuksille. Kun pääsin toiseen kerrokseen, ovi avautui ja Pension Salamancan rouva oli vastassa. 25€. Sanoin että liikaa. No, 20€ sain sitten pienen pienen huoneen onko tämä nyt sitten viides kerros, ja on parveke myös. Ja lavuaari, mutta vessa ja suihku yhteinen käytävällä.
Näkymä ikkunastani vilkkaalle keskustan kävelykadulle.
Iltapäivän kiertelin keskustan nähtävyyksiä katselemassa ja syömässä lähistöllä päivän menun. Kotiin jo kaipailin. Jotenkin tuntui turhalta olla vain - ei oikein innostanut vaelluksen jälkeen olla ns. ihmisten ilmoilla.
Kirkkovuoden aiheena on tänään Jumalan kansan koti-ikävä! Koti-ikävä kahdella tapaa on nyt mielessäni.
Käy kohti isänmaatansa tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää, vaan vaivaa, koti-ikävää on heillä matkallansa.
(Virsi 365:1)
21.4.2018
Morillesta Salamancaan
Minä tein taas oman aamupalan. Keitin kierukalla veden puuroon ja teehen, tein juustoleivät ja söin hedelmän. Sitten oli hyvä lähteä viimeisen vaelluspäivän taipaleelle jo varttia yli seitsemän, siis ennen auringonnousua. Pääsin hyvin matkaan - toiset porukasta käväisivät aamupalalla baarissa, joka aivan meidän porukkaa varten avasi ovensa jo seitsemältä tai hieman ennen.
Matka sujui aika juohevasti. Tosin vieläkin oli vetisiä paikkoja caminopolulla ja purojen ylityksiä kivien kautta. Käki kukkui, lehmälaumat olivat pelloillaan - mietin missä täällä nuo lypsylehmät oikein ovat. Olen yhden ainoan kerran nähnyt navetan, jossa oli sentapainen lypsysysteemi kuin nykyään isoissa navetoissa Suomessa: Lehmät pääsevät vapaasti haluamanaan aikana lypsylaitteeseen ja samalla saanevat makupalatkin jauhoja tms.
10 kilometriä taivallettuani oli Miranda de Azán kylänen, jossa opaskirjan mukaan olisi kahvila auki. Eipä ollutkaan, portilla lappu että avataan kello 18 tänään. Kävelin suotta sivuun muutama sata metriä tuonne kuppilaan. No, palasin väylälle ja matka jatkui. Kohta olivat toisetkin jo pysähtyneet evästelemään. Niinpä samaan jäin minäkin ja yhdessä jaoimme toisillemme eväistämme.
Noin kuusi kilometriä ennen albergea oli iso risti, jonka juurelle oli myös tuotu kiviä kuin ranskalaisella vaellusreitillä Rautaristille. Siitä oli vielä aikamoinen matka monen mäen kipuamisineen perille, mutta Salamancan katedraalien tornit näkyivät kauas. Ne innostivat jaksamaan. Jo yhdentoista jälkeen olin pitkällä vanhalla roomalaisella sillalla, jotenkin kuin olisi ollut jo perillä, vaikka siitäkin oli kipuamismatkaa vielä katedraalin juurella olevaan albergeen. Reppu jonoon, kasvipuutarhaan katselemaan kukkia odotellessa kellon tulevan 12, jolloin sai repun viedä albergeen ja sai vaelluspassiinsa leiman.
Lähdimme tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Kävimme tietysti katedraalissa. Siellä sain saksankielisen kuulokesysteemin, jonka kera tuli opastus. Mahtavia taideteoksia ja historiaa.
Reput piti laittaa isoon siniseen muovipussiin ja kaappiin. Vasta klo 16 alberge avautui varsinaisesti ja silloin ilmoittauduttiin. Koko joukkomme mahtui mukaan, korealaisetkin, samaan huoneeseen. Korealaisrouvan jalka on jo parempi, mutta ei vieläkään vaelluskuntoinen.
Sitten kävimme ilmoittautumassa albergessa ja varasimme petimme, saimme sinisen ison muoviämpärin jokainen, johon sai laittaa yöllä tarvitsemansa tavarat. Muut jäivät reppuun .
Albergessa on 18 paikkaa. Kaksi kahdeksan hengen huonetta ja yksi kahden hengen koppero kerrossänkyineen. Me täytimme toisen huoneen, toisessa oli mm. monia ranskalaisia, joilta sain vihjeen seuraavan yön majapaikkaan. He näet olivat kulkeneet päivää edellämme, mutta olleet nyt jo yhden yön Salamancassa Pension Salamancassa ja tulivat toiseksi yöksi albergeen. Albergesta on taas hyvä lähteä jatkamaan vaellusta hurvittelu- eli lepopäivän jälkeen.
Tässä albergessakin on vain mikro eikä edes wifiä. Maksu donativo-systeemillä. Tuo ystävällinen hospitelarakin on vain hommassaan kuukauden, sitten tulee seuraava.
Illalla kävimme porukalla juomassa ! kahvia/olutta/viiniä ja sitten pizzalla. Italialaisessa pizzapaikassa, jonne taisi olla parin kilometrin kävelymatka. Kun siellä kului aikaa, oli meillä tosi kiire palata ajoissa takaisin ennen kuin albergen ovet menevät kiinni. Tämä oli viimeinen ilta tämän porukan kanssa - toiset jatkoivat vaellustaan. Minulle oli haikeaa lopettaa vaellus tähän.
20.4.2018
Fuenterroble de Salvatierrasta Morilleen
Tänään aamulla talo tarjosi hyvän aamiaisen ja matkaan pääsimme jo 7.15. Kilometrejä kertyi askelmittariini 30, kun naapurin kännykkämittarissa sama matka näytti 32 km.
Aurinko nousi komeasti matkalla lumivuorten takaa. Taas matkaamme pohjoista kohti. Ja nyt matkalla ei ollut mitään varsinaista pysähdyspaikkaa 28 kilometriin. Toki pydähdyksiä oli, mutta kahvilaa ei ollut ennen kuin 4 kilometriä ennen Morillaa. Siinä sitten pääsi jo vessaankin. Söin tuolla myös lounaan noin seitsemän tunnin kävelyn jälkeen. Lounas ei ollut kaksinen , huonoin tähän mennessä, mutta täyttihän tuo vatsan. Sitten tauon jälkeen jaksoi hyvin kävellä loppumatkan Morilleen. Löydin albergen, jossa oli kuusi paikkaa ja olin kuudes. Yläpeti tarjolla ensimmäisen kerran tämän kevään vaelluksella. Pojat olivat näet nopeampia. Tämä alberge oli peruskuntoinen, ei edes keittomahdollisuutta miktosta puhumattakaan. Vessa ja lämmin suihku oli. Jos seitsemäs tulisi, avautuisi albergen toinen osa, joka oli muualla. Niinpä kävin suihkussa, mutta en purkanut vielä tavatoita. Pojat lähtivät baariin ja minä pian perässä suihkun jälkeen
Niinpä pääsin muuttamaan muiden yläsänkyläisten kera tähän isompaan albergeen jossa on tilaa ja kaikki saivat alapetin. Täälläkään ei ole jääkaappia ja mikro sentään. Joten aamulla saa puuron tehtyä jälleen. Olipa muutama muovinen mukikin, mutta ei muita astioita. Siistin tuntuinen paikka. Toki sitä taloa, Casa Social, käytetään muuhunkin kuin albergen käyttöön kuten eilenkin oli peregrinotalon yläkerrassa menossa jumppapalloilla naisten jumppa.
