Estellasta Torres del Rioon

Iltapaivalla eilen tapasin Estellan yhdessa ravintolassa ensimmaisen suomalaisen, naisen  Kotkasta, joka kysyi minulta englanniksi, mista maasta olen. Saatuaan tietaa, etta olen Suomesta, han kysyi kotipaikkakuntaani ja kuultuaan, sanoi, etta hanen sisarensa on siella hammaslaakarina. Kun sain tietaa tuon hammaslääkärin nimen, tuo sisar olikin minun hammaslaakarini...

Eilen illalla olin messussa Estellassa. Vaikka laitoin kaden ristiin rinnan yli merkiksi, etta haluan siunauksen, pappi antoikin minulle yllattaen leivan suuhun. No, eipa siina muuta kuin ottaa se vastaan...

Yosta tuli taas kerran lyhyt, koska en osannut nukahtaa ennen puolta yota, vaikka asettauduin nukkumaan jo pian yhdeksan jalkeen. Aamulla  klo 5.20 soi ensimmainen heratyskello ja niin olin siita lahtien valveilla. Ennen kuutta nousin ja pakkailin ja vahitellen siirryin keittioon laittamaan aamupalan. Keitin pikapuurojauheesta puuron, teeveden ja lisaksi oli paaryna, patonkia ja metvurstia. Kunnon aamupala lahtoon! Lahdin seitsemalta vaeltamaan rasvattuani vaseliinilla varpaani ennen sukkien laittoa.

Paiva on ollut pilvinen, toisinaan aurinko pilkahdellut. Aamulla oli jopa kymmenisen astetta, nyt lahes 20 astetta. Paivan vaellusmatkaa tuli 25,5 kilometria ja yli 39000 askelta. Edellisella kerrallakin vaelsimme Iruaquen ohi. Siella on luostarin tai entisen luostarin seinassa viini- ja vesihanat, joista peregrinot voivat saada juotavaa ilmaiseksi. Niinpa tana aamunakin pysahdyimme siina. Tuo paikka on  vain 2,5 kilometria Estellasta.

Heti sen jalkeen Camino haarautuu kahtia. Talla kerralla lahdin vasenta reittia, joka vei metsapolkuja pitkin.

Vielä ainakin toinen tossu näkyy olevan jäljellä!

Yhdeksan kilometrin paassa oli ensimmainen kahvila, jossa kavin kahvilla ja tietysti samalla toiletissa (mika yleensa on se tarkea juttu matkalla).

Matkan varrella kuulin  monien lintujen viserrysta ja jopa taas kakikin kukkui. Luonto tuoksui hyvalta, koska monet tuoksuvat kasvit kukkivat.

Kevaan tuoksuja. Ruusutkin jo kukkivat. Tosin sitten jonkin verran ennen Los Arcosia tuoksu ei ollut niin hyva, koska oli vastatuuli ja pellolle oli tuotu isoniso lantakasa, jonka tuoksuja jouduimme haistelemaan. Myos huomasin ison lammaslauman kulkeneen tiella, koska pitkalla matkalla oli lampaanpapanoita.

Los Arcosin kirkko

Jossakin valissa kapealla polulla oli repusta irronnut haasta toinen jalkineeni. Niinpa oli uusien kenkien hankinta edessa.  Onneksi Los Arcosissa oli jonkinlainen kauppa, josta sain varvastossut hankittua iltajalkineiksi. Tosin niihin on hiemna hankalaa laittaa sukkaa jalkaan.

Koska on vappuaatto, taallakin kai juhlitaan. Varmuudeksi ostin matkaevaiksi ison patongin jo Los Arcosista, mutta tassa albergen yhteydessa on kylan kauppa, josta olisi viela saanut myos patonkeja.

Tanaan olen koko paivan vaeltanut yksin. Toki matkalla moikataan ¡Hola ja Buen Camino ja paikalliset tervehtivat Buenos Dias eli hyvaa paivaa.

Jonkin matkaa Los Arcosin jalkeen peltoaukealla tien vieressa  oli maenrinne, jossa peregrinot olivat laittaneet kivia kivien paalle.

Aika poikki ovat jalat, kun tanaankin varsinkin metsataipaleella oli monia makia ylos ja alas. Loppumatka tanne olikin miltei tasaista ihan loppua lukuunottamatta.

