Kappale kauneinta Suomea suvun seurassa

  

Aamulla aikainen ylösnousu ja matkaan pikkuautoilla Juvan kautta Savonlinnaan.

  

 Sukuseuramme vuokrasi koko sisävesilaivan täksi päiväksi. Elokuun viimeinen päivä oli vielä lämmin ja sateeton.

 

 Matkasimme Heinäveden reittiä Savonlinnasta Kerman kanavalle.

  

  

Aila Vajanto lauloi ja Voitto Torpakko säesti. Voitto soitteli  matkamme iloksi monet kappaleet. Matkan aikana sukuseura piti myös vuosikokouksensa. Nautimme maukkaan lounaan ja parit leivoskahvitkin.

  

Vihovuonteen yksisulkuinen kanava.

Maisemia oli mukava katsella ja pohtia, miten olivatkaan entisaikaan ihmiset liikkuneet näillä seuduin paljolti vesiteitse. Siksi oli rakennettu myös monia kanavia, joista Kerman sulkukanava on nuorin eli satayksivuotias.Avokanavat on kovalla työllä raivattu vaikeaan maastoon. 

Kapeat, mutkaiset vesistöt, saaristoiset järvenselät ja vanhat kanavat tekevät reitistä ainutlaatuisen. Reitin kanavat rakennettiin 1800-ja 1900 lukujen vaihteessa. Höyrylaivat ovat liikennöineet mutkaista ja kapeaa Heinäveden reittiä pitkin jo sata vuotta. Tämä kansallismaisemissa kulkeva reitti on palvellut ammatti- ja huviliikennettä 1800-luvun lopulta lähtien. Kanavilla on ollut myös merkittävä rooli tukinuitossa ja rahtiliikenteessä 1970-luvulle asti.

 

Perhokalastajia oli useammassa koskessa koettelemassa kalaonneaan.

 

 

Paluumatkaa Savonlinnaan teimme bussilla -  lossimatkaakin oli reitillä.

Mölkkykisat

 

Eilen saimme pari ystävää vierailulle. Oli mukavaa jutella pitkästä aikaa ja nauttia hetki yhdessäolosta. Jo alkaa olla juhlat juhlittu tällä erää. Arki alkakoon.

Olin mölkkykisoissa. En ollut mölkkyillyt puoleentoista vuoteen, mutta pitihän sitä lähteä leikkiin mukaan. Oli hyvä seurata toisten veteraanien heittoja ja taitoja ja omiakin kaatoja. Mukavaa yhdessäoloa. Ja jumbosija tuli!

  

Palkinnot oli komeat molempien sarjojen, miesten ja naisten parhaille.

Eilen ja tänään poimimme tyrnit. Olipa siinä aikamoinen työ. Meillä on kolme tyrnityttöä (ja yksi tyrnipoika) ja ne tuottivat lähes ämpärillisen marjoja tänä vuonna. Tyrnit suojasimme jo aikoja sitten verkoilla. En tiedä, olisivatko rastaat syöneet niitä vai ei. Ainakin näin tyrnit säilyivät. Vieressä olevat marja-aroniat hävisivät viime viikonloppuna alta aikayksikön rastaslauman suihin - meille jäi noin puoli litraa marja-aroniaa.

 

Raamatun sana tänään: "Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. (Psalmi 112:5)

Valokuvatorstai # 292: Mummon akkunalla pelargonia

Valokuvatorstain kesähaasteen aihe oli  LEMPIKUKKA.

Minulla on kaksikin lempikukkaa: 

Juhannusruusu

Juhannusruusu tuoksuineen tuo kesän ja juhlan tunnun: morsiuskimpussakin. Ja muistot lapsuudesta, jolloin äiti hoiti koko navetanseinustan täyttäneitä juhannusruusupuskia kastelemalla ne päivittäin utareidenpesuvedellä....

Pelargonia
Eikös pelargonia kuulukin jokaisen mummon ikkunalle?
Meillä on myös vanhoja isoja pelargonioita, jotka kesäisin ovat pihalla.

