Juhlinnasta arkipäivään

Keskiviikkona Päiväkummussa  Eero Junkkaalan raamattuhetki Raamatun maailmasta oli tällä erää Daavidin ajoista. 

Raamattuhetken jälkeen muistelimme edeltä menneitä työtovereitamme ja päivien lopuksi vietimme Herran Pyhän Ehtoollisen. Uupunutta uudistat!

Kotiin tuloni jälkeen lähdimme vielä illansuussa tuottajatorille. Siellä oli tarjolla monenlaista luomuruokaa: juureksia, vihanneksia, marjoja, siemeniä, lihaa, villalankaa, taljoja ja tietysti myös hunajaa.

Olen vihdoin tehnyt kesätöiden raportit. Kun pistäydyin seurakunnan virastossa, näin siellä asetelman: Jeesus sanoo: "Te olette maan suola" (Matteus 5:13)

 

Karhunvattuja poimimme puutarhasta lähes ämpärillisen. Illalla keitin niistä karhunvattuhyytelöä.

Luumut kypsyvät. Luumut ovat haljenneet puissa ja ampiaiset ovat niiden kimpussa.  Halkeamisen  todennäköinen syy on kuiva kesä ja sen jälkeinen kostea, sateinen sää.

Vanhaa vajaa korjataan puuvajaksi.

Kasvua

Torstaiblogit  heräilee taas syksyn haasteisiin ja syksyn ensimmäinen haaste (nyt numero 333) oli kesän alussa annettu Kasvu.

Kirjojen kirja ja muita kirjoja

Päiväkummussa saimme tutustua Raamatun maailmaan Eero Junkkaalan johdolla.

Tiistaina hän opasti meitä Mooseksen ajan maailmaan.Mooseshan oli 40 vuotta faaraon hovissa ja sai aikansa korkeimman koulutuksen. Sitten epäonnistuneen oman kansan vapauttamisyrityksen jälkeen noin 40 vuotta hän vietti autiomaassa - tutustuen autiomaahan ja sen olemukseen ja tapoihin ikään kuin valmentautumisena seuraavaan. Hän sai kutsun kansan johtajuuteen palavan pensaan luona: "Mene siis, minä lähetän sinut." "Herra, lähetä kuka muu tahansa." Mutta ... sitten taas noin 40 vuotta kansan johtajana. - Ilman autiomaata Mooseksesta eri koskaan olisi tullut kansansa johtajaa!

Tiistain aiheena olikin Rukouksen hiljaisuuteen. Osan iltapäivää saimme olla rukouksessa.

 Päiväkummussa oli esillä Suomen lähetysseuran uusimmat kirjat, jotka olivat myös myytävinä.

Yksi uusimmista kirjoista on Pirkko Luoman raamatunkäännöstyöstä ja hänen elämästään urim-heimon luona kertova kirja Kotona viidakkokylässä, jonka on työstänyt Pirkon aineistosta Aune Mikkonen. Aune ja Pirkko esittelivät kirjaa ja Pirkon työtä Papua-Uudella-Guinealla. Kirja kertoo urimlaisten elämäntavoista ja kulttuurista. Pirkko työtovereineen loi urimin kielelle kirjakielen ja alkoi kääntää Raamattua urimin kielelle. Apuna heillä oli urimia äidinkielenään puhuvia, joita raamatunkääntäjät kouluttavat jatkuvasti.

Pirkko kertoi, että alkuaika työssä oli ihmisiin ja heidän elämäänsä tutustumista, kielenoppimista ja kielimateriaalin keräämistä, äänteistön ja kieliopin analysointia ja kuvaamista, murretutkimusta ja tietysti myös lääkintätyötä ja monenlaista auttamista ja neuvontaa ja myötäelämistä.

 

Pirkko jatkaa työtään edelleen Suomesta käsin mm. Skypen välityksellä.

"Nosta kädet sivulle, laita toinen kämmen alaspäin ja toinen ylöspäin ja kääntele niitä..."