Tassa Albergessa, Casa Marielassa, johon majoituin, on kiva henkilokunta. Pyykki on koneessa yhdessa kolmen muun vaeltajan kanssa ja saamme sen kohta myos kuivuriin. Eilen pesin pyykin kasin ja se ei kerinnyt kuivua. Niinpa kuljin tanaan sukat repun paalla kuivumassa.

 Ihan hyva paiva!

Torres del Rion kirkko

Tama alberge on noin 50-paikkainen. Siina huoneessa, jossa nukun, on petit vain kahdeksalle. Muista huoneista en tieda. Kylassa asuu vain 150 henkea, mutta on pari ravintolaa ja pari kolme albergea ja hotelli.

Puente la Reinasta Estellaan

Aamulla jonkun heratyskello soi varttia vaille kuusi ja niin herasin enka enaa unta saanut. Illalla menin petiin jo pian jalkeen yhdeksan mutta unta en saanut kuin vasta kuoli kahdeltatoista.

Illallinen (10€ kuten majoittuminenkin) oli eilen ihan hyva albergessa, jossa porukalla olimme yhdessa aterioimassa: kolme unkarilaista, pari amerikkalaista, ranskalainen ja irlantilainen  juttelemassa ja ruokailemassa samassa poydassa. Oli mukavaa. Alkupalaksi sain kuuman maukkaan papukeiton ja paaruoaksi possua ja ranskalaiset. Lisukevaihtoaehtoa ei ollut - kaikille tuli ranskalaiset, vaikka ruoka oli erilaista. Taalla kai yleisin lisuke on nuo ranskalaiset. Kai me vaeltajat rasvaa tarvitsemmekin. Jalkiruoaksi oli vanukas tai hedelma. Sain ison maukkaan omenan.

Aamiaisenkin sai tilata (3,5€). Tarjolla oli kahvi tai tee, lasillinen appelsiinituoremehua, patonginpatka, voi ja marmeladinappi ja sokeria.Kylla silla paiva alkoi.

Puente la Reinan vanha roomalainen silta

Kavelemaan lahdin vasta hieman seitseman jalkeen kohti Estellaa parinkymmenen kilometrin ja noin 31000 askeen paahan. Kulku sujui aika hyvin, koska ei satanut. Aamulla oli aika viileaa, mutta paivan mittaa lampeni ainakin 15 asteeseen. Otinkin takin pois jo alkumatkasta. Vaikka tuuletusaukotkin olivat auki hihoissa, niin tuli lammin.

Pelloilla on jo tähkä ohrassa ja vehnässä. Unikot ja monet muut kukat kukkivat. Rypsipellotkin ovat keltaisenaan. Monet linnut lauloivat ja mm. käki kukkui.

Ensimmaínen pysahdyspaikka oli Manerussa, jossa kavin albergesta hakemassa leiman pyhiinvaelluspassiin ja samalla toilettikaynti onnistui myos. (Samassa paikassa olimme kayneet edellisellakin vaelluksella!)

 Uusia tienviittoja caminolla

Vahitellen matka jatkui ja kun Cirauquin jalkeen oli silta, siina oli hyva pitaa tauko ja nauttia valipala, jonka jaoin viime yona lahella nukkuneen ranskalaisen kanssa, joka ei osaa kuin ranskaa ja mina en taas osaa ranskaa lainkaan. Sain hanelta suklaata ja annoin leipaa - molemmilla hyva mieli!

Lorcassa, jonne oli Puente la Reinasta 13 kilometria, kavin kurkkaamasa saman albergen kuin missa edellisella vaelluksella yovyimme. Kerroin ,etta olin taalla ollut aikaisemmin...

Kirkot eivat yleensa ole olleet auki paivalla matkan varrella mutta tanaan, kun kurkkailin Villatuertan kirkkoa, niin vanhahko nainen tuli aukaisemaan oven ja niin joukko peregrinoja paasi tutustumaan kirkkoon ja sen freskoihin.

