Olin eilen pitkästä aikaa hiihtämässä. Toki vain lyhyen lenkin, viitisen kilometriä. Oli hyvä ilma ja luistava suojakeli - nanosuksille oikein hyvä. Toki metsäisellä osuudella oli puista tippunut neulasia ja muuta roskaa juuri ajetullekin ladulle. Meidän kunta on koko talven huolehtinut hyvin latujen kunnosta. Latukone on ajellut usein.
Ojanpenkalla oli pajunkissoja. Niinpä hiihtomatkan tuliaisina toin niitä kotiinkin.
Sunnuntaina illalla olimme taas innolla pelaamassa lentopalloa, vaikka edellisenä viikonloppuna suurin osa porukasta oli saanut flunssa- ja mahatautitartunnan ja kunto ei kaikilla ollut vielä oikein kohdallaan. Kun mies pääsi kuntoon, niin vuorostani minä aloin sairastaa.
Kun sairastaa ja näkee flunssan keskellä vielä hieman lueskella, niin voi nauttiakin sairastamisesta. Luin Jean M. Untinen-Auelin Maalattujen luolien maan, joka on kuudes osa Maan lapset -kirjasarjaa. Teos on yli 800-sivuinen kertomus Aylasta ja hänen elämästään ihmiskunnan alkuhetkillä myöhäispaleoottisen kauden tienoilta. Tässä teoksessa kerrotaan mmun muassa Aylan valmistautumisesta Zelandoniksi eli parantajaksi ja henkiseksi johtajaksi. Kaikki nuo sarjan kirjat ovat olleet mielenkiintoista luettavaa.
3 kommenttia:
Onnea uudelle blogille. Laitan osoitteen lukijaan. Paranemista!
Täällä Bloggerissa on hyvä roskapostisuodatin itsessään, joten minusta sanavahvistusta ei tarvita. En muista milloin viimeksi olisi tullut yhtään roskakommenttia.
Paranemista ja huilaamista sinne myöskin.
Lähetä kommentti