Baarissa maksettiin alberge ja otettiin tiedot. Samalla tuli tuo seitsemäs oli yksi meistä kolmesta naisesta - huonojalkainen meni jo bussilla Salamancaan, jonne huomenna mekin kävelemme. Siis meitä on vain kaksi naista taas tässä miesjoukossa. Tämä Via de la Plata on aika raskas vaeltaa ja siksi kai naisia ei ole kovin paljon tällä reitillä.
Tässä baarissa on wifi mitä ei ole albergessa ja niin me kaikki olemme baarin edessä istumassa ja tutkistelemassa kännyköitä ja kirkoittelemassa. Alkaa tulla iltaviileä ja untuvatakki on hyvä päällä, vaikka päivällä oli 18 astetta ja auringossa kai enemmänkin. Iltaruoka tilattu ja sisällemenoa odotetaan, milloin kutsu kuuluu aterialle.
19.4.2018
Calzada de Bejarista Fuenterroble de Salvatierraan
Yö meni hyvin . Pitkästä aikaa nukuin vessaan yöllä hipsimättä. Ja aamu aina samanlainen. Heräilin puoli seitsemän tienoissa - en ole laittanut koskaan herätystä päälle, koska jotkut heräävät kyllä aikaisin. Tänä aamuna olin nukkunut niin sikeästi etten kuullut naapureiden lähtöä lainkaan. Korealainen mies näet nousee joka aamu ylen aikaisin. Aamupalan laitoin itse. Taas oli tarpeen tuo kierukka eli uppokuumennin. Koska peregrinojen keittiö oli ulkona eukä ollut tulitikkuja eikä sytytin toiminut. Niin ja ulkona oli kaksi koiraa. Majapaikan omistajat tulivat deitsemän jälkeen laittamaan aamupalaa halukkaille. Porukkamme oli jo lähtenyt matkaan. Minä lähdin kuten yleensä puoli kahdeksan aikaan.
Tänä aamuna samaan aikaan lähti pari nuorehkoa miestä, saksalainen Michael ja ruotsalainen Peter. Hieman ennen heitä olin lähtenyt matkaan ja paikalle osuneilta poliiseilta tarkistin suuntaa. Michael tuli takaa karttaohjelmansa kanssa ja niin kävelin hänrn kandsan hetken ja myöhemmin matkaa poikien perässä näköetäisyydeltä, niin en taatusti eksynyt. Toki yllättävän hyvin tuo parinkymmenen kilometrin matka oli merkitty.
Kymmenkunnan kilometrin jälkeen tuli kahvila, jossa taas yhdessä kahvittelimme. Ja tarkistelimme toistemme vaellusoppaista reittiohjeita.
Ja vaellus eteni Valdecadan kautta toiset kymmenkunta kilometriä. Taas pikkulintujen laulua, käenkukuntaakin ja kukkojen kieuntaa lehmiä, hevosia ja aasikin ratsastajineen tuli vastaan.
Matkaa oli etenkin ylämäkeä tänään. Varsinkin päivän alussa oli vettä tiellä ja monia purojen ylityksiä. Jos olisin ollut tälöä pätkällä muutama päivä sitten kun vielä datoi, kulku o!isi ollut tosi hankalaa. Erään puron/joen yli oli silta, jonka reunoissa oli jo kuivuneita kasveja merkkinä veden korkeudesta. Nyt ylitys onnistui hyvin.
Matkan varrella oli vuoren rinnettä murskattu ja tehty penkereitä, mutta myös sementoitu. Olikohan sinne tulossa uusi tie. Täällä on EU-rahoilla tehty paljon uusia teitä ja komeita siltoja laaksojen yli.
Tämä kirkollinen alberge on myös varsinainen nähtävyys. Jo tullessa näkyy iso valkoinen risti. Sisällä hengellistä musiikkia ja paljon raamatunaiheisia kuvia makuusalissakin joka on eri rakennuksessa. Illalla on luvassa yhteinen ateria ja aamulla aamiainen jo 6.30. Illalla ehkä on myös iltahartaus tai yritän selvitellä misdä kirkossa on messu, kun täällä kylässä on kaksi kirkkoa. Hinta donativo eli lahjoitus toimintaan . Hospitelaro on vapaaehtoinen. Jo tullessa tarjoiltiin kylmää vettä ja banaaneja ennen kuin ilmoittsutuminen otettiin vastaan.
18.4.2018
Aldeanueva del Caminosta Calzada de Bejariin
Kyllä myös kukot ja käet ja aasitkin ovat olleet äänessä. Etenkin nyt illalla aasi on mölyllään säikyttänyt useaan kertaan. Toki hevosiakin on laitumilla ollut.
Aamulla oli kohtalaisen hyvä aamupala tarjolla tuoremehuineen leipineen ja makeine paloineen kahden euron hintaan. Siitä oli sitten hyvä lähteä liikkeelle jälleen puoli kahdeksan maissa. Lähdin taas parin espanjalaisen miehen kanssa samassa ovenavauksessa. Matkasimme asfalttia myöten, emme yhdessä kuitenkaan, kymmenen kilometriä Banos de Montemayoriin, jossa tietysti kahvitauko. Kylläpä siinä kaupungissa oli väkeä liikkeellä ja todella paljon majoitustarjontaa.
Sieltä alkoi tai oikeammin jatkui nousujohtoinen kulku aluksi roomalaista tietä, sitten edellen jonkinmatkaa, kolmisen kilometriä N-630 tietä jota jo monen päivän ajan on seurailtu. Se johtaa näet pohjoista kohti kuten tämä caminokin.
Kolmen kilometrin jälkeen tuli huoltoasema, jossa tieda eli pikkukauppa, mutta eipä siinä ollutkaan niitä tykötarpeita, joita olisin tarvinnut, joten lounaan söin ns. Peregrinomenulla. Tosin tarjolla ei juuri ollut tässä albergessa vaihtoehtoja: linsdikeityoa ja jotain lihaa ranskalaisilla ja salaattia ja jopa muutama juustopala kahden kananmunan sijaan. Jälkiruoaksi hedelmä eikä sitäkään voinut vslita, vaan appelsiini kun toiset söivät kakkua ja kermavaahtoa. Mutta maukas oli tuo ruoka viinin, soodaveden, jota sekoitettiin viiniin ja tavallisen veden ja patonginpalojen kanssa.
Penacaballerasta siirryin sitten pois tuolta N-630-tieltä ja alkoi caminotie varsinaisesti, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Jos nyt oli tähän asti noustu ylös, niin nyt piti sitoa vaelluskenkien nauhat niin tiukslle kuin voi, ettei jalka liukuisi kengissä varpaisiin alamäessä. Ja se alamäki oli tiukka ja pitkä. Sitten tulikin jokin joki ja levähdyspaikka. Pidin evästauon ja nyt pääsi taas kapeaa kylätietä jatkamaan matkaa asfaltilla. Vieressä kulki koko ajan varsinainen camino veden ja kuran vallassa. Puolitoista kilometriä ennen perillepääsyä tuli viitta, joka osoitti nimenomaan tuolle caminopolulle. Onneksi tuli yksi auto jolta pystyi kysymään muuta mahdollisuutta ja niinpä vain olikin asfalttinen pikkutie laakson ja joen toiselta puolelta kylään. Ja löytyi tämä alberge. Yksityinen, 10€ yö ja 10€ ateria. Pihalla pyykki kuten aina ja nyt aurinko kuivatti hyvin. Katoksessa ulkona on myös keittiö, jossa ei juuri astioita ole. Kaksi isoa huonetta albergessa yläosastaan auki, joten äänet kuuluvat hyvin.
