Vappukävelyllä Lazasta Xunquera de Ambiaan

Lazasta lähdin kävelemään kahdeksan maissa suomalaisten kanssa vietetyn aamurukouksen jälkeen sateeseen ja tuuleen. Yön nukuin jostain syystä huonosti, vaikka huoneessamme oli vain kuusi henkeä, kolme suomalaista, ranskalainen ja kaksi portugalilaista myöhään tullutta nuorta miestä. Lähtiessä kävin palauttamassa huoneen ja ulko-oven avaimet takaisin Proteccion Civil toimistoon sen avoimelle ikkunalle, kuten oli pyydetty.  Jonkin matkaa kuljettuani näin kaatosateessa vaaleita lehmiä lauman, 13 kappaletta ja härän, joka oli aivan tien vieressä syömässä. Sillä kohtaa siirryin tien toiselle puolelle ohituksen ajaksi.
Kuljin viisi kilometriä ja tuli bussipysäkki vastaan. Siinä oli kuivassa hyvä hetkisen levätä. Seuraava bussikatos oli noin 6,5 kilometrin päässä, mutta en siihen pysähtynyt.

Noin kahdeksan kilometrin tienoilla oli kiva katoksellinen penkki-pöytä paikka, jossa pidin pitkän tauon, koska satoi kaatamalla. Hyvä evästaukopaikka muutenkin ottaa reppu selästä ja sadeviitta harteilta.

Kävelin, koska satoi, maantietä OU -113  pitkin Vilar do Barrioon asti.

 

12 kilometrin jälkeen tulin Albergueriaan, jossa oli simpukkabaari. Siellä on tuhansittain simpukoita, joihin jokainen baariin poikkeava pyhiinvaeltaja on saanut laittaa nimensä ja kotipaikkansa ja käyntinsä päivämäärän. Simpukoita oli seinät ja kattokin aivan täynnä. Ihana baari, jossa kamina lämmitti. Märät vaatteet pääsivät hetkeksi kuivumaan. Tosin käsineet unohdin baarin eteiseen ja niin sain vääntää niitä vettä pois käsiin niitä jälleen laittaessani. Fleeze-käsineet lämmittävät märkinäkin.

Vilar dos Barriossa baarissa join taas espresson ja lasillisen kylmää vettä. Ja sain lautasellisen suolapipareita sen kanssa.  Istuskelin hetken lämmittelemässä netin ääressä.  Kylläpä paikallisilla mummoilla oli ihmettelemistä, kun pujottauduin sadaviittaani! Buen caminot sain heiltäkin. Baarinomistajan pikkutytöt olivat sunnuntain kunniaksi (?!) työpaikalla piirtelemässä.

 Jasmike kukkii.

Hórreo on oikeastaan aitta, viljavarasto aikaissemmin, harvemmin enää nykyään. Galigiassa näitä näkee nykyään pihoissa myös pelkästään koristeina.

 Vilar de Barriosta siirryin varsinaiselle caminolle. Kylläpä tuuli. Tuuli oli viedä minut tieltä pois, vaikka kävelysauvoin kuljin. Puista tuli lehtiä ja oksia tielle ja joku puukin oli kaatunut. Olipa pitkiä tuulisia märkiä taipaleita, joku yli kolme kilometriä peltotietä, vastatuuli ja satoi lunta, vettä ja rakeita, ja paistoi jopa aurinkokin välillä.  Eipä suotta tuon maantien varressa ollut liikennemerkki, jossa oli lumihiutaleen kuva.

Viimeiset viisi-kuusi kilometriä olivat rankat. Metsäpolkua kapeaa ja kivistä, sateesta liukasta alamäkeä. Matkalla tosin näin noin kolmisenkymmentä mehiläispesää mäen rinteessä.  Alamäet olivat polvelleni tosi hankalia tänään.

Joskus neljän jälkeen olin perillä Xungueira de Ampian Xuntan albergessa. Tuttuja miehiä tupa täynnä, olivat tulleet minua nopeammin ja lähteneetkin aikaisemmin.

Yläpeti enää jäljellä. Onneksi se oli seinän vierellä. En oikein osaa nukkua yläsängyssä, vaan pelkään putoavani.

