Kiitollisena kuluneesta vuodesta

 Raamatun sana tänään:

"Herran armoa on se, että vielä elämme,
hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Joka aamu Herran armo on uusi,
suuri on hänen uskollisuutensa."
(Valitusvirret 3:22-23)

 

Vuoden viimeinen päivä illassa. 

Mitä on tästä vuodesta jäänyt mieleen? 

Hiihtämistä kotosalla kuin hiihtovaelluksella ja Lapissakin,

matkustamista ulkomailla, 

neulomista, 

lukemista,

mökkielämää, 

lentopalloilua,

mehiläisiä, 

puutarhaa, 

marjastamista, 

sienestämistä, 

säilömistä,

lapsenlapsiakin, 

keikkailemista eli papin hommia pitkin vuotta... 

Tätä se eläkeläisenä oleminen on ollut: touhua ja taaperrusta.

Eilen sain taas viettää aikaa parin pikkuserkkuni kanssa. Ilo oli tavata ja ilo oli olla yhdessä menneitä muistelemassa ja menneisiin yhdessä paneutumassa. Monet muistot tulvivat mieleen... kyyneliinkin asti. Viime yökin osin meni niitä miettiessä. 

Ehkä tämän päivän raskas hiihtomatka osaltaan väsytti myös: pitkästä aikaa nukuin päivätorkutkin. Viime yönä näet satoi räntälunta viitisen senttiä. Latua ei oltu avattu, vaan latu-uralla oli ennen minua osalla matkaa vain yhdet jäljet: mies meni edeltä. Tavallinen lyhyt lenkkikin oli kuin olisin hiihtänyt sen moninkertaisesti. Ulkoilu tekee kuitenkin hyvää ja yleensä liikunta.

Aamuyöstä lumiaura aurasi lähiteitä. Auraaja vain ei hokannut, missä on tien pää ja tekikin sen sijaan kääntöpaikan meidän puutarhaamme auraten isot lumikasat marjapensaiden päälle  kaivaen/upoten traktorin pyörät puutarhamaahan. Aamupostia hakiessa korpesi näkymä: suojana ja merkkinä olleet aurauskepitkin olivat lentäneet ties minne.

Joka puolella on kuulunut jo iltakuudesta asti räiskettä: ilotulitteita ammutaan innolla. On ollut mukava katsella ikkunasta seuraamalla naapureiden rakettienammuntatouhuja, kun saa olla kaikessa rauhassa sisällä...ja näkee kuitenkin komeat ilotulitukset.

Luin tänään kirjastosta lainaamani Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -kirjan. Miten mielenkiintoista tekstiä! Ja tällaisen vanhan ajatuksiin sopivaa monen monta juttua. Huvitti ja nauratti. Muistaakseni tämä kirja olikin huumori-kirjojen hyllyssä kirjastossa. Emäntä joutui vuodeosastolle ja isäntä jäi kotiin ja opetteli tekemään itse ruokaa. Ja isäntä pohti monenmoista siinä ruokia laittaessaan. mm. "Sähköautojen sijaan voitaisiin kehittää sähkökenkiä, joissa olisi pienet pyörät ja kävelemisen tuottamasta energiasta latautuvat moottorit. Kun väsyisi, voisi vaihtaa sähkölle ja kun sähkö loppuisi, taas olisi voimia kävellä..."

MV # 144: Omakuva

Mustavalkomaanantain tämänkertainen haaste on OMAKUVA. Omakuvat voivat matkan varrella muuttua siinä missä aika ja ihmiset itsekin - ja sitäpaitsi, jokaisen kuvaajan näkemys omakuvasta on aina henkilökohtainen tulkinta! Tämänkin kuvan kautta olen etsimässä juuriani.

 

Kuva, jo kellastunutkin, noin 60 vuoden takaa. Olen käynyt hakemassa raparperia puutarhasta. Puutarhaa harrastan vieläkin.

Veli yllätti

 

Joulukuusi on sisällä uitettuna kyllä, vaikka siitä tippuileekin neulasia, kun sitä lähestyy. Pienten laittamat koristeet ovat edelleen paikoillaan.