Näkymät vuotille kauniit pihasta ja kylän kirkontornissa on kuten aina muuallakin näilöä seuduin haikaran pesä ja pariskunta siinä hautomassa.
Olen jo ostanut lennon kotimaahan, Madridista Helsinkiin. Muutama päivä ja jos kaikki käy hyvin, olen Salamancassa, josta viime keväävä aloitin kohti Santiagoa tämän Via de Platan vaeltamisen.
17.4.2018
Oliva de Plasenciasta Aldeanueva del Caminoon
Kuljin tanaan taas vaihtoehtoista tieta, koska kuulemma varsinaisella caminolla on paljon vetta. Lahdin kulkemaan Vilar de Plasenciaa kohti . Viisi kilometria vaelsin olematta varma olenko oikealla tiella. Koko kylassa en aamulla nahnyt ketaan. Ja matkalla vain pari autoa tuli vastaan eika reagoinut mitenkaan. Kun saavuin Vilar de Plasencian tienristeykseen, huokaisin helpotuksesta.N tie, joka kulkee lapi maakuntien tuli eteeni. Sita pitkin sitten lahdin eteenpain. En pysahtynyt heti avoinna olevaan Repsolin kahvilaan, vaan jatkoin matkaa Hostal Asturianuksen kahvilaan noin vttden kilometrin paahan. Siella taas se tavallinen annos, solo espresso ja aqua, nyt jo euron ja kaksikymmenta senttia.
Kun jatkoin matkaa garreteeralla, huomasin edellani pari tuttua vaeltajaa, nuo espanjalaiset vanhahkot miehet, joiden kanssa jomonta yota on samassa huoneessa nukuttu. Vaelsimme vuorotahtia. Kun joku pysahLa Casa tyi kuvaamaan tai juomaan, toiset kulkivat ohi. Valilla juttelimme.
Kuvaamista kylla riitti, kum
N katselimme lehmalaumoja, haikaroita tai lumisia vuorenrinteita.
Olipa taas vaelluspaiva aikaa rukoilla ja lauleskella tuota vaellusvirttani Tule kanssani Herra Jeesus.
Perille albergeen opasti paikallinen vanhempi nainen mielissaan perille asri, kun
tieta hanelta kysyimme. Ystavallinen ja avulias hospitelara Rosa otti vastaan ja opasti
talon tavoille. Tama on yksityinen alberge nimeltaan La Casa de mi Abuela. Viisitoista euroa aamupalan kera. Siisti. Lakanat ja peitot valmiiksi petattuina. Saippuaakin suihkussa. Ja mika parasta kurapaivien jalkeen, lavadora ja secadora kahdella eurolla yhteensa ja pyykin sai valmiina. . Laitoin kaiken mahdollisen pesuun ja olin hieman vahissa nuo pari tuntia pyykkia odotellen. Soin kuppikeiton ja menin petiin ihan peiton alle torkuille. Tosin en saanut unta, mutta lepasin.
Lahdin suositeltuun ravintolaan peregrinomenulle porukassa. Viela kauppaan evaat huomiseksi ja enpa paljoa jaksanut siella liikuskella. Juttejin hospitelaran kanssa saksaksi ja meidta otettiin yhteiskuvakin.
Olen majoitettuna kymmenen hengen huoneeseen taas alapetilla. Ja kylla nyt olisi jo unen aika.
Aurinko paistoi tanaan vaikka ei liian lamminta vaeltaessa ollutkaan. Ja kukot kiekuivat matkan varrella ja linnunlaulussa sai kulkea. Lehmalaumoja laskeskelin, ovat ne todella isoja yli sata paata jossakin oli.
16.4.2018
Galisteosta Oliva de Plasenciaan
Aamupala ei ollut kaksinen, mutta oli leipää ja mansikkamarmeladia ja voita ja kahvia ja maitoa.
Lähdin porukan mukana liikkeelle puoli kahdeksan maissa. Kävelimme useammassa joukossa Carcabosoon tietä myöten. Caminon alku jo näytti, että sille ei ollut asiaa. Vesi oli raiteissa liikkumassa ja lätäköitä oli paljon. Maantie asfalttia oli jopa lyhyempi kuin camino tuonne Carcabosoon eli vain kymmenen yhdentoista sijaan.
Kävin vessassa avoimessa albergessa, jossa ei ollut ketään. Sitten huomasin lähellä olevan baarin, menin sinne pian tapasin taas tätä vaelluspoluille, josta suurin osa on miehiä. Täällä tänään olen nähnyt vain kaksi muuta naista lisäkseni. Miehiä on paljon. Yhdessä lähdimme taas kulkemaan varsinaista caminoa. Mutaa, vettä, märkää, mutta ei pahemmin kiviä aluksi. Sitten tuli viiden kilometrin päästä muutama sata metriä asfalttia pikkutietä ja taas varsinaiselle caminolle kiivettiin. Matka jatkui katsellen kauniita maisemia lehmien seassa.
Ehkä parin kilometrin kuluttua tuli käännös oikealle ohjeineen pikkupolulle. Katselin vasemmalle tuolloin ja ohitin tuon kohdan , koska kuluväyläkin oli kohtuullista. Parin kilometrin kuluttua ja parin portin jälkeen ihmettelin, missä keltaiset nuolet ovat. Jouduin palaamaan takaisin tuon polun alkuun, jonka toisesta suunnasta näin hyvin.
Polku oli kapea ja ylitti ainakin yli kymmenen puroa. Eli purot virtasivat kuraisia, vettä valuvan polun yli. Polkujen reunamilla kun oli hyvin märkää. Jokaisen vaeltajan jalkineet ovat nyt tosi kuraisia.
Todella hankalaa vaeltaa tuota polkua kai kuutisen kilometriä. Yllättäen sitten lopulta polku loppui.
Paikka oli Vente Quemada, jossa pari tuttua miestä istui kivellä. Huutelivat minulle espanjaksi jotain, mutta selvisi että siitä oli albergeen kuutisen kilometriä ja albergeen hoitaja oli tulossa hakemaan. Niinpä pääsin heti kyytiin ja perille Oliva de Plasenciaan. Kuljettaja vei meidät kauppaansa ja antoi leimat vaelluspasseihimme ja rahasti. Tämä yöpyminen maksaa 15€. Sitten hän ohjasi meidät albergeen kylän läpi. Kolmanteen kerrokseen pääsin majoittumaan, vaikka en älynnyt varata paikkaa etukäteen. ( Huomiseksi espanjaa ja englantia puhuva vaeltaja puolestani myös varauksen, joten on aikaa rauhassa kulkea.)
Tämä albergesta on siisti ja tässä on keittiö, cocina, jossa tein sopan linssistä riisistä ja tonnikalaa ja vähän muustakin. Ihanaa saada lämmintä vaelluksen jälkeen ja suihkun jälkeen. Pyykkejä pesin myöhemmin. Nyt vielä illalla ne ovat kuivumassa auringossa.
Ihanaa on ollut aurinkoinen päivä, vaikka ei kovin lämmin. Juuri sopiva vaeltaa.