Jotta jaksoimme kuunnella ja olla virkeinä muutenkin, niin meille opetettiin hyviä jumppaohjeita ja aina vähän väliä myös noustiin liikkumaan Ullan johdolla.

 

Tiistai-iltana saimme vielä hienon konsertin. Hillel Tokazier soitti ja lauloi omia sävellyksiään ja sanoituksiaan. Sanoituksia hän oli työstänyt Pia Perkiön kanssa. Hillel lauloi uudenlaisia hengellisiä lauluja, jotka koskettavat vauvasta vaariin. Menevä afroamerikkalainen tyyli on sekoittunut juutalaiseen iloon ja suomalaiseen haikeuteen. Hän haluaa välittää sanomaa siitä, että rukouskin on lääke ja rakkaus on suurempi kuin pelko.

Sukkia lähetystyölle

 KyJy numero 5: Valepalmikkosukat sukkien ostajan jaloissa.

Neuloin valmiiksi 25.8. kanervanpunaiset sukat Novitan Nalle-langasta valepalmikko-kuviolla. Sukat painavat 90 grammaa.

KyJy numero 6: Valkoiset valepalmikkosukat noin 39 numeroiseen jalkaan alkoivat 25.8. ja valmistuivat 26.8. ja Nallesta jälleen. Sukat painavat 91 grammaa.

Nämä molemmat sukkaparit myin lähetystyön hyväksi heti niiden valmistuttua.

KyJy2014:  
1. Junasukat merinovillasta Aloitettu 22.7. Valmiit 23.7.  
2. Valepalmikkosukat vihreästä Seiskaveikasta. Aloitettu 24.7. Valmiit 11.8.  
3. Resorisukat 32 numeron jalkaan Nallesta  Aloitettu 26.7. 
4. Valepalmikkosukat vanhan roosan värisestä Nallesta. Aloitettu 12.8. Valmiit 20.8.
5. Valepalmikkosukat kanervan värisestä Nallesta. Aloitettu 21.8. Valmiit 25.8.
6. Valepalmikkosukat valkoisesta Nallesta. Aloitettu 25.8. Valmiit 26.8.
7. Valepalmikkosukat farkunsinisestä Nallesta. Aloitettu 27.8.

Pehmeää

Makrotexin haaste on tällä viikoilla PEHMEÄ.

 Neuleet ovat pehmeitä.

Pehmeää kuin pumpuli

Valoon kirjan avatun polku tänään avautuu

Elokuun loppupuolen Päiväkumpu kuuluu kesäiloihin. Täällä on koolla Suomen Lähetysseuran entisiä työntekijöitä senioripäivillään. Mukavaa kuulla kuulumisia eri puolilta maailmaa ja tavata taas yhteisen tehtävän parissa olleita.

Tänä iltana olimme kauneimpien vanhojen hengellisten laulujen äärellä. Seniorilaulu ei kuulu niihin vanhoihin, mutta kuuluu näihin kokoontumisiin: "Lähdimme liikkeelle kerran uskoen häneen, joka on Tie, uskoen, että minne hän vie se hyvä tahto on Herran. Sanoimme: Vapahtajamme, opeta, anna voimasi sun, palvelualttius armahdetun, työssäsi toimiessamme...".

Jeesus Mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa lauloimme kuultuamme katkelman Elma Aaltosen kirjasta Tuulenpesän tarinoita. Elman kerronta on hersyvää ja nauroimme silmät vesissä muistellen samalla Elmaakin. Monta muutakin koskettavaa katkelmaa toisten kertomuksista kuulimme ja aina niiden välissä lauloimme.

Saimme tutustua raamattutunnilla Aabrahamin maailmaan mielenkiintoisesti.

Päivien koristuksena ( eikä vain koristuksena, vaan niitä voi myös tutkailla) on paljon erilaisia kirjoja, vanhoja ja vähän uudempiakin. Esillä oli myös Eero Junkkaalan kai lähes koko laaja tuotanto ja paljon on  joukossa myös Pia Perkiön teoksia.