Makrotex # 110 : Vesipisarat

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE:VESI 

 

Auton ikkunaa aamulla aikaisin. Alkaa olla jo syksykelit - viileää aamuisin.

Nepalilaista ja namibialaista

Tuo raamatunlause tervehti maanantai-iltana sängyllä ja toivotti tervetulleeksi Päiväkumpuun senioripäiville.

Tänään oli heti aamusta Eero Junkkaalan koskettava  raamattutunti "Herra johdata minua tahtosi tietä." Jumala ei tee virheitä johdattaessaan. Jumalan johdatus on kuin majakanvalo, joka ei pala koko ajan, vaan matkaa kuljetaan välähdysten mukaan... Siinä, missä ajattelemme, että Jumalaa ei ole, Hän on!

 Lounaan jälkeen osa satapäisestä joukosta lähti purkamaan ison isoa telttaa talvisäilöön.

 

Olipa siinä teltan purkamisessa aikamoinen työ, mutta joukollamme alle tunnin tuo teltta oli kääröillä ja penkit ja muut tavarat koottu säilöön talveksi.

 

Illalla Sakari Löytty lauloi meille Namibiasta, namibialaisia tarinoita, maahanmuuttajien tarinoita... "Elinehto on löytää toinen toistemme luo."
Kun ihminen muuttaa, käydään samalla läpi elämän inventaaria. Tavarat, valokuvat - niiden kautta ovat muistot. "Minne muistot laitetaan, minne tunteet pakataan...matka-arkkuun sydämen."

 

Tasanko?-levy kertoo lisää tasaamisestakin.

Kirsti Kirjavainen kertoi nepalilaisista mielenkiintoisesti. Kirsti on toiminut lähetystyössä Nepalissa yli 30 vuotta. Hän tuntee ja tietää sikäläisen kulttuurin ja osasi kertoa siitä.

 

Senioripäivillä oli koristeluissa nepalilaista ja tänään ruokakin. Todella maukasta tuo nepalilainen ruoka.

Ruusu lähimmäiselle

Tänään seurakunnissa vietetään lähimmäisen päivää. Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Raamatun sana tälle päivälle on  rakkauden kaksoiskäsky eli "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Luukas 10:27.

 

Niinpä jumalanpalveluksen jälkeen jaettiin kirkon ovilla ruusuja vietäviksi jollekin lähimmäiselle, joka ei ollut messussa. Saamani ruusun mukana oli raamatunlause, jossa sanottiin: "Sinä olet minun turvapaikkani, sinä varjelet minut vaarasta. Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat." (Psalmi 32:7) Ruusun piti lähteä jatkamaan matkaa eräälle tämän päivän syntymäpäiväsankarille, mutta jatkaa myöhemmin kuin tänään.

Kaunis aurinkoinen päivä on tänään kuten eilenkin. Puutarhassa kypsyvät myös luumut. Harakat, rastaat ja kai oravatkin ovat niistä kiinnostuneita. Maukkaita nuo ovatkin. Mieluiten nauttisimme niistä kuitenkin itse kuin antaisimme noiden eläinten nautittavaksi. Siis sadonkorjuuseen ennen jokasunnuntaista lentopallopeliä!

Mökillä

Eilinen päivä oli touhua täynnä: Ensin  vuotuinen hammastarkastus, sitten tulehtuneen etusormen takia lääkärissäkäynti.

 

Illansuussa leivoin mustikkapiirakoita ja mökille päästyä siellä pikkupullia.

Tänän aamulla leivoin jo illalla happanemaan laitetun sämpylätaikinan.

 

Puoliltapäivin saimme vieraita eli lähisukua mökille. Aterioimme yhdessä. Tarjoilimme oman puutarhan tuotteita kuten  perunoita, porkkanoita, mangoldipunajuuria, mangoldista kastiketta, kurkkuja, salaattia, tomaattia sekä omia keräämiämme kuten puolukkaa, luumuja, karviaisia, mustikkaa...  Kalat olivat kyllä tällä kerralla muikkuja, kun mies on savolainen ja savolaiset ovat muikunystäviä.