Illalla oli kirkossa messu. Taas tällä kerralla jokainen sai viiniin kastetun öylätin. Pappi kyllä nautti ensin ison leivän ja joi viiniä. Messun lopuksi jokainen kävi suuteleminen,kermassa jotakin kuvaa. Kuva tulossa siitä kyllä.
15.4.2018
Embalse de Alcántarasta Galisteoon
Aamulla jätin jäähyväiset Elfille, koska tiesin käveväni pitemmälle kuin hän.
Kävelin ensin 11 km Canaveral Iin, jossa kahvilassa söin tämän reissun ensimmäisenä churron, kuumana espresson kera tietysti. Sieltä kuljin 8 km eteenpäin Grimaldoon, jossa taas kahvilassa espressolla. Sitten jatkoin matkaa edelleen 630-tietä. Kun tulin käännökseen kohti Rioloposta, kysyin varmuudeksi huoltoasemalta ohjeen Galisteoon. 32 km asfalttia ja sitten 6,5 km kamalaa kivistä, mutaista, märkää vetistä tietä loppumatka. Ja eikös vain alberge ollut täysi.Sieltä ohjattiin ja jopa autolla vietiin läheisen ravintolan omistajan perheen hotelliin, jossa myös tapasin monia viimeöisiä vaeltajia.
Koko päivän sataa tihuutti. Kyllä kunnon sadevaatteet ovat tarpeen ja vaelluksen jälkeen untuvatakki.
Täällä hotellissa sain kahden hengen huoneen Barbaran kanssa. Hän jopa laittoi minulle heti teen sillä aikaa kun kävin suihkussa. Olin tosi väsynyt ja palvelun tietysti. Myös hän oli tehnyt ruokaa itselleen ja sitä oli jäänyt, joten sain keittää spagettia ja valmiin kastikkeen häneltä ja parmesania siihen päälle. Teetä vielä keittelin.
Aamupalankin täällä saa samaan 15 euron hintaan. Nyt alkaa kaivata jo petiä jalat. Jumppa vielä ja sitten.
14.4.2018
Casar de Câcereksesta Embalse de A!cántaraan
Yö meni hyvin, varmaan parhaiten tällä reissulla. Vain kuusi henkeä nukkui tuossa huoneessa. Aamulla vielä jalkaa sairastava korealainen jäi jälkeen kun lähdin liikkeelle päivän vaellukseen 7.30. Aamut minulla venyvät, kun olen hitaasti käynnistyvä. Ja syön aina kunnon aamupalan lääkkeiden kera ennen lähtöä. Joka aamu, jos ei ole ollut talon puolesta aamupala, olen keitellyt vedet ja tehnyt puuron, juonut teen, laittanut voileivät ja hedelmät ruoaksi ja vielä eväiksikin.
Tänään 8 km oli oikein hyvää maantietä, sellaista kun lapsuudestani oli soratie 1950-luvulla Niinikoskelta Orimattilan kirkonkylään. Sitten alkoi karjankuljetustiet eli aitoja ja lantaa. Nummilla vähemmän kun karja kulki missä kulki syömässä. Auringonpaisteessa oli mukava vaeltaa, lauleskella useaan kertaan tuota minun matkalauluani Tule kanssani Herra Jeesus. Ja samalla, kun yksin tänäänkin matkan kuljin, oli aikaa rukoilla lasten ja koko suvun asioita.
6 km oli sitten tietä auringonpaisteessa nummella välillä kukkia kuvaten ja välillä kivillä istuskellen eväitä syöden ja vaatteita vähentäen.
14 kilometrin kohdalla tuli tietyöt, jotka eivät häirinneet kulkua. Voi vain katsella myöhemmin mahtavia korkealla kulkevia siltarakennelmia. Nyt kulku oli asfalttia jälleen 8kilometriä. Sitten tuli albergen merkki ja puoli kilometriä mitä kivikkoinen osa alamäkeä. Ja ihan mukava paikka, sementistä tehty muutama vuosi sitten.
13.4.2018
Cáceresista Casar de Cáceresiin
Pyykki jäi pesemättä ja vielä ei kuivunut reppukaan. Ja satoi taas tänään, vaikka jo oli luvattu aurinkoa. Satoi kun heräsimme kuuden jälkeen Elfin kanssa. Saipa hitaasti tehdä lähtöä vaeltamaan ja kaupunkia katselemaan.
Kun sade loppui lähdin. Pukeuduin tänään kaiken lisäksi viittaan, joka suojasi lisää reppua ja selkää. Repun ja selän väliin oli sateella valunut vettä ja repunsuojan muodostamaan taskuun jäänyt pohjalle killumaan.
Tämän päivän opastustekstit olivat hyviä kuvineen. Kuvat myöhemmin.
Matka kulki ensin kaupungista pois puistokatua pitkin, sitten ison risteyksen ja maantien asfalttia kolme neljä kilometriä. Caminolla lähdin vasta neljän kilometrin merkin luota. Kävelin sitä taas neljä kilometriä jonka jälkeen siirryin asfaltille.
Lehmiä, hienoja, vasikoita usealla tilalla isoja laumoja kuten lampaitakin. Jonkin verran kukkivia kukkia caminon varrella. Ja camino oli lievästi mäkistä. Ojien kohdilla oli taas sementtitietä ja nyt oli tukevia kuutioita tehty sementistä, jotta voi jalat kastumatta ylittää vedet. Näiden ylityspaikkojen lähellä oli sementtinen penkki joka tietysti tänään oli märkä, ja puita istutettu lähelle auringonsuojaksi. Kunhan ne lehdettyvät ja kasvavat hieman isommiksi.
Camino ei ollut niin märkä kuin eilen ja niin kurainen, mutta kyllä märkyyttä täälläkin tänään vielä riitti. Uusi sadekuuro tuli ennen perillepääsyä ja vielä illansuussakin, kun kävin tutustumassa paikkakuntaan.
Tullessa poikkesin Cia-supermarketiin ostoksille. Ja löysin perille. Pitkä kaunis puistokäytävä oli täälläkin. Ihmettelin ensin pieniä lappusia, mutta kun menin katselemaan, niin huomasin niissä opasteet kyseisestä kasvista.
Albergen piti kirjautua infossa ja maksaa sinne 5€. Vanha opaskirjani kertoi donativon hinnaksi. Onneksi ei ollut kovin montaa vielä tullut, kun saavuin, niin sain perähuoneesta alapetin ja taas kyllä vinkuvan sängyn. Täällä on pesukone ja kuivausrumpu käytössä vapaasti. Tuli todella tarpeeseen tuo kuivausrumpu ja on ollut koko ajan käytössä.
Väkeä on tullut paljon ja lisätila on jo avattu. Vessa on vähän hassusti ja suihkut sijoitettu keskelle kahden huoneen väliin ja vessa on vain toisella puolella. Keittiö on pieni ja astiat huonoja. Mikro on ja hella.
Taas olen vierekkäin viimeisen saksalaisen ystävän kanssa, joka buukkasi meille ensi yöksikin majapaikan yksityisestä albergesta.
Kävimme syömässä jo päivällä peregrinomenun. Taas sain hyvää kuumaa soppaa alkuruoaksi. Sitten tein lenkin katsomassa kaupunkia. Kauniita kapeita katuja, jotka ovat yksisuuntaisia.