Kiintoisaa on ollut tutustua nepalilaiseen kirjastoon. Se on peltilaatikossa suojassa rotilta ja muilta kirjoja tuhoavilta. Kirjat ovat jaoteltu väreittäin. Tietty väri kirjan kannessa kertoo, minkä tasoiselle lukijalle se on tarkoitettu: juuri lukemaan oppineelle, pitemmälle edistyneelle jne. Tällainen kyläkirjasto antaa tarpeellista lukemisen harjoittelua ja taidon ylläpitoa sekä samalla tarpeellista tietoa esimerkiksi puhtauteen, terveydenhoitoon, viljelykseen.

Ykriläiset ja tokrilaiset koolla

Ilkon kurssikeskus on ympäri vuoden toimiva Tampereen seurakuntien kurssikeskus Kangasalla Pitkäjärven rannalla noin 12 kilometriä Tampereelta. Olen siellä ollut ensimmäisen kerran lähes 50 vuotta sitten niihin aikoihin, jolloin Tampereen seurakunnat ostivat tilan. Rakennuskompleksin vanhin osa, jugend-tyylinen kansallisromanttinen Wanhan huvila eli Metsästysmaja valmistui todennäköisesti vuonna 1899. Siinä osassa kurssikeskusta saimme me vanhat ykriläiset ja tokrilaiset aterioida.

YKRI oli Yhteiskunnallisen korkeakoulun kristillinen kerho (vuoteen 1969), joka muuttui Tokri-nimiseksi  eli Tampereen opiskelijain kristilliseksi yhdistykseksi. YKRI perustettiin 1963 ja Tokri jatkoi vuoteen 1988. Meitä oli vuorokauden verran koolla joukko entisiä ykriläisiä ja tokrilaisia muistelemassa noita aikoja ja tapaamassa toisiamme sekä päivittämässä, mitä meille kuuluu nykyään.

 Kellarikappeli

 

Tänään vietimme messua Kellarikappelissa.

Vieraskirjan paikka.

Mattila-talossa.

Syntymäpäiviä roppakaupalla

Meillä ovat suvussa monet syntymäpäivät osuneet juuri näihin päiviin. Lauantaina saimme juhlia 80-vuotiasta, maanantaina 70-vuotiasta ja tiistaina täyttää nuori mies 7 vuotta. Sunnuntainakin on yhdet syntymäpäivät, mutta ei tällä kertaa tasavuosia.

Lauantaiaamuna sukua kokoontui yhteen lähteäkseen matkaamaan Kihniöön asti juhlimaan. Kihniössä on Puumila-talo, joka on hyvä paikka juhlia. Puumila sijaitsee Kihniön keskustassa pääraittien risteyksessä. Puumilan vanhatupa päärakennuksineen ja aittoineen on peräisin 1800-luvulta. Juhlatilamme oli kuitenkin uudemmassa rakennuksessa.

 Sali oli koristeltu tähän aikaan sopivilla koristeilla, pihlajanoksilla.

.

Saimme maukasta lohikeittoa lounaaksi monien salaattien ja leipien kera.

Leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Ja tietysti syntymäpäiväkakkua...

Monet valokuvat otettiin sisarus- ja veljessarjasta ja meistä toisistakin juhlijoista. Kun sukua on koolla, on hyvä tilaisuus ottaa myös yhteiskuvia. Joskus olisi mukavaa, kun aikaa löytyy (?), koota eri vuosilta ja vuosikymmeniltä otettuja sisarusten kuvia yhteen kuvakirjaan tai kuvakansioon sekä tekstittää niitä. 

Syntymäpäiväsankari kertoi omasta elämästään juttuja meille. Sitten hän sai toivoa lauluja, joita lauloimme ja vietimme yhdessä myös rukoushetken.

"Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.»

Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii."
(Valitusvirret 3: 22–25)

Paluumatkalla miehen kanssa ajelimme vielä Ikaalisten vanhan kauppalan kautta ja pysähdyimme kirkolle vanhan kellotapulin luo.