Pienten pohdintaa: Kolmivuotias kysyi vauvaa odottavalta äidiltään: "Tuleeko meille tyttö vai poika?" Äiti vastasi, ettei tiedä, vauva voi olla kumpi tahansa. Kolmivuotias pohti: "Jos se on tyttö, niin leikin sen kanssa, jos poika, niin en leiki sen kanssa ja jos se ei ole kumpikaan, niin sitten se joutuu jäähylle."

Seimiasetelmaan on jo tullut Jeesusta lähestymään Itämaan tietäjät, vaikka tietäjien aika on varsinaisesti vasta loppiaisena.

Tämän päivän raamatun sana kertoo: "Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän." (1. Johanneksen kirje 4:9)

 

Eilisillan ja tämän päivän kokeiluihin on kuulunut yritykset skannata negatiiveja. Ja vaikka miten ohjeita noudattaisimme, niin skannaus ei toimi kuin osittain. Jostain kumman syystä osa valokuvasta aina häviää. Kuvaan tulevat joko jalat tai pääpuoli. Olisikohan parasta tyytyä siihen ja opetella leikkaa-liimaa systeemi, jolla liittäisimme ne yhteen ja saisimme yhden kokonaisen kuvan?

 

Lunta on tullut tänä talvena ja lapioimista on riittänyt. Lumessa on ollut etenkin lapsilla mukavaa peuhata, kun pari päivää sitten oli suojasää. Silloin suksetkin luistivat hyvin.
  

Olen ollut hieman töissä, siunauskeskustelussa: tosin hankalaa oli ajella pimeässä lumisia maalaisteitä, joilla ei koskaan ole aikaisemmin liikkunut ja joita ei edes navigaattori tunne - perille sentään pääsin. Muuten emme ole liikahtaneet minnekään kotoa kuin ulkoilemaan: kauppoihin lähtöön ei ole ollut tarvetta. Jouluruokiakin on vielä riittänyt yllin kyllin. Ja lukemista joulukirjoissa!
 

Vieraita olemme toki saaneet. Tapanina oli pienen hienon miehen perhe lounaalla. Eilen pistäysi entinen työtoverini. Ja juuri ennen joulua tuli minulle puhelu, joka alkoi: Täällä veljesi NN. Hetken minulla löi tyhjää (luulin näen jonkun kollegan soittavan) ennen kuin tajusin kesäveljeni olevan langan päässä. Ja niin sitten saimme hänet ja puolisonsa eilen vieraaksemme. Oli ilo yhdessä tutkia vanhoja valokuvia vanhemmistamme ja sukulaisistamme, jutella ja päivittää monia asioita.

 

Parina päivänä olemme käyneet hiihtämässä. Minä vain lähistöllä sen tavallisen lenkkini ja mies vaikka kuinka pitkiä matkoja sillä aikaa. Tänään oli sen verran kylmää, että kävimme taas vain kävelylenkillä happea haukkaamassa.

Viimeinen piikki vuosikampaan 2012

 

Taustalla seurantakohde marjaomena. Eipä tuo ole juuri miksikään enää muuttunut paitsi että lunta on alla ja ylläkin.

Vuosi sitten ei ollut lunta kuin hieman ja pensaskin oli vielä paremmassa kunnossa kuin nyt.
Vuosi kuluikin sukkelaan tätä marjaomenaa kuvatessa joka toinen viikko.

Pakkaspäivä tänään eilisen suojan jälkeen.

Numerokuvat # 018: 37

Tämän viikon numerokuvien numero on 37.

 

Minulla on tämän kokoinen jalka!

Makrotex # 86: LOPPU

 

Niin elämä täällä on aikanaan  kaikilta loppu.