Täällä on kolme huonetta. Suihkun jälkeen tein ruoan ja paistoin jälkiruoaksi taas lettujakin vapun kunniaksi. Ei ole tehnyt mieli lähteä tuonne ulos kylmään. Jätin jopa pyykinpesunkin tänään väliin. Keittiössä on muutama kolhiintunut kattila, muutama lautanen ja ruokailuvälineitä ja paistinpannuja. Edelliset olivat jättäneet mm. jauhoja tänne. Ja aina tuntuu ainakin suolaa löytyvän.

Nyt enää vain pieni iltapala, jumppa ja iltapesut ja petiin. Ja sillä aikaa kun olen hereillä, laitan tämän kännyn vielä keittiöön latautumaan.
Mukavaa vappua!

Gudiñasta Lazaan

Täällä Lazassa porukka on juhlatuulella. Täällä vietettiin koko viikonloppu Ristinjuhlaa. Täällä nostettiin salko pystyyn ja albergen vieressä on juhlat, aika kovaääniset. Katukin kirkon luo on poikkaistu,

kirkko on lähellä albergaa.

Ja kävi jännä juttu. Tulin tänne albergeen, jossa oli annettu avain meille  jokaiselle niin ulko-oveen kuin majoitushuoneen oveen. Kun tulin huoneeseen, sieltä heti kuului nimeni ja suomeksi juttua. Pari turkulaista vaeltajaa oli seurannut facebookin pyhiinvaellusryhmän tietoja ja sitä kautta tunnistivat minut. Samassa huoneessa on myös mm. ranskalainen, jonka kanssa olemme yöpyneet jo monessa albergassa. Illalla myöhään tuli vielä pari pyöräilijää samaan kahdeksan hengen huoneeseen.

Lazassa oli kahdeksalta myös messu. Ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun kirkko oli jo aikaisemminkin auki ja vieläpä. että pääsi messuun. Ennen messua kävin syömässä parin muun ranskalaisen kanssa menu del dian. Maukas 9 euron ruoka, linssikeitto, kanaa ja salaattia. Eilisen Oskarin vastaava kyllä hävisi tälle reilusti, hintakin oli kalliimpi. Ja tänään ystävällinen tarjoilija!

Onpahan taas kuljettu jalat turvoksiin, etenkin vasen polvi. 34 km näytti askelmittari matkan pituudeksi.

Vaellus oli helpohko eiliseen nähden, vaikka pitempi. Ilmakin oli kaunis. Aamu ei ollut liian kylmä. Tosin lämpimästi oli päällä ja matkan aikana sitten vähensin vaatetta, jopa viimeisten kilometrien aikana otin käsineetkin pois.

Fransisco

Gudiñasta lähtiessä tie kulki asfalttia myöten pitkään. Lähes kymmenen kilometriä kuljin tutussa aamuseurassa, ranskalaisen ja espanjalaisen kera. Sitten jäin tauolle yksin, kun toisilla oli vauhti päällä.

Samalla taukopaikalla sitten kohtasin lauman lampaita ja vuohia.

Varsinaista caminopolkua alkoi kulku vasta myöhemmin ja laskeutuminen Campobecerrokseen oli kamala puolisen kilometriä yhtä kivistä alastuloa. Olin aikaisemmin laittanut opaskirjaan ohjeen, että tietä myöten, mutta tietenkään en juuri silloin sitä katsonut, joten. Nyt tiedän: jos jossakin sanotaan, että hevosen kanssa ei siitä kannata lähteä, niin minunkin pitää uskoa se ja käyttää toinen tie.

Campobecerroksessa kävin kahvilla. Niin laihaa pientä kupillista en olekaan aikaisemmin saanut, mutta  eikä ollut wifiäkään siinä baarissa, mutta tulihan levättyä tuon 20 km jälkeen ja juteltua muutamien tuttujen vaeltajien kanssa.

 Tänäänkin oli metsäpalon jälkiä nähtävissä.

Näiden espanjalaisten miesten kanssa kuljin samaa päivämatkaa Santiago de Compostelaan asti. Tosin  nämä veljekset kävelivät pääasiassa keskenään ja silloin tällöin kahviloissa tapasimme päiväsaikaan - iltaisin usein aterioimme yhdessä.