Tee juotu ja petiin lämmittelemään vaikka ilta ei olekaan vielä. Jalat ovat jostain syystä turvonneet, vaikka oli lyhyt matka tänään, noin 11 kilometriä. Saksan kieltä olen harjoitellut useamman kanssa. Yhdellä korealaisella? on jalka kipeä ja on ollut täällä jo pari päivää jalka siteessä.
12.4.2018
Zafrasta Cáceresiin
Olipa taas erilainen päivä. Aamulla heräsin
jo ennen kuutta kun ylösängyn tytön kello soi ja ja kaverinsa lähtivät aamutouhuihinsa ja aamupalalle. Aamupala täällä Zafrassa on hyvä tuoremehu, kahvi tai tee paahtoleipää marmeladia margariinia ja croissantti. Tosin laitoin itselleni vielä puuronkin.
Eilen illalla kävin Cia-kaupassa ja ostin jauhoja, munia ja öljyä tein lettutaikina veteen ja paistoin kaikille albergesta olijoille kolmella pannulla yhtäaikaa lättyjä.
Aamulla ei satanut, kun lähdin matkaan klo 7.30. Alkumatkasta meni hyvin, mutta kun varsinainen caminon kaupungin katujen jälkeen alkoi. Niin tie oli vielä kutsujen vaikka edellisenä päivänä ei edes satanut. Kuva.
Viisi kilometriä kuljettuani tuli tosi hankala alamäki Los Santos de Maimonaan. Sementtitietä alas jyrkästi. Kävin hakemassa baarista leiman pyhiinvaelluspassiini. Jatkoin matkaa hyvillä mielin, koska ei satanut. Vaan Annas olla klo 10.15 oli laitettava sadetakki päälle kuitenkin ja siitä lähtien on satanut iltaan asti ja ehkä eteenpäin.
Kun pääsin 20 kilometrin päähän Villafranca de los Barrosiin, etsin linja-autoaseman (olin kyllä käynyt ensin hakemassa leiman albergesta, jonne en aikonut jäädä, koska sain Saralta vinkin, että seuraavat etapit ovat sateisina todella hankalia. Niinpä ostin bussiliikenne Meridaaan ja odottelin toista tuntia linja-autoaseman autoaseman kahvilassa espresson äärellä bussin lähtöä.
Bussi toi Meridaaan. Kaupunkia tutkistelin kävellen mm. Roomalaisen tosi pitkän sillan yli. ja etsin albergen.
Albergesta oli suljettu. Harmittelin sateessa. Mietin mitä tehdä ja läksin sitten uudelleen linja-autoasemalle. Odottelin hetken bussia Cacerekseen. Ja niin päivää kului mukavasti lämpimässä bussissa jälleen. Cacareksessa olikin pitkä matka kuljettajana ennen albergesta, jota tosin etsin pitkään muutenkin jopa ohikulkien luullen tätä joksikin toiseksi. Tulipa askeleita hyvin ja kilometrejäkin 29,5 yhteensä tänään.
Nyt ehtinen Salamancaan loppumatkan kävellen. Viikko on kulunut jo matkalla ja kuusi päivää caminolla.
11.4.2018
Calzadilla de los Barrosista Zafraan
Aamulla emme päässeet ulos ennen kuin omistaja tuli ravintolaan töihin. Ei ollut mitään varauloskäyntiä. Entä jos tulipalo olisi tullut yöllä?!
Puoli kahdeksan maissa lähdin liikkeelle vielä hämärissä etsimään caminon. Tie numero 630 kulki ravintolan ohi, vaan enpä tajunnut lähteä sitä kulkemaan. Se olisi suoristanut alkumatkasta ja helpottanut vaeltamista. Kuljin kylän kautta, kiersin kirkonkin ja lähdin varsinaiselle caminolle. Kylläpä oli kutsunnat ja märkä ja savinen ja vetinen. Kuljin sitä pitkin parisen kilometriä kunnes tuli vastaan lähellä tuo maantie numero 630, jolle siirryin.
Tänään ei satanut, mutta tuuli lujaa. Sadetakki ja sadehousut olivat hyvä tuulensuoja. Kun olin kulkenut noin 14 kilometriä, niin tienviitta osoitti Zafraan ja sitä lähdin seuraamaan. Poikkesimme huoltoasemalle, sain Sellon eli leiman pyhiinvaelluspassiini. Vaan eipä ollutkaan kahvila käytössä, vaikka niin luki ulkona. Joten jatkoin matkaa Zafraan asti kysellen vähää ennen albergesta sen sijaintia, koska tulin eri suunnasta kuin varsinainen camino. Saara oli laittanut aamulla viestin, että kannattaa yöpyä Amigos del Camino hostellissa, jossa on 30 paikkaa. Tämä on erikoinen paikka. Kiva jo ulkoapäin. Olin ensimmäisenä jonossa. Toki kun olin tullut alaovesta sisään ja hetken miettinyt, mitä tehdä, niin viimeinen kämppäkaverinikin tuli sisään. Emme olleet sopineet mitään tänne tulosta emmekä edes puhuneet tästä. Hän oli kulkenut varsinaista kuraisia ja märkää, vetistä caminon pitkin ja minä pitempää maantiereittiä. Aikamme odotettuamme pääsimme sisälle ilmoittautumaan ja majoittumaan juuri tuohon tornihuoneeseen tornin lähelle. Vähitellen alkoi talo täyttyä. Nyt saa pyykille kuivaksi niin eiliset kuin tämänpäiväiset: laiskuutta on laitoin ne laaditaan ja sekadoraan ja niin tuli kuiva pyykki, jonka hospitalero pesi. Kun koneessa oli viiden hengen pyykki yhdessä, niin jokainen maksoi vain euron!
Päivällä kävin sisäänpääsyä albergeen odotellessa kahvilla lähiravintolassa ja samassa kävin vielä iltapäivällä syömässä menun.
Kiertelin hieman kaupungilla katselemassa paikallisia nähtävyyksiä aterian jälkeen. Sitten yrittelin ottaa päivätorkut. Nyt mietin illan ohjelmaa. Etsinkö messun vai käaikaisin nukkumaan?
Matkan varrella kuvailin jälleen kukkia, kun aurinko paistoi, vaikka onkin kylmää edelleen. Aamulla oli +3 ja nyt illalla kai 10 astetta. Hienoa, kun on kuivaa!
10.4.2018
Monesteriosta Calzadilla se Los Barrosiin
Nyt messussa oli lähes kaikki vain naisia, edellisellä kerralla tekstinlukijatkin olivat miehiä.
Yö meni huonosti. Olin tietämättäni valinnut sellaisen sängyn, joka katosi ja murisi, kun siinä käännöstä. Ja kun yläpetiläinen jäännähti jäisi ja murisi ja koko sänky heilui. Enpä oikein taaskaan osannut nukkua. Tänään ehkä saan paremmin unen päästä kiinni.
Oli sadepäivä. Koko päivän satoi ja tiet nuo pelto- ja tilustiet olivat kultaisia ja lätäkköisiä. Vähän väliä piti ylittää ojia, jotka virtasiat tien yli. Tien reunaan ihan kohdalle oli usein aseteltu kiviä, joita pitkin pääsi kenkää uittamatta vesivirtaaman ylitse. Erään kerran kivi alkoi pyöriä oikean jalkani alla ja niinpä sitten jalka tuli uitetuksi. Siis kenkä ja sukat. Ja loput 15 kilometriä kuljin sisältääkin märän kengän kanssa.