"Tuikkikaa oi joulun tähtöset kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua, yhtä uutta yhtä ihanaa,
mieltä viihtävää kuin muinen lasna.
Helkkykää oi joulun laulelot, rinnoista niin riemurikkahista.
Soikoon sävel leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon,
mieltä viihtäen kuin muinen lasna.
Kerran loppuun joulun satu saa, elämä, ah, ketä armahtaapi?
Kerran silmän täyttää tuskan veet, sielu kulkee suuret syvänteet.
Siks' oi tähtisilmät loistakaatte!
Riemunkielet kerran katkeaa, säveliä suru syventääpi,
kerran särkyy lapsuus-onnen rusko, elämästä katoo onnen usko,
siks' oi riemulaulut, heliskäätte!
Tähtisilmä kerran tummentuu, riemulaulu kerran hiljentyypi -
kerran sielu yksin yössä valvoo, mennen onnen muisteloita palvoo,
Siks' oi tähtisilmät, loistakaatte!
  Tähtisilmät, siksi loistakaa, siks', oi riemulaulut, helkkykäätte!
Niitä kuunnella mun armas on, hetkeks tyyntyy tuska loputon,
mieli viihtyy niinkuin muinen lasna.
Kerran loppuun satu joulun saa Suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet,
siks' oi tähtisilmät loistakaa. "
(Elsa Koponen)

Maijan tarina koskettaa

 

Joululahjoiksi lapsenlapsille neuloin nukeille sukkia ja pipoja. Sukissa 20 silmukkaa, kantapäässä kuusi kerrosta. Pipossa 48 silmukkaa 3,5 numeron puikoilla. Lankana oli seiskaveikan jämiä.

 

Tämän myssyn neuloin seiskaveikasta 3,5 numeron puikoilla. 56 silmukkaa, 5 kerrosta resoria 2 oikein, kaksi nurin ja 20 kerrosta oikein. Päättelyn tein joka puikon alussa ja lopussa. Myssy painoi 8 grammaa.

 

Joulupäivänä nuoriso eli lapset puolisoineen pelailivat Mallorca-peliä. Kinnostavaa oli myös ratkaista älypelejä. Seitsemän erilaista viritelmää oli, joista vävy sai jopa kuusi ratkaistua - me toiset vähemmän. Lapsenlapset rakentelivat legoja, pelailivat Ipadin pelejä, leikkivät nukeilla ja jopa olivat jonkin aikaa pihalla kaivamassa lumimajaa ja potkimassa palloa lumisateessa. 

Yhdessä taas tänään aterioimme kolmen lapsen perheen kanssa. Kun porukat olivat lähteneet koteihinsa, kävimme nauttimaan päivälevosta ja sen jälkeen teimme sauvakävelylenkin. Ja sormiani palelsi kovin, vaikka oli rukkaset käsissä.

Nyt illalla olen lueskellut joululahjaksi saamani Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen toimittaman Maijan tarina -kirjan loppuun. Se kertoo lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä yksilön ja yhteisön traumasta. Kirja sai vuoden 2012 kristillisen kirjan palkinnon. Kirja kertoo Maijan koettelemuksista vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä eli järkyttävästä kertomuksesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sen seuraamuksista, peittelystä ja vallankäytöstä. Yhteisö leimaa yksilön elämää, mutta myös suhdetta yhteiskuntaan. Maija totesi eläneensä hirveää elämää, jossa saattoi tapahtua mitä tahansa, mutta kukaan ei nähnyt eikä kuullut ja niin seksuaalinen hyväksikäyttö (raiskaukset) jatkui vuosia, vaikka Maija oireili. Maijan fyysinen kunto myös rapautui sen myötä ja hän joutui myöhemmin monen moniin leikkauksiin ja on saanut myös vaurioittavat fyysiset jäljet puhumattakaan henkisistä ja hengellisistä. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa myös traumatisoivat. -  Kirja puhuttelee ja koskettaa ja järkyttää.