Lorcan jalkeen oli tosi hankalia alamakia, vaikka muuten paivan matka oli suhteellisen tasaista. Oikea polvi meinasi lopettaa kokonaan yhteistyon alamaissa. Niinpa kuljin lopulta useimmat maet alas sauvojen kanssa aivan kuin  ne olivat olleet kainalosauvat. Luulin jo etten paase edes Estellaan asti saatikka sitten pidemalle tanaan. Lopulta kuitenkin olin taalla jo 12.30 Estellan yhdessa kunnallisessa albergessa La Rua -kadulla. Taalla on tietaakseni nelja huonetta, joihin jokaiseen voi majoittua 16 henkea ja ainakin yksi isompi, yhteensä 96 henkea mahtuu koko albergeen. Juuri kun tulin maksamaan (6 € yopyminen) niin kuvaaja oli ottamassa kuvia ja otti minusta monen monta kuvaa ja ne tulevat kai huomiseen lehteen.

Taalla on myos tarkat ohjeet joka paikassa, miten tulee toimia. Kun ilmoittautui, sai pussin, jossa oli kertakayttotyynyliina ja lakana ja ne oli levitettava heti sankyyn eika sangylle saa laittaa reppuaan tai muita tavaroitaan, vaan ne pitaa pitaa sangyn paassa lattialla.

 Onnistuin saamaan jopa alapetin (jota tosin myohemmin nuori korealainen pyysi itselleen, kun vaimonsa nukkuu ylapuolellani, mutten antanut, kun muuten olisin joutunut viereisen sangyn ylapetille).

Suihku oli janna tila: kaksi verhoilla eristettya koppia ja kopissa ei ollut edes vaatteille paikka ja kuitenkin tila on yhteinen miehille ja naisille. Keittio taalla on ja keitinkin itselleni teen heti suihkun ja pyykinpesun jalkeen - tanaan pesin pyykin kasin ( ja vahingossa myos silkkivillakalsarit, jotka taatusti eivat ehdi kuivua missaan huomiseksi ja ne ovat ainoat pitkat kalsarit).

Pihalla on maalattu seiniin kuvia ja muutenkin tama paikka on tehty kauniiksi ja suht viihtyisaksi. Kukkiakin kasvaa pihalla. Pyykinpesupaikka on ulkona ihan hyva.

Nyt pitaisi alkaa kirjoittaa matkapaivakirjaa ja levata ja sitten illalla taas etsia  panederia eli leipakauppa (aamuksi ruokaa, kun sen joutuu/saa keittaa itse) Pyhiinvaellusmenua tarjoava ruokapaikka olisi etsittävä ennen nukkumaanmenoa. Paasin siis taalla koneelle, mutta koneessa ei ole korttipaikkaa...

Löysin viiden jälkeen, jolloin kaupat taas aukesivat siestan jälkeen, apteekin, leipäkaupan ja supermarketin: aamupala ja huomiset eväät on hankittu. Kävin jo nyt baarissa syömässä menun, mutta oli huonolaatuinen. Unelmana on päästä aikaisin nukkumaan messun jälkeen.

 Eri puolilla kaupunkia on vaellukseen liittyvää.

Kirkkoon tullessa annetaan ohjeet kunnioittavasta pukeutumisesta.

Pamplonasta Puente la Reinaan

 

Pamplonan kaupungissa camino eli vaellusreitti oli merkitty näin.

 Ensimmäinen vaelluspäivä sujui kohtalaisen hyvin - vain yksi pieni rakko oikeaan pikkuvarpaaseen. Tosin aamulla jo ensimmäiset heräilivät viiden maissa ja sen verran häälyväistä uni oli,että jokaisen lähdön kuulin. Jos edellisenä yönä sain nukutuksi 2,5 tuntia, niin viime yönä tuo uni oli sentään monta tuntia pitempi, kuitenkin vasta jälkeen puolenyön  nukahdin.

Monipuolisella aamupalalla seitsemän maissa tutustuin muutamaan kroatialaiseen vaeltajaan. Päivällä vaelsin muutaman kilometrin kolmen hollantilaisen, Sommerin, Mikael Josefin eli Camino-Josen ja 72-vuotian papan kanssa. Iltapäivällä juttelin yhden budapestiläisen kanssa, jonka poika oli valtanut tämän reitin jo kaksi kertaa. Isä ei halunnut lueskella mitään matkakertomuksia ennen matkaansa, jotta saisi ensin omat kokemuksensa ja sitten voi verrata niitä toisten tuottamiin.