Matka tänään kaikkiaan oli noin 27 kilometriä. 20 kilometriä kuljin koko ajan reppu selässä ja vain Siripirin voimalla. Sitä näet sattui puolikas pötkö olemaan taskussa. En ottanut edes vesipulloakaan esille muista eväistä puhumattakaan. Fuente de Cantosissa pistäytyi kahvilassa ja riisuin takinkin naulakkoon, repun selästä ja nautin espresson ja wifin seurasta puolisen tuntia. Olin matkan varrella nähnyt mainoksen kuuden kilometrin päässä olevasta majapaikasta, jonne sitten suuntasin tosi kuraista caminoa pitkin veden virratessa joka puolella. Toki enää ei tullut rakeita kuten aamupäivällä.
Kun oli sadeilma ja kylmää, aamulla +2 ja myöhemmin jopa +6 astetta.
9.4.2018
El Real de la Jarasta Monesterioon
Etsin leipäkauppaa ja löysinkin, mutta se oli kiinni. Niinpä jatkoin matkaa caminon pitkin. Leipäauto oli pysähtynyt yhden pienen kaupan luo ja vei sinne leipää. Vaan kauppa oli kiinni. Kysyin kuljettajalta, josko hän myisi minulle leivän. Hän otti autosta leivän ja kun aloin maksaa, toivotti hän vain hyvää caminon eikä ottanut maksua vastaan.
Kuvat taas myöhemmin.
8.4.2018
Castilblanco de los Arroyosista El Real de la Jaraan
Meitä neljä naista lähtikin viitisentoista kilometriä taksilla (6,5 € per nuppi) ja luonnonpuiston luona alkoi kävelymatka. Toiset lähtivät sitä reittiä, minä kävelin tienviertä, koska lonkkanivelen oli vielä eilisen jäljiltä arka. Matkalla katselin luonnonpuistoon. Täällä ne ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Eläimet ovat kuljeskelemassa siellä joissakin kohdin. Toki myös hyvällä säällä voi nähdä kauriita tms. Luonnonpuiston ovat hoidettuja eikä sellaisia kuin meillä, että maahan jätetään kaikki mahdollinen ja annetaan pusikoitua.
Kävelyn aikana näin monia maatiloja ja niiden viljelykset, mitkä täälläpäin näyttivät olevan paljolti erilaisia hyötypuita. Ihan tien vierellä tienpientareella oli siellä täällä hedelmäpuita. Omenat alkavat juuri kukintaansa.
Almanden de la Plataan saavuttuani ihmettelin siellä olevia monia kauris tms sarvieläin joita oli patsaita monia. Käväisin avoimessa tiendassa hakemassa leimaa pyhiinvaellus passiivi, mutta en saanutkaan sieltä, vaan vasta kahvilasta joka oli aivan täynnä miehiä - ainoa nainen oli tarjoilija.
Lähdin kävelemään kohti El Real de la Jaraan. Olipa matka mäkeä ylös ja alas ja parin kolmen puron poikki - vettä oli tullut että kävelykivetkin peittyivät. Ylämäet olivat erittäin rankkoja nousta ja alamäet puolestaan hankalia tulla alas. Matka oli jännä : näin vapaina ja osin kuljin niiden keskitsekin oli vapaina lampaita, vuohia, sikoja, hevosia, aasi, lehmiä, kissoja, koiria , kukkoja ja kanoja. Ja eri eläimet yleensä oli eri niityillä tai metsissä ja polulla oli vähän väliä portteja ohjeinaan laita portti kiinni. Matkalla tuli vastaan parikymmentä pyöräilijää sunnuntairetkillää tällä mäkisellä camino-osuudella. joka oli nelisentoista kilometriä.
Sitten majoitusperilläperillä yksityiseen albergeen. Sain alakerran alapetin. Oikeastaan tässä shuoneessa on vain kaksi sänkyä ei siis yläpetiä lainkaan ja olen yksin. Yläkerran kaikki tilat ovat täysiä. On italialaisia, korealaisia, saksalaisia, ranskalainen jne. Ylhäällä vain ovat sosiaalitilat. JaKKun olinkkäynyt suihkussa, josta tuli jopa kuumaa vettä, ja pessyt pyykkiä tosin onneksi vain osan koska ne vähätkään eivät ehtineet kuivaa. Lähdin peregrinomenulle. Kun tulin ulos, paikan isäntä tuli autollaan kohdalle ja sanoi että voi viedä minut syömäpaikkaan. Ja pääsin lämpimässä autossa sinne. Täällä on todella kylmä ollut tänään. Aamulla lähtiessä kuusi astetta ja iltapäivällä tänne tultuani kuulemma kolmetoista astetta lämpötila. Kylläpä tarpeen olivat fleezekäsineet 😆
Kun avasin ruokapaikan oven, kompastuin samalla viisitoista senttiä korkeaan kynnyksen ja niin tein lentävän sisääntulon. Tarjoilija tuli samassa ja nosti mummon pystyyn. Sain lpaikat takan läheltä, koska suihkun ja pyykin jälkeen olin tosi kylmissäni, vaikka päälläni oli kaikki lämpimät vaatteeni.
Kun palasin kävellen albergeen alkoi sataa ja niin kiireesti pyykit pois karulta ja sisälle. Loppuillan on sitten satanut ja tuullut lujaa.
7.4.2018
Guillemasta Castilblanco de los Arroyosiin
Eilisistä olin messussa, jota vietettiin klo 20 alkaen. Kun iltapäivällä ruokailun jälkeen kiertelin kaupungilla, oli kirkko auki ja kävin tutustumassa siihen. Siellä seurakunnan vapaaehtoiset seurakuntalaisia oli siivoamassa. Yksi heistä kysyi, haluanko leiman ja tottakai halusin. Hän kertoi messun alkamisesta myös.
Yllätyksekseen messussa annettiin leipä ja viini kaikille eikä pelkkä leipä, kuten olen tähän asti huomannut katolisessa kirkoissa. Menin jonoon siunattavaksi laittaen oikean käteni vasemmalle olkapäälle, mutta pappi halusi antaa ehtoollisen myös minulle, vaikka tunnisti tuon eleen.
Yöllä satoi reippaasti monta tuntia. Nukuin muutenkin huonosti.
Aamulla söin aamupalan jo ennen seitsemää ja seuralin ensimmäisiä matkaan lähteviä. Sadevaatteet päälle ja niin he häipyivät pimeään märkään. Oli odotettavissa paljon väkeä ja vähän paikkoja Castilblancon albergeissa. Varttia vaille kahdeksan lähdin sonnustautuneena sadekamppeisiin : sadehousut ja sadetakki sekä repunsuoja . Kun astuin ulos albergesta, ei enää satanut. Ei kyllä aurinko paistanutkaan.
Olin illalla katsonut teitä kulkevaa reittiä, mutta en sitä sitten löytänytkään paitsi että olisi ollut pitkää kautta reitti. Se olisi sittenkin ollut hyvä vaikka asfaltin reunaa olisi joutunut kulkemaan. Lähdin nimittäin kulkemaan varsinaista caminoa. Olipa reitti! Kun oli satanut, niin savi tarttui vaatteisiin ja kenkiin etenkin ja oli liukasta kulkea. Lisäksi matkalla oli paljon liukumiinoja, koska matka kulki lehmälaidunten läpi. Toki pian lähdön jälkeen kuulin kukon kiekuvan - oikeastaan kahden kukon, koska vastakkaisessa taloissa kukot kilpaa lauloivat. Lampaita oli satamäärin eräässä aitauksessa. Ja taas monia kukkia. Tuo viime keväänäkin näkemäni ruusun näköinen pensas kukki valkoisin kukin pitkin rinteitä.