Jouluaaton viettoa

Jouluaattoaamuna pienimmät olivat jo aikaisin hereillä. Oli pitkä päivä edessä. Mummo keitteli aamupäivällä riisipuuroa pari tuntia. Sitä syötiin sitten puolenpäivän aikoihin samalla kuunnellen joulurauhan julistusta Suomen Turusta. Joulurauha on julistettu Turun Vanhalta Suurtorilta perinteisin menoin. Julistus kaikui Brinkkalan talon parvekkeelta kaikkialle Suomeen ja ulkomaillekin. Sen luki suomeksi ja ruotsiksi Turun apulaiskaupunginjohtaja Lehmusto. Ensimmäinen joulurauhahan on julistettu Turun Vanhalta Suurtorilta tiettävästi jo vuonna 1320 -luvulla ja siitä saakka traditio on jatkunut muutamia katkoksia lukuun ottamatta. Julistus on ollut aikanaan osa yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa, jossa kirkolla on ollut keskeinen merkitys.

 

 Sitten saunoimme. Saunassa meitä odotti saunatonttukin.

 

Kiiruhdimme jouluhartauteen kirkkoon. Tänään seurakuntamme kirkossa oli useampi joulujumalanpalvelus, joissa yhteensä oli noin 1400 kuulijaa. Jouluyön messu on kasvattanut suosiotaan ja eniten kävijöitä olikin juuri siinä. Jouluyön messussa on aina riemullista olla töissäkin.

Jouluhartauden jälkeen lähdimme hautausmaalle viemään kynttilöitä, kuten monet, monet muut. Onneksi seurakunta oli tuonut lapioita, joita voi lainata, jotta pääsi lapioimaan polkua haudalle ja jotta sinne sai laitetuksi kynttilän. 

Jouluateriaa ennen luimme jouluevankeliumin ja sen jälkeen lauloimme vielä 

"Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan.
Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi.

 Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen." 

(Virsi 21:1,2,10)

 

 Joulupukkikin oli yrittänyt tulla meille, mutta koiramme oli ollut eteisessä vastassa ja niin pukki jätti vain joululahjasäkin portaille, josta sen löysin ja toin sisälle ja huutelin porukan alakertaan katsomaan, mitä olin löytänyt. Niinpä lukutaitoinen lapsenlapsi sitten sai toimia tonttuapurina ja jakaa paketit.

  

Monia mukavia lahjoja pienet ja isommatkin saivat. 

Kiitollisena mukavasta jouluaatosta yöllä yömessun jälkeen tämä mummo nauttii vielä joululahjakirjan lukemisesta napostellen pähkinöitä ja rusinoita ja kuivattuja omenoita toisten nukkuessa.

RIEMULLISTA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA! 

Joulu on lähellä

 

Neljäs adventtisunnuntai tänään ja joulu on aivan lähellä.

"Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa.

Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee.
Suo Isä tänne Jeesuksen, se hetki lähenee.

Nyt loistaa kolmas kynttilä, niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa.

Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa.
Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa."

(Virsi 13) 

Tämän päivän Uuden testamentin  lukukappale Filippiläiskirjeestä toi meille hyvän sanoman: "Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."

 

Olemme saaneet valmistautua jouluun ja viettää tänään yhteistä aikaa kolmen lapsen perheen kanssa. Tänäkin vuonna lapsenlapset koristelivat kuusen. Toki eilen illalla, kun poika oli tuonut kuusen, teimme hieman valmisteluja: laitoimme kynttilät valmiiksi kuuseen sekä tähden, koska niitä pienet vieraamme eivät oikein olisi yltäneet laittaamaan.

 

Mustavalkomaanantai # 143: Joulu se on eläimilläkin

Kun kerran kalenterikin on tänä vuonna näin suotuisa että jouluaatto osuu sopivasti maanantaille, niin Mustavalkomaanantain aihekin on varmaan kaikille itsestäänselvä... :)

♥ JOULU ♥ 

 

 

Numerokuvat # 017: 34

 

Viikon numero on 34. Tässä 34 enkeliä, jotka olivat pöydällä odottelemassa joulutervehdyksiin liittämistä.