Taukokin on hyvä välillä pitää.

Kaikki eivät koskaan pääse perille.

Keltaisia nuolia koko matka seurataan tai vaihtoehtoisesti simpukkamerkkejä tai samanaikaisesti molempia.

Kahdeksan maissa lähdin sauvakävemään Cizur Menorin kautta Zariquieguihin, jossa sain ensimmäisen leiman tältä päivältä vaelluspassiin.

Sieltä lähdimme nousemaan Alto del Perdonille (790 m), jossa on pyhiinvaeltajien muistomerkki tuulimyllyjen vieressä.

 Sateinen vaelluspäivä heti aluksi. Hyvä sadevaatetus suojaa. Mitenkähän aikoinaan?

Alastulo tuolta oli hankalaa irtokivien ja liukkaan saven kera. Tosin pölyä oli paranneltu EU-rahoin edellisen vaellukseni jälkeen. Utergassa, tämän päivän matkan puolivälissä oli pitempi tauko albergen kahvilan pihalla. Sadekin lakkasi hetkeksi. Kuuma tee maistui ja juttuseura. Siitä lähtien vaelsin loppumatkan tänään aivan yksin. Toki matkalla oli tänään paljon vaeltajia sadesuojineen repuissa ja sadevaatteet päällä.

Yksikään kirkko ei ollut auki matkan varrella.

Puente la Reinaan tulin noin puoli kolmen maissa majoittumaan jälleen yksityiseen albergeen, jossa saan pyhiinvaeltajien päivällismenunkin, maksusta tietysti. Siihen kuuluu alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja viini tai vesi ja leipää. Heti tänne tultua ilmoittautumisen jälkeen kävin suihkussa.

Sitten tuosta sateisesta ja kovin tuulisesta ilmasta johtuen kahden muun naisen kanssa lyöttäydyimme yhteen ja panimme pyykit koneeseen ja kuivuriin. Onpa kuivana amulla puhdasta päälle kuudella eurolla eli kahdella per nenä.  

Vuoteen kuntoon laitto, vaelluskenkien putsaus, päiväkirjan kirjoitus ja netti ovat vieneet aikaa. 
Päivän saldo noin 24,5 kilometriä.

Lauleskelin vaeltaessani virttä Tule kanssani Herra Jeesus moneen kertaan ääneen, kun muita vaeltajia ei ollut aivan lähellä.
Buen Camino!

Pamplonassa

Koko paivan kesti matka kotoa Pampolonaan Espanjaan. Herasin aamulla 1.30 ja en osannut nukkua sen jalkeen. Kotoa mies toi minut Lahteen asti lentokenttabussille, joka lahti 3.50 kohti Helsinki-Vantaan lentokenttaa.

Sielta Lufthansalla puoli tuntia myöhassa lahtö, Frankfurtiin, jossa oli koneen vaihto Barcelonaan.

Barcelonassa kuljin lentokenttäbussilla kaupunkiin ja kävelin Barcelona Nord bussiasemalle.

Netista ostamani bussilippu ei kelvannutkaan, joten  jouduin ostamaan uudet.

Bussissa oli yksi sairas, joka oksensi koko matkan ja niin hanta Zaragosasssa oli ambulanssi vastassa ensihoitajineen. Zaragozassa oli viela bussin vaihto ja tunnin odotus. Ja Pamplonassa yksityisessä albergessa olin vasta yhdentoista jalkeen. Alberge Ibarrola House Hostel sijaitsee Pamplonassa, 400 metrin päässä Plaza del Castillosta. Ja vaellusreitin, caminon, varrella.

Mutta jotain sentään päivänmittaan: puolitoista sukkaa tuli neulottua matkoilla ja Hesari luettua kannesta kanteen.

Minut otettiin vielä hienosti vastaan albergessa, koska soitin tanne albergeen jo matkalta, etta olen ylen myohassa.

 Sänkyni

 Makuutiloina japanilaistyyliset kapselit

 

Casa Ibarrola oli hyvä ja ystävällinen majapaikka, 19 € omatoimisine aamupaloineen. Repuillekin oli omat naulakot, kengille lämmin kuivaustila, samoin pyykille. Wifi ja netti kuuluivat hintaan.