 Matka jatkui taas asfalttia myöten ja sitten tuli teksti Laza nuolen kera. Hyvää tietä vuoren rinteitä kiertäen eikä kovin jyrkkiä laskujakaan eikä nousuja ensimmäistä lukuunottamatta. Matka kulki metsikköistä seutua. Mäntyjä, koivuja ja näin jopa kukkivan pihlajan.

 

Kuusi kilometriä ennen Lazaa oli Eiraksessa ulkona donativo-tarjoilu musiikin kera. Ketään ei näkynyt. Kiva pieni pysähdys. Ja taas mukavaa rauhallista koko ajan alaspäin menoa kuitenkin. Tien reunassakin voi kulkea männynneulasten pehmentäessä kulkua.  Nyt kiersin ainakin kilometrin ylimääräistä "hevosreittiä"pitkin.

Lubiánista A Gudiñaan

Viime yön nukuin keittiössä kahden muun kanssa. Siellä oli neljälle tila kahdessa kerrossängyssä. Rauhallinen yö.

Eilen ihmettelin minne matkaseurani katosi, kun ei tullutkaan sammaan albergeen. Oliko sattunut heille toisella reitillä jotain. Tänään kun olinpäässyt kulkemaan kolmisen kilometriä niin takaa kuului nimeni. Ja siinähän nuo vanha espanjalainen ja nuori saksalainen tulivat. Auttoivat parin kaatuneen rungon ylikin. Sitten nuorempi sanoi jäähyväiset, aikoi pitemmälle. Toinen jäi tänne minne minäkin. Haikea, kun taas caminoperhe hajosi.

Olipa matka. Sydän sentään kesti. Nousuja oli todella paljon tänään. Alku matkalla oli alamäkeä noin kaksi ja puoli kilometriä yhdelle kirkolle. Täällä on kirkkoja vaikka kuinka paljon, mutta aina ne ovat kiinni. Tässäkin pihaa juuri hoidettiin, koskanurmikolle oli laitettu kastelulaite. Tosin en löytänyt ketään, jolta kysyä pääsyä sisään.

Sitten alkoikin polku. Osa aivan hyvää, osa märkää, osa erittäin kivistä. Paljon kuitenkin on yritetty kunnostaa etenkin Galigean puolella. Mutta oli kiipeämistä jos oli laskujakin.
Matkalla oli iso alue kokenut metsäpalon. Vielä puskat ja osa puista mustana. Tänään oli monessa talossa lehmälaumoja. Lehmät ovat laitumella vasikoineen. Yksikin vasikka oli imemässä utareista maitoa. Eräällä pellolla tai niityllä pikemmin oli 13 lehmää ja kolme aika pientä vasikkaa. Kilejä, vuohia ja lampaitakin tänään näkyi.

 Olin ajatellut jatkaa matkaa eteenpäin, mutta en taida jaksaa. Huomenna on luvassa sadepäivä, minkä vuoksi olisi ollut hyvä lyhentää päivämatkaa tai ainakin päästä kulkemaan maantietä. Nyt näyttää huonolta lähteä puskareitille.

Galigiaan asti olen päässyt jo. Tänään korkealla oli raja. Ilmeisesti vain Galigiassa on paranneltu caminoteitä, vähän matkaa tänään oli oikein hyvää äskettäin tehtyä.

Nyt istun taas caminoporukan kanssa syömässä jo päivällä ja samalla on wifi käytössä.

Puebla de Sanabriasta Lubianiin

Olipa yö. Illalla myöhään tuli huoneeseemme pariskunta joka oli varannut etukäteen paikat. Laittoivat valot ja touhusivat pitkään äänekkäästi. Muu porukka olisi nukkunut. Peiton alla oli lämmintä vaikka lämmittämätön alberge olikin. Aamulla kolme astetta pakkasta. Ulkona siis.

Kävelimme noin kahdeksankilometriä ja sitten siirryimme varsinaiselle caminolle.
Olen seurannut jälkiä ja jatkuvasti edellä ehkä päivää ennen kulkevat hevosen kanssa samalla caminolla liikkuvat vaeltajat. Jälkiä on kyllä joka päivä, niin lampaiden sorkkien jälkiäkuin papanoita ja samoin lehmän laskemia. Tänään näin ison joukonlehmiä samalla pelllolla vasikoineen. Vasikat saavat juoda maitoa suoraan utareista - näkyikin sellainen tilanne. Kukot kiekuvat ja käki kukkuu myös joka päivä.