Munattomia ja laktoosittomia joulupullia

Tänään tuoksuu sahrami. Leivoin perinteisiä joulupulliani. 50 g hiivaa, 200 g laktoositonta margariinia, 1tl suolaa,  5 dl punaista laktoositonta maitoa, ½ grammaa sahramia, 1 dl sokeria ja noin 13 dl vehnäjauhoja. Lämmitin maidon ja margariinin mikrossa, lisäsin suolan ja sokerin ja hiivan, sahramin ja puolet jauhoista ja vatkasin vispilällä, sitten loput jauhot ja käsin alustin taikinan. Tein Lucia-pullien tapaisia pullia, jotka voitelin kananmunalla ja ripottelin päälle unikonsiemeniä ja seesaminsiemeniä. Paistoin nousseet pullat  250 asteessa noin 7-8 minuuttia. Tuosta taikinasta tuli 50 pullaa. Muutaman pullaan pullaan en laittanut siemeniä, koska mies sanoo niitä vain roskiksi...

Leivoin myös tähtipullia: tähtipullataikina oli tavallinen peruspullataikina, jossa oli paljon kardemummaa eikä kanamunaa. Tein siitä pyöreitä pullia, joissa on päällä kananmunattomasta murotaikinasta tähti.

Innostuin leipomaan taas myös omenapain, kun edellinen teki hyvin kauppansa.

Eilen illalla keitin perunat, kuorin ne, survoin, lisäsin jauhoja, sekoitin ja laitoin imeltymään yöksi uunin päälle. Tänä aamuna lisäsin suolaa, hieman muskottia, ja maitoa niin paljon että tuli löysä seos. Laitoin aineksen neljään alumiinivuokaan eli pellillisen vuokia ja isoon lasikulhoon muutamaksi tunniksi uuniin paistumaan 150 asteeseen. Jouluradiossa ovat soineet pitkin päivää joululaulut.

Lunta on paljon nyt tähän aikaan vuodesta. Kuusiaitammekin on aivan lumen peitossa.

90 päivää ja sitten on kevätpäivän tasaus!  Tänään olikin aurinkoinen päivä ja olisi voinut lähteä vaikka hiihtämään, mutta touhusin vain pääasiassa sisällä.Mies sentään onneksi lähti hiihtämään, vaikka nanosukset eivät olekaan parhaat tälle pakkaskelille.

Joulun viesti

Joulu tulee taas. Ja jälleen Jeesus jää ilman paikkaa majatalossa. Voisitko sinä, lukija tehdä asialle jotakin? Tohtisitko antaa Jeesukselle tilaa elämässäsi? Saisiko hän tänä jouluna tulla sinun sydämeesi asumaan? Näin kirjoitti Hannu Kiuru blogissaan.
Tätä samaa kyselen tässä. Luin näet  paikallislehden näppiksestä, missä joku kyseli, miksi joulujuhlissa on kristillistä ohjelmaa ja vaati, ettei  päiväkodinkaan joulujuhlassa saisi olla mitään kristillistä.  Jouluhan on nimenomaan kristillinen juhla: Jeesuksen syntymäjuhla. Ilosanoma! Jouluna saamme muistella Jeesuksen tuloa ihmiseksi tänne maailmaan. Saamme kiittää Jumalaa siitä, että hän rakasti maailmaa ja antoi Poikansa. Yksikään, joka uskoo häneen, ei joudu kadotukseen, vaan saa ikuisen elämän.

"Armon ja rakkauden Jumala.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Sielumme kaipaa pyhää hiljaisuutta
ja todellista rauhaa ja riemua. Jumala, armahda meitä.
Avaa silmämme näkemään, mitä sinä olet meille valmistanut.
Opeta meitä jakamaan joulun iloa keskenämme ja antamaan yltäkylläisyydestämme niille,
joilla on tyhjät kädet ja joiden elämä huutaa lähimmäistä.
Tätä pyydämme rakkaan Poikasi Jeesuksen nimessä. Aamen"

Joulujuhlia

Tänään olivat pieni hieno mies ja pikkusisar  viettämässä pakkaspäivää meillä. Koko päivän touhuilimme sisällä monenlaista. MM. lisäsimme jouluseimeen jo tähden näyttämään Marialle ja Joosefillekin, matkalla olijoille, tietä Beetlehemiin.