Koko caminon vaeltamisen ajan ei tänään onneksi satanut lainkaan, mutta sateen jälkeen oli silti liikkuminen sillä hankalaa, kun polku oli muutenkin kivinen, savinen, uurtautunut ja louhikkoinen - välillä kaikkea samanaikaisesti. Kyllä moneen otteeseen harmittelin lähtemistä tälle reitille kun en kulkenut maantietä pitkin. Kuljin tänään noin 19 kilometriä puolitoista tuntia pitempään kuin eilistä 23 kilometriä. Loppu neljä kilometriä meni asfaltilla, samoin pari alkukilometriä.
Kun tulin kunnalliseen albergeen, joka oli ensimmäisenä tähän kaupunkiin saapuessa, jono oli iso ja jo katselin, että lista oli täysi opaskirjan mukaisiin petipaikkoihin verraten. Sitten hospitalero sanoikin, että kaikki jonossa olevat mahtuvat. Ja niin hän avasi alakerran kylmän huoneen, jossa oli vielä viisi kerrossänkyä. Ja niin sain taas alapetin!
Suihku oli kylmällä vedellä vain. Ja kun piti alkaa pyykille, tuli ukonilma ja niin pyykki jäi huomiseen. On todella hyvä, että on varavaatteet. Ja nyt on tarpeen taas untuvatakki yllä ja villasukat ja villaiset alusvaatteet. Eikä yhtään liian lämmin. Täällä sisällä lienee viitisentoista astetta ja ulkona vähemmän tuon raesateen jälkeen. Eipä ollut kova hiki tänään vaelluksella. Kun vielä jaksaisin putsata saviset kengät ja kurahousut huomista varten. Kädet olivat aivan kylmät ja fleezekäsineet tarpeen, kun tänään vaelsin. Tässä sitä ollaan etelän lämmössä!
Huomenna tiedossa noin 30 kilometriä.
Nyt alkaa tulla jo tuttuja kanssavaeltajia vaellusmatkalla tässä porukassa. Saksan kielellä pärjään ainakin, mutta kyllä espanja ja ranska on ollut joillakin englannin ohella ja olemme pystyneet juttelemaan. Kummasti sitä on selvitty, vaikka noita kieliä englantia lukuunottamatta en osaa lainkaan. Joskus tuosta latinasta on todella hyötyä!
Yhdessä olemme tehneet tänään ruokaa. Joku laittoi teetä, joku keitti pastaa, joku jotain muuta. Minä innostuin porkkanoista, linsseissä, sipulista ja mausteista valmistamaan keiton/padan. Eipä tässä paljon ole ulos menemistä tuohon epävakaaseen säähän. Kaupatkin menivät kiinni klo 14, koska on lauantai. Kuvat jälleen myöhemmin.
6.4.2018
Sevillasta Guillemaan
Yön nukuin suhteellisen hyvin ottaen huomioon 11nuorta tyttöä samassa huoneessa, jotka lähtivät vasta illanviettoon, kun itse kävin nukkumaan ja palasivat noin puoli kaksi, kylläkin suht hiljaa eivät kaikki samalla kertaa.
Olin laittanut kännykän kellon soimaan puoli seitsemältä, mutta heräsin pari minuuttia vailla. Otin peduvehkeet mukaan, jotka olin laittanut valmiiksi jo illalla ja kävin asmupeduilla. Sitten palasin huoneeseen pukeutumaan ja otin ruokavehkeet mukaan keityiöön. Keitin vettä piiriin ja teehen. Sillä aikaa kun puuro muhi ja tee hautui, kävin vielä kerran huoneessa hakemassa koko omaisuuteni ja ottamassa lakanat sängystä. Söin, ja läksin matkaan yhden saksalaisen tytön kanssa. Hän suuntasi linjs-autoasemalle ja minä siitä eteenpäin hostellin työntekijän ohjein. Sain kyllä väärät ohjeet ja kesti aika kauan, ennen kuin pääsin varsinaiselle Camille ja löysin ensimmäisen keltaisen nuolen. Kävelin jopa moottoritien reunassa pienen matkaa että pääsin ylittävän sillan kautta rautatien ja joen. Olipa pitkä suora siinä ainakin kilometri. En löytänyt Camasia siis lainkaan, mutta ilmeisesti kuljin expo-näyttelyaluueen poikki. Seuraavan kohteen jo löysinkin hyvin eli Santiponsen nuolen mukaan. Siellä nautin tämän vaelluksen ensimmäisen espresson ja lasillisen kylmää vettä. Nuo ovat minun baarin eli cafeen nautinnot yleensä helpotusta olin ohella. Kahvilaa tarvitaan nimenomaan vessareissujen takia. Yleensä ei kehtaa pistäytyä ellei samalla osta jotain. Espresso on parempi vaihtoehto kuin teepussin liottaminen.
Santiponcessa kävin myös leipomossa hakemassa matkaevääksi tuoretta leipää.
Matka jatkui ja suurin osa loppumatkan kulki peltoaukioiden halki. Ehkä lähes 10 kilometriä kohtalaisen suoraa tietä vain pieniä mäkiä tiessä, vetinen kohtalon, jonka onneksi pystyi kiertämään metsikön kautta. Peltoaukioiden kasvoi viljaa jo tähkällä ja härkäpapukin kukkia ja tavallinen papu oli noin kymmenen sentin korkuisia. Perunaa näkyi myös ja oliivipuita. Niin Sevillassa kuin myös täällä Guillemaan appelsiinit kukkivat ja tuoksuvat. Enhän muuten niitä olisi tunnistanut, mutta puissa on myös hedelmiä eli oranssikeltaisia kypsiä appelsiineja. Matkan varrella peltotien reunat kukkivat monenlaista niin sanottua rikkaruohoa: valkoisia ja keltaisia päivänkakkara ota, kurkumakukkia, apilaa, takaisia ja jotain sinistä ja lilaa, jota en tunnista. Ja keltakukkaisia pensaita näkyy monessa rinteessä. Pellolla oli kyntäjä ja tuli tiellä auran kanssa vastaankin.
Guillemaan viimeiset pari kilometriä kuljin autotien reunassa, kun varsinainen camino oli traktorijälkeinen ja savinen osin märkä. Ja samalla ojat ja pienet joet olivat kuivan näköisiä, vaikka viime päivinä oli satanutkin.
Guillemaan majoittuu yksityiseen albergeen, koska se tuli ensimmäisenä vastaan ja tänne mahtui. Tähän otetaan 18 vaeltajaa. Sain alapetin, jossa on vuoteen kohdalla pistorasianon latausta varten sopivasti. Täälläkin on lakanat, nyt jopa petattuina valmiiksi. Suihkun jälkeen kävin pesemässä sukat ja alusvaatteet ja t-paidan, jotka kovassa tuulessa kuivuivat sillä aikaa, kun kävin syömässä menu del dian eli peregrinomenun kuudella eurolla. Alkuruoaksi otin ensalada mixan eli lautasellisen vihreää salaattia, jossa oli mukana ituja ja jotain muutakin. Viinietikka, öljy, suola ja pippuri olivat leivän ohella tarjolla, lasillinen viiniä ja pääruoaksi kanaa öljyssä paistettuja fileeviipaleita ja tietysti ranskalaiset. Jälkiruokana tänään otin teen. Vatsa täysi 22 kilometrin jälkeen taas. Tosin vaelluksella pysähtelin noin viiden kilometrin välein juomaan ja syömään jotakin. Vain Santiponcessa oli kuppila. muuen matka autiota. Ainakin kymmenen muuta vaeltajaa näin kävelevän samaan aikaan. Kun tulin lounaalta, niin tämän albergen , Albergue Lux de Camino, ovella tuli jo poiskäännytettyjä vastaan.