Oli jo kunnolla valoisaa ja aurinko alkoi hieman lämmittää. Kylmä silti oli ja kaikki mahdollinen oli päällä tänään kokomatkan ajan.  Eikä sittenkään hiki tullut. Yli 26 kilometriä kaikkiaan tuli askelmittariin. Matka kulki enimmillään 1356 metrissä eli korkeimmalla tällä Via de la Platalla. Ja muutenkin on kylmä täällä Espanjassa näinä päivinä.

Noin 12 kilometrin jälkeen tuli Requejo de Sanabria ja baari. Vessatauko ja teetauko. Matkakaveri olisi ostanut minille sen tavallisen eli cafe con letse eli maitokahvin kuumalla maidolla, jota kaikki tuntuvat juovan.

Taas lähdimme eteenpäin ja parin kilometrin tai vähän enemmänkin jälkeen tuli taas suunta caminolle. Miehet lähtivät sinne ja minä jatkoin tietä myöten pitkän sillan yli ja alle puolen kilometrin tunnelin läpi ja Padormeloon, jossa join espresson ja kun samalla baari oli kauppa,  ostin taas leipää matkalle.

Kävelin tietä eteenpäin erään camineron kanssa ja yllättäen muutaman kilometrin jälkeen tavallaan tie 525 loppui ja alkoi taas varsinainen caminopolku. Olipa tuo loppumatka kaunista mutta hankalakulkuista.

Oli puron ylitys metallipaloita tehtyä siltaa myöten. Oli luonnossa kaunista, värejä paljon. Oli koivuja ja mäntyjä. Luulin tulevani vasta edelliseen kylään Aciberokseen, mutta yllätyin, kun kylään noustessa caminolla luki Lubian ja heti oli alberge siinä. Siellä oli ennen minua muutama saksalainen yläkerrassa. Minä valitsin keittiön ja sen neljästä sängystä yhden alasängyn.  Täällä on lämmitys sentään. Ensi yöksi on ennustettu neljää astetta pakkasta. Päivällekään ei kovin paljon.

Kävelymatka oli ihan tarpeeksi tänään, mutta ilman tukisukkia en varmaankaan olisi pystynyt kulkemaan. Eilen vaikka pyykit olivat secadorassa, osa jäi märiksi. Niinpä jouduin laittamaan huonommat tukisukatkin jalkaani ja sen huomasi! Tänään tässä alberguessa on 16 paikkaa ja siksi oli aamulla kiire lähteä, että kerkiää saada paikan, koska tulijoita oli enemmän kuin 16. Yllättäen albergan vieressä on toinenkin majoitustila, jota en ole käynyt katsomassakaan. Uusi. Mutta jään tähän perusalbergeen kyllä. Yksi vessa, jossa suihku ja pyykinpesu. Lämminvesi tuli. Hyvä ja parveke jossa tuulessa pyykki kuivuu nopeasti.

Nyt olen paikallisessa ravintolassa syömässä menu del dian ja palaamassa albergaan, jossa ei ole wifiä. Siksi ruoan ohella täällä kirjoittelen ja katson sähköpostit.
Jälleen kuvat kotiinpalattua.

Uudet Olgat ohjeineen

Tänään päättelin vihdoin caminolla neulomani Olga-mallin sukat. Punnita niitä en täällä voi eivätkä nämä ole edes tähän haasteeseen, vaan ihan matkalämmikkeeksi neulottu. Aluksi neuloin lento- ja bussimatkoilla, sitten iltaa istuessa toisten vaeltajien kanssa.

Neuloin sukat vihreänkirjavasta  Novitan Nalle Taikasta 64 silmukalla 16 puikollaan 10 mallikerrosta. Sitten kavensin 14 silmukkaa puikolleen ja tein 15  kerrosta kaksi oikein kaksi nurin resoria. Vahvistettu kantapää ja kavennukset  niin pitkälle että alapuolelle jäi 13  silmukkaa puikoilleen.

Mallikertahan on kahden kerroksen korkuinen.  Kaksi takaa yhteen, viisi oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, viisi oikein, kaksi oikein yhteen. Joka puikolla tämä. Toinen kerros kaikki oikein.