Ikaalisten sankarihautausmaa oli kauniisti hoidettu. Sankarihautausmaalla oli hautojen äärellä tällainen muistomerkki.

Hillokausi on alkanut omenahillolla

Syksyn ensimmäisen omenahillon tein happamista omenista. Meillä on siemenestä kasvanut vanhan vanha puu, jossa kasvaa mitä mainioimpia hillo-omenia. Tänä vuonna niissä on ylen paljon madonsyömää, joten mehumaijalliseen tarvitsin yli puolitoista ämpärillistä omenia. Ja olihan niissä siivoaminen ja pilkkominen...

Maijallisen omenia höyrytin siis pehmeiksi, soseutin sosemyllyllä ja laitoin soseen isoon,  kymmenen litran kattilaan. Sinne kaadoin myös mehun, mikä oli omenista valunut. Kuumensin seoksen ja lisäsin lähes kilon sokeria, sekoittelin sokerin sulaksi ja lisäsin pieneen määrään sokeria sekoitetun puoli pussillista punaista Melatinia. Kiehautin vielä pari minuuttia seosta ja purkitin  isossa kattilassa vedessä keitettyihin lasipurkkeihin, jotka vielä huuhtelin Atamon-liuoksella kuten keitetyt purkkien kannetkin. Yli viisi litraa sosetta tuli tästä erästä.

Eilen poimin vihreät karviaiset ja keitin niistä mehua mehumaijallisen. Mehun sekaan lisäsin pari desiä sitruunamehua ennen pullottamista.

Sitten illalla olimme mökillä ja nostin perunat mökin kasvinmaasta sillä aikaa kun mies leikkasi ruohon ja lannoitti syyslannoksella pensaat ja muut kasvit.

Keräsin mökin pihasta puolisen litraa puolukkaa. Olipa myös mukava päästä uimaan ja saunomaan. Veden lämpötilakin oli vielä yli 18 astetta.

Tänään tein tämän syksyn ensimmäinen puolukkahillon.  Laitoin kattilaan kolme litraa juuri ja juuri kypsiä puolukoita sekä 2 desiä vettä. Keitin ne ja hienonsin sauvasekoittimella puolukat, lisäsin 850 grammaa sokeria, sekoitin sokerin, kunnes se suli  ja purkitin pienehköihin kuumiin keitettyihin Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin.Toivottavasti hillo hyytyy!

Nyt on meneillään vielä tänään mehumaijallinen punaisia karviaisia ja raparperia sekaisin mehuksi. Raparperia hapoksi. Olen laittanut kaikkiin mehuihin puolitoista kiloa sokeria kerroksittain marjojen väliin. Siten sokeroiden mehu irtoaa parhaiten. Pullotan mehut suoraan mehumaijasta pulloihin, jotka olen kuumentanut uunissa sanomalehtiin käärittynä.

Sana tälle päivälle: "Älkää tavoitelko vain omaa etuanne, vaan myös muiden parasta" (Filippiläiskirje 2:4).

Vanhan roosan väriset valepalmikkosukat ohjeineen

.

Kyjy2014 numero 4 valmistui.

Neuloin jälleen valepalmikkosukat.  Nämä sukat ovat vanhan roosan värisestä Nallesta 60 silmukalla, 15 puikollaan. Sukat painavat 87 grammaa. 

Tätä mallia on mukava neuloa, kun sen on oppinut. Jotenkin jo automaattisesti tuo kuvio kulkee. Tosin tämä malli on helppo 4 kerroksen ja viiden silmukan kuvio. 

Ensin neuloin resoria neljä kerrosta kolme oikein, kaksi nurin. Sitten

1. kerros: Nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 2 silmukkaa oikein, nosta nostettu silmukka kahden seuraavan eli äsken oikein neulotuiden silmukoiden yli, neulo 2 silmukkaa nurin. Toista.

2. kerros: Neulo 1 silmukka oikein, tee langankierto, yksi oikein, 2 nurin. Toista.