Täällä saa aamupalan laittaa itse. Aineet ovat keittiössä valmiina. Majoittuminen maksaa 10 euroa ja aamupala 2 euroa sen lisäksi. Siis peti kunnon lakanoin ja ilman torakoita, ei ainakaan jälkiä näkynyt missään. Nyt vielä pitää lähteä ostamaan kaupasta eväät huomiseksi, kauppa aukeaa 17.30.
Tarkkoja ei ole ainakaan vielä - vaselointi tehty suihkun jälkeen ja jalkoihin villasukat ja crocsit. Tänään on ollut kohtalaisen lämmintä. Aurinko paistoi ja paikallisen apteekin mittari näytti 27 astetta. Mutta alempana oleva 20 samaan aikaan. Nyt jo vähemmän ja on ollut tuulista, joten fleeze päällä on sopiva. Jalatkaan eivät turvonneet tukisukissa, vaikka etukäteiskävelyt jäivät olemattomiin.
5.4.2018
Sevillassa
Mallorcan kautta Sevillaan
Turvatarkastukset sujuivat hyvin, mitä nyt vaelluskengätkin pitää ottaa pois ja ne kulkevat läpivalaisun kautta myös.
Vihreää on ulkona ja ensimmäisinä palmupuita ulos menossa. Aurinko paistaa ja lämpötila puolenpäivän jälkeen näyttää olevan +17 astetta.
4.4.2018
Lähdössä vaeltamaan
Kävin päivällä vielä tutkimuksissa terveyskeskuksessa ja sain "lähtöluvan". Tein eväät matkalle ja nyt vielä viimeiset kotijutut. Bussi lähtee lentokentälle klo 4.20 ja lento klo 7.20. Hetkeksi vielä nukkumaan ja sitten matkaan kohti matkakeskusta. Lippu on ostettu bussiinkin jo ja lähtöselvitykset tehty lentoon.
Synninkantajat
Aaron=lapsi, lapsenlapsi,
Aliisa=äiti, isoäiti, mummi
Auroora=tytär, Taisto= pappa, kalastaja, saarnaaja;
toisinaan on mieskirjailijan Matkakertomus.
Raskasta, toisaalta myös selventävää.
Kannatti lukea!
Tämä kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
23. Kirjassa on mukana meri
24. Surullinen kirja
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
3.4.2018
Vaellusvarusteet caminolle 2018
Kaikenlaista pikkukamaa tai vähän isompaa tarvitaan. Kaksi vesipulloa, toinen eturepussa, toinen sivutaskussa. Lusikkahaarukkaveitsi. Pikkulusikka, kokoontaittuva muki, teräsmuki ja uppokuumennin, teepusseja, pussipuuroja ja pari pussikeittoa ja kuivaa muonaa aluksi eli vesirinkeleitä (olen laktoositon ja kananmunaton). Kännykkä ja laturi. Nenäliinoja ja WC-paperia, otsalamppu, purkiavaaja. (Ostan linkkarin Sevillasta), Matkapäiväkirja, kyniä, tarralappuja, istuinalusta, sadeviitta (kertakäyttö), UT+psalmit (Gideonien), pienen pieni lamppu, opaskirja Via de Platalle. (odotan juuri postista parempaa eli saksalaista, mutta ei taida ehtiä tulla ennen matkaa).
Lääkkeet: laktoositabletit pääsiäismunankuorissa, D-vitamiinit, b-vitamiinit, magnesium, verenpainelääkkeet,särkylääke ibu, lopex, silmätipat, pihkasalva, kylmägeeli, laastarit, compeed. Ja kaikki lääkepussiin.
Tänään vielä suihkutan kenkiin goretex-suoja-ainetta, jotta nuo vuosia käytetyt vielä pidättäisivät veden ulkopuolella.
Kävelysauvat ja linkkarin siis ostan vasta vaelluksen alkaessa, koska niitä ei voi kuljettaa käsimatkatavarana lentokoneessa. Lentokoneen vaihdon takia en laita ruumaan mitään.
Kertut Eerosta
Löysäpipoisten Jyjy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Harmaakirjavat perussukat Jenkasta. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12. Paino 120 grammaa.
2. Vihreästä Nallesta Vuokko-lapaset. Aloitettu 31.12. Valmiit 17.1. Paino 57 grammaa.
3. Pikkupalmikkosukat lilasta Aaposta. Aloitettu 2.1.Valmiit 4.1. Paino 66 grammaa.
4. Sinivalkoiset Maamme raita -perussukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 8.1. Paino 102 grammaa.
5. Tummanvihreästä Nallesta Puro-lapaset. Aloitettu 8.1. Valmiit 12.1. Paino 50 grammaa.
6. Seiskaveikasta Metsäretket -lapaset. Aloitettu 10.1. Valmiit 14.1.. Paino 71 grammaa.
7. Kerttu-sukat vihreästä Juhanista. Aloitettu 17.1. Valmiit 19.1. Paino 97 grammaa.
8. Ystävänpäiväsukat Nallesta. Aloitettu 20.1. Valmiit 8.2. Paino 150 grammaa.
9. Sini-valkoraitaakin perussukat Seiskaveikasta. Aloitettu 22.1. Valmiit 1.2. Paino 95 grammaa.
10. Ystävänpäiväsukat Nallesta ja Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.1. Valmiit 8.2. Paino 146 grammaa.
11. Kerttu-sukat sinertävästä Eerosta. Aloitettu 3.2. Valmiit 3.4. Paino 98 grammaa.
12. Kantoliinasukat keväänvihreästä Nallesta. Aloitettu 10.2. Valmiit 12.2. Paino 67 grammaa.
13. Kantoliinasukat kirjavasta Venlasta. Aloitettu 14.2. Valmiit 17.3. Paino 38 grammaa. +?
14. Mainuat havunvärisestä ja valkeasta Nallesta. Aloitettu 16.2. Valmiit 21.3. Paino 85 grammaa.
15. Levottomat Vihreästä Venlasta. Aloitettu 17.2. Valmiit. Paino grammaa.
16. Isot Kertut vihreästä Juhanista. Aloitettu 17.2. Valmiit 16.3. Paino 109 grammaa.
17. Kiertolaiset tummanvihreästä Nallesta. Aloitettu 19.2. Valmiit. Paino grammaa.
18. Olga-sukat vihreävalkeasta Nalle Gardenista. Aloitettu 19.2. Valmiit 31.3.. Paino 68 grammaa.
19. Olga-sukat lilasta Nallesta. Aloitettu 21.2. Valmiit 6.3. Paino 69 grammaa.
20. Olga-sukat vihreästä Nalle Taikasta. Aloitettu 21.2. Valmiit 9.3. Paino 64 grammaa.