Pitkäkin matka koostuu yksittäisistä askeleista

Päivä on ollut vauhdikas. Monen monta asiaa on ollut hoidettavana vielä kotihommiakin kuten perunavakojen vetäminen.

Päivällä kävin seutumme missionistien kokouksessa. Oli ilo keskustella, tavata toisia, kertoilla toinene toisilleen kuulumiset ja yhdessä rukoilla ja kuulla Heikki Nurmisen valmistamaa alustusta heprealaisesta Raamatusta.

Juuri äsken saunomisen jälkeen vielä lankkasin eli rasvasin vielä vaelluskenkänikin, kun olin ne jo aikaisemmin tänään puhdistanut. Yllättäen löysin möykyn kengän sisältä isovarpaan kohdalta. Sitä miehen kanssa siitä irrottelimme: jotain liimaa se oli. Eipä ollut aikaisemmin tuntunut, kun möykyn päällä on ollut pohjallinen. Nyt pohja on kunnossa.

Toinen homma vielä illalla muun pakkaamisen jälkeen oli vaellushousujen vyön etsiminen. En ollut ajatellut vyötä ottaa lainkaan, mutta ehkä se on kuitenkin hyvä olla yllä. Vanhoista vaellushousuista otimme joustovyön kujasta irti, mutta  se  piti leikata ja sitten sen pää taas ommella uudelleen.

 

Tavaraa on kertynyt, poistoja olisi saanut olla...vaan mitä?

Reppu on nyt pakattu ja se painaa noin 7 kiloa kaikkineen. Sen lisäksi on juomavyö, jossa on opaskirjat, sanakirja, rahapussi, pyhiinvaelluspassi, passi, matkaliput, päiväkirja ja kynä sekä eväät ja kamera ja kännykkä. Nyt tuo juomavyö on pakattu kevyeen reppuun, jossa on kaikki matkalla tarpeellinen (kuten sukkaneule, koska en ottanut valmiita villasukkia mukaan, vaan päätin neuloa ne matkalla ajankuluksi), ettei isoa reppua tarvitse avata.

Pitkäkin matka koostuu yksittäisistä askeleista, on joku sanonut. Niinhän se on. Edellisellä kerralla askeleita kertyi yli miljoona.

"Jeesus Kristus, Vapahtajani, tieni, totuuteni ja elämäni, kulje edelläni, kulje kanssani, suojele,, opasta ja varjele  minua tällä pyhiinvaelluksella ja koko elämäni vaelluksella.  Johdata minut perille nyt ja inakaikkisesti sinussa. Aamen". (Kalle Elonheimo: Pieni pyhiinvaelluskirja).

Matka alkaa aamuyöstä ensin kotoa omalla autolla bussille, bussilla lentokentälle ja sieltä lentämällä välilaskun kautta Espanjaan.

Lähtö lähellä vaellukselle

Tässä ovat vaelluskenkiä lukuunottamatta kaikki vaatteet, jotka laitan matkalle päälle lähtiessä yöllä viileässä. Vaellushattu aurinkosuojana pitää olla lierihattu - helpoin kuljettaa päässä matkallakin. Pitkät housut ovat Haglöfsin katkolahjehousut, jotka lyhensin ja laitoin vielä pyöreää kuminauhaa lahkeiden suihin. Ne voi silloin kiristää tarvittaessa. Silkkivillakalsarit mikrokuituisten alushousujen kera ovat hyvät. Fleeze lämmittää ja silkkinen kirjava kaulaliina suojaa vedolta lentokoneessakin. Jaloissa on tukisukat, oikeat kompressiosukat 20 voimakkuudella ja toisina Falken villaiset vaellussukat. Käsineitäkin aamuviileässä tarvitsee. Jalkoihin laitan Meindlin vaelluskengät matkallekin, koska ne painavat liian paljon pakkauksiin ja vievät suotta tilaa repussa.

Ventti

 

Tämän haasteen tarkoitus on kuvata KIRJAIMIA eli aakkosia! 

21.VIIKON KIRJAIN ON V (+nro21)

 

 

V ja 21