3. ja 4. kerros: Neulo kolme silmukkaa oikein, kaksi nurin. Toista. Toista sitten näitä neljää kerrosta niin pitkään kuin haluat sukkavarren tehdä, tee kantapää ja jatka kuviota jalan päällä kahdella puikolla kärkikavennuksiin asti, pohja oikeaa neulosta.

KyJy2014:
1. Junasukat merinovillasta Aloitettu 22.7. Valmiit 23.7.
2. Valepalmikkosukat vihreästä Seiskaveikasta. Aloitettu 24.7. Valmiit 11.8.
3. Resorisukat 32 numeron jalkaan Nallesta  Aloitettu 26.7. 
4. Valepalmikkosukat vanhan roosan värisestä Nallesta. Aloitettu 12.8. Valmiit 20.8.

Mangoldikastiketta

Puutarhassa kasvaa mangoldia. Toisinaan teen siitä kastikkeen tai keiton. Tänään oli kastikkeen vuoro. Mangoldinlehdet huuhdoin ja poistin niistä ruodit, ryöppäsin lehdet ja hienonsin sauvasekoittimella. Siirsin kattilan toiseen reunaan mangoldisoseen. Samaan kattilaan laitoin laktoositonta margariinia ison nokareen sulamaan, sitten lisäsin vehnäjauhoja hautumaan rasvaan, sekoitin kaikki ja lisäsin noin desin vettä, kiehautin ja lisäsin kaksi desiä laktoositonta ruokakermaa. Maustoin kastikkeen hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Haudutin vielä jonkin aikaa.

Nautimme mangoldikastiketta juuri maasta nostetuiden perunoiden ja porkkanoiden kanssa. Ne kypsennettiin  höyryssä eli painekattilassa. Lautasella oli lisäksi silliä, kesäkurpitsaa, lehtisalaattia ja puolukkahilloa.

Eilen poimimme viimeiset viinimarjat pensaista ja keitin niistä mehua. Vielä on marjapensaista karviaiset osin kesken poimimisen.

Tänään käväisimme katsomassa, joko puolukat olisivat kypsiä, mutta vielä ovat liian raakoja hyydyttävään puolukkahilloonkin. Tulipa kokeiltua taas, miten metsään pääsee kyynärkeppien kanssa marjastamaan.

Hunajankeltaista ja kullankeltaista ja

Makrotex-haasteen aiheena on tällä viikolla JOTAIN KELTAISTA.

 Puhutaan hunajankeltaisesta. Olisikohan se tällaista? Ainakin tässä on kuvattu hunajaa.

Hunajaa on tässä purkissa. Tummempaa olisi muun muassa kanervahunaja, jota viimeksi on lingottu, tai tattarihunaja.

 

Osa pesälaatikoistakin on keltaisia.

Kottikärryt ovat olleeet tarpeen monenlaiseen kuljettamiseen. Viime aikoina niillä on kuljetettu pesälaatikoita mehiläispesiltä, ettei laatikoita tarvitse kantaa.

Kirsikkaluumut alkavat kypsyä. Kirsikkaluumu Podarok St.Peterspurgia kutsutaan myös Pietarin Lahjaksi tai pelkästään nimellä Podarok. Hedelmät ovat kullankeltaiset, suuret ja makeat.

Kultapiisku on kukkinut pesien luona ja alkaa senkin  kukinta olla lopuillaan näin kohti syksyä.

  

Pihalla kieri sählypallo, jonka lähettyvillä oli kuivuneita tammen hedekukintoja. 

Tammi kukkii touko-kesäkuussa lehtien puhkeamisen aikaan. Sen hedekukinnot ovat tuulipölytteiselle lajille ominaisesti riippuvia ja pitkiä. (Emikukintoihin tulevat sitten ne terhot.)

 Viljat alkavat olla korjuukypsiä. Monet pellot on jo puitukin.

Pian nämäkin puidaan ja sitten pellot kynnetään leikkuupuimurin käytyä.

 

"Lehti puusta variseepi,  päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö lentohon en pääsekään.

Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään."

(P.J.Hannikainen)