 

Paistoimme muurikalla lettuja, joiden päälle oli monenlaisia hilloja tarjolla.

Nautimme alkavan syksyn päivästä paljolti ulkosalla.

Illalla on ollut hyvä istua laiturilla onkimassa ahvenia auringonpaisteessa ja saunoa ja uida - veden lämpötilakin oli vielä 17 astetta. Aamu-uinti olikin aivan sopiva, kun ulkona oli alle kymmenen astetta, niin vedessä oli mukavan lämmintä.

  

Olin pari päivää sitten katsellut kaupassa juuri tuollaista lankaa - nyt se tuotiin hienosti tarpeellisessa lasipurkissa mökille. Pian, sormen kuntouduttua,  pääsee taas neulomaan.  - Mummo kutoo keinutolissa sukkaa...

Avomaankurkkujen säilöntä

Säilöntä on jatkunut edelleen. Tänään keitin mehua mustikoista ja karviaisista, tein kattilallisen hyytyvää puolukkahilloa ja säilöin maustekurkkuja. Kävin poimimassa kypsät karhunvatukat pakkaseen ja söin samalla reissulla paljon luumuja ja muutaman kypsän päärynänkin. Omenoita on muuten vain rouskuteltu.

Kurkut tein Meiran ohjeen mukaan. Hain puutarhasta mustaviinimarjantehtiä ja tillinkukintoja. Laitoin pussillisen valmista mausteseosta 6 desin etikan, 5 desin sokerin ja 2,5 litran veden kanssa kiehumaan. Avomaankurkut, joita on kasvanut puutarhassa, viipaloin ja asettelin purkkeihin herukanlehtien ja tillinkukintojen kanssa. Kauhoin purkkeihin kurkkuseoksen päälle kuumaa lientä. Purkit ja kannet olin kiehauttanut ja huuhtonut Atamonilla.

 

Postilaatikossa oli tänään ystäviltä aivan ihana kortti.

 

Sana tälle päivälle: "Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa, toimeliaat kädet tuovat rikkauden." (Sananlaskut 10:4)

Niukka sato

 

Viimeiset hunajat on tältä kesältä haettu. Niukka sato. Kesä ei oikein suosinut mehiläishoitoa.

 

 

Viiniköynnöksemme  ovat ulkona. Vihreä alkaa olla kypsää, samoin musta, mutta Zilga kypsynee vasta myöhemmin. Yllättävän paljon on terttuja tänäkin vuonna, mutta rypäleiden koko jäi pieneksi ja samoin terttujenkin, koska en kastellut niitä tarpeeksi näin kuivana kesänä.

Viinimarjat on kuitenkin jo kerätty ja mehustettu. Ja sitä mehustamista on riittänyt. Viinimarjoja tuli loppujen lopuksi aivan tarpeeksi. Mustikkakin on tältä kesältä poimittu. Tänään keitin mustikkahilloa eilen poimituista mustikoista ja tein mustikka-raparperimehua.

Sana tälle päivälle: "Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois." (1. Timoteuksenkirje 6:7)

Makrohaaste 109: Karhunvattu

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE: KESÄN KASVI

  

  

Kesä alkaa olla jo ohi ja syksy saa. Suurin osa puutarhan kukkivista kasveista on jo kukkinut ja tekee/tehnyt hedelmää. Niin myös nämä karhunvatut, jotka paraikaa vielä kypsyvät. Maukkaita ne ovat. Tämä lajike on Sonja. Se kukkii valkoisin kukin. Sen marjat alkavat kypsyä jo elokuun alussa. Marjat ovat noin kahden sentin kokoisia, kiiltävän mustia, mietoja ja makeita. Karhunvatun oksat ovat piikkisiä ja pitkiä ja ohikulkiessa ne tarttuvat herkästi vaatteisiinkin kiinni. Karhunvattu vesoo voimakkaasti.

Uusi lamppu

Viime syksynä meillä vaihdettiin oma vesijohto ja viemäri kunnalliseen. Samalla jouduttiin kaatamaan yksi koivukin. Se kaatui "sopivasti" pihalampun päälle. Nyt ennen syksypimeitä vävy laittoi uuden lampun miehen kanssa paikoilleen. Vanha kaivettiin pois ja uusi sementoitiin tilalle.