 

 Irtokirjaimista oli mukava rakennella sanoja mallin mukaan. Värityskirjakin kiinnosti ja erityisesti labyrinttitehtävät ja uutena numerosta numeroon viivoilla kuvien tekeminen.

 

Opettelimme solmimaan rusettisolmua ja merimiessolmua. 

Eilen haahuilin päivällä kaupungissa. Olin optikolla näöntarkastuksessa ja valitsemassa samalla uudet silmälasit. Monen monta asiaa piti hoitaa samantien, kun kaupunkiin asti tuli lähdettyä.

 

Illalla oli vielä seurakuntamme työntekijöiden jouluateria, jolla oli mukavaa ohjelmaa. Tässä esiintyi diakoniatiimimme.

Edellispäivänä olin toisella reissulla: Eläkeläisten kanssa kuulemassa työseurakuntani suunnitelmista ja samalla tapaamassa entisiä työtovereita vuosien takaa.

Saimme viettää myös yhdessä ehtoollista.

 

Urheiluseuramme veteraanit kokoontuivat pikkujouluihinsa. Joulupukkikin kävi. Lauloimme paljon joululauluja ja pappikin oli mukana.

KyJy2012: vihdoin kaikki valmiina

KyJy 2012: kaikki kaksikymmentä neuletta valmistuivat kuten pitikin ennen joulua. Haasteen koko nimihän on myös Kesäyöstä (eli juhannuksesta) Jöuluyöhön (eli jouluaattoon).
 

1. Joulupallo -sarja,  aloitettu 7.7.  valmiit 6.11. painavat yhteensä 51 grammaa
 

2. Siniset Kerttu-sukat, aloitettu 9.7. valmiit 27.8. ja 91 grammaa.

3. Ruskeat sukat nurja-oikea vuorottelua kuviossa,  aloitettu 11.7., valmiit 3.9. ja 86 grammaa.

4. Olga-sukat sinikellosta, aloitettu 13.7., valmiit 22.9. painavat 75 grammaa.
 

5. Farkunsiniset pitsisukat, aloitettu 14.7. valmiit 27.8. ja 84 grammaa

 

6. Lippulapaset, aloitettu 16.7. valmiit 15.10 ilman lippuja. Painavat 70 grammaa.
 

7. Mustat oikeanurjasukat, aloitettu 17.7. valmiit 1.10. ja painavat 99 grammaa

8. Huovutetut lapaset vihreästä Purosta, aloitettu 18.7. valmiit 3.11. ja painavat 100 grammaa
 

9. Raitasukat, aloitettu 22.7. valmiit 27.9. ja painavat 94 grammaa.
 

10. Pinkit junasukat, aloitettu 23.7. valmiit 22.8. ja 51 grammaa.

11. Olga-sukat vihreästä Nallesta, aloitettu 24.7. valmiit 6.10. ja painavat 74 grammaa.
 

12. Valepalmikkosukat farkunsinisestä Nallesta, aloitettu 26.7. valmiit 12.9. ja 78 grammaa
 

13. Revontulihuivi, aloitettu 26.7. valmis 30.11. painaa 78 grammaa
 

14. Sinisestä Isoveli-langasta lapaset, aloitettu 30.7. valmiit 18.9. painavat 69 grammaa
 

15. Harmaasta Isoveli-langasta lapaset, aloitettu 30.7. valmiit 15.9. painavat 88 grammaa

 

16. Sukat sinisestä seiska veikasta, aloitettu 5.8., valmiit 20.10. painavat 94 grammaa

 
17. Joulupallo-sarja punaisesta ja valkeasta Nallesta, aloitettu 5.8. valmiit 26.10. ja 52 grammaa
 

18. Huivi musta-harmaasta Sandnesin langasta, aloitettu 6.8. valmis 20.12. ja 79 grammaa
 

19. Huovutetut lapaset Huopanen-langasta, aloitettu 6.8. valmiit 3.11. painavat 116 grammaa
 

20. Huovutetut lapaset punakirjavasta Purosta, aloitettu 6.8. valmiit 3.11. painavat 79 grammaa