Lapsenlapset innostuivat piirtämään ja askartelemaan tänäänkin ahkerasti.

 

"Kastemaljan äärellä,Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,seuraajaksi Jeesuksen."

(Virsi 219:2) 

Tänään oli myös työpäivä: messu ja kaste. Kaste, joka oli kirkossa, lähetettiin Skypen kautta maailmalle sukulaisille, jotka eivät voineet olla mukana pienen ristiäisissä. Joskus joutuu venymään enemmän kuin osaakaan. Tänään osa kasteesta oli englanninkielinen, koska osa kummeista ei osannut paljoakaan suomen kieltä ja ne sukulaiset maailmalla eivät lainkaan. Minun englanninkielen taitoni puolestaan on olematon...

Messun ja kasteen välissä kerkisin jopa pistäytyä pikkuserkun luona lounaalla ja tavata samalla siellä vieraana olleita isän serkkujakin pitkästä aikaa.

Hautajaisista häihin

Sateinen päivä jälleen.  Mutta ei minua sade mitenkään haitannut. Aamulla lähdin taas ajelemaan kohti toimituksia. Toisaalla oli hautaan siunaaminen, toisaalla vihkiminen. Yleensä tuo papin toimituspäivä meneekin näin: ensin hautaamiset, sitten vihkimiset ja mahdollisesti vielä kasteetkin. Tänään ei kuitenkaan ollut kasteita työlistallani.

Muistotilaisuudessa oli kauniit kukka-asetelmat, joissa oli mukana viljankorsia kertomassa, että vainaja oli ollut maanviljelijä. 

Vihkikirkkoonkin oli tehty kaunis kukka-asetelma, erilainen kuin tavallisesti. 

Vihkiparin oli tarkoitus kuvauttaa itsensä ulkona, mutta satoi ja niin he palasivat kirkkoon kuvauksiin.

Tänään minulle sattui kämmi: Unohdin vihkiparille annettavan raamatun sakastiin ja kävin sen hakemassa toimituksen lopuksi lauletun vihkivirren aikana. Tulihan tuo vihkiraamattu, johon vihkiminen oli merkitty, annetuksi kuitenkin oikeaan aikaan hääparille! Kotiseurakuntahan antaa  avioparille lahjaksi Raamatun, opastukseksi ja rohkaisuksi yhteiseen elämään.

Raamatun sana tänään: ”Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.” (Psalmi  51:11-12)

Päivällä oli jo kotiin  tullut viikonlopun viettoon lapsenlapset vanhempineen. Pienten kanssa oli mukava hetkinen töistä tultua touhuta. Isommat pienet innostuivat illalla piirtelemään kivoja kortteja meille. Tulikin mukavia muistoja tästä päivästä.

Puutarhassa kypsyy

 Pian ovat kaikki hedelmät ja marjat kypsyneet puutarhassa.  

Päärynätkin alkavat pikkuhiljaa valmistua. Mies toi minulle jo aivan kypsän puun alle tippuneen. Päärynöiden kypsyysaste selviää siten, että  heti, kun oravat alkavat nakertaa päärynöitä, ne on kerättävä pois kokonaan.

 

Luumutkin ovat vaihtamassa väriään vihreästä punaiseen - pehmeitä ja maukkaita  jo löytyy. Luumujen serkut kriikunat eivät onneksi vielä ole kypsiä. Omenoita on tippunut maahan jo joukoittain ja hilloaminen pitäisi alkaa ennen kuin ne mätänevät. Marja-aroniatkin alkavat olla pian korjuukypsiä - ainakin rastaiden ja harakoiden mielestä. Tyrnitkin alkavat olla oransseja.

Punaiset vuoristokarviaisetkin ovat jo osin ylikypsiä. Minusta nuo vuoristolaiset ovat karviaisista maukkaimpia.

 

 Marjaomenakin alkaa punastua.

Sana tälle päivälle: " Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt." (Psalmi 78:2-4)