Vihdoin (16.5.) sain lisättyä tänne kuvan näistä sukista, jotka ovat jo olleet monen monta kilometriä jaloissakin. Sukat painavat 66 grammaa.

Mombueystä Puebla de Sanabriaan

Aamulla aikaisin noustaan caminolla tai ainakin herätään. Tänä aamuna ensimmäisen kello herätti 5.45 ja sitä mukaa vessajono kasvoi. Yksi tänään myöhemmin näyttelikin sitä, koska albergessa oli vain vessa. Olhan meitä sentään vain yhdeksän. Ja useimmat pian lähdössä. Niinpä nousin suosiolla ja hiljaa pimeässä otsalampun varassa pakkailin tavarat, joita en voinut vielä illalla pakkailla. Ja söin aamupalani. Mikroa ei voinut tuossa yöpymistilassa hurisuttaa,vaan onneksi on tuo uppokuumennin. Sain puuroni ja Finrexini ja lääkkeeni.

Hitaasti lähdin 6.45 ja oli vielä pimeää. Onneksi jonkin matkaa katulamput valaisivat myös. Vähitellen alkoi vaaleta ja pilvet peittivät taivaan. Kun olin jo yhden tauon pitänyt, niin noin kahdeksan kilometriä kuljettuani alkoi sataa. Ei satanut kaatamalla vaan tihkua aluksi. Isompi sade vasta lähestyessäni Puebla de Sanabriaa.

Kuljin tänään koko päivän tietä myöten, koska varsinaisella caminolla sateella ei suositella kulkemista - vettä, mutaa ja kuraa muutenkin hankalilla poluilla. Vaikka satoi, oli mukava katsella maisemia. Ihmettelin puita ja pensaitakin, jotka olivat aivan harmaan naavaisia pitkällä matkalla. Tie 525 on äskettäin päällystetty.  Osalla matkaa oli metrin levyinen sivukaista, millä oli hyvä sauvakävellä.

Muutama kilometri ennen Asturianosta oli huoltoasema, missä li ulkona vessat, joissa ei ollut kyllä paperia eikä aikoihin siivottukaan. Huoltiksella oli baari tai oli  ollut... suojainen levähdyspaikka.

Asturianoksessa oli ainakin kaksi baaria, mutta molemmat olivat kiinni. Niinpä pidin sadetta ja nautin välipalani bussipysäkin katoksessa. Siinä on hyvät lasiset seinät, joten tuuli ei pääse sinne sisälle.  Kostea olo oli kuitenkin sadevaatteista huolimatta.  Opaskirja kertoi matkaksi 17 kilometriä siihen asti, mutta askelmittarini vähemmän.

 Kolmen kilometrin päässä???  Palacios de Sanabriassa oli onneksi wifi-kahvila auki. Siellä oli paljon miehiä tiskin äärellä juomassa kuka mitäkin. Sain sellon eli leiman pyhiinvaelluspassiini. Join jälleen espresson ja lasillisen vettä ja istuin pitkään lämmittelemässä ennen sateeseen lähtemistä.

Tänään kulku sujui paljon nopeammin kuin olin luullut, koska en kulkenut varsinaista caminopolkua, vaan maantietä.  Olin perillä albergessa jo kai puoli kahden maissa, ensimmäisenä vaikka pidin kunnon taukoja. Tietä pitkin oli toisiakin kyllä kulkenut.
Juuri kun olin lähellä albergea, alkoi sataa rakeita. Sisälläkin täällä on niin kylmä, että minulla on kirjoittaessanikin käsine toisessa kädessä ja olen peiton alla. Toivottavasti edes yöksi on tulossa lämmitys. Nyt sisällä minulla on kaikki mahdollinen ylläni. En ole turhaan kantanut silkkivillapitkiksiäni.  Sain eräältä vaeltajalta hänen toisen takkinsa hartioilleni vielä lämmikkeeksi. On tosin toisillakin kädet ja kroppa viluisena.

Täällä siis ei ole mitään lämmitystä, vaan sain toisen peiton lisäksi. Ei se nyt lämmitä muuaalla kun viluttaa koko ajan - niin toisiakin.

Olen täällä kahdeksan hengen huoneessa, jossa monta eilistä kaveria. Tähän ovat jotkut varanneet paikanja he eivät ole vielä tulleet iltaan seitsemään mennessä. Tässä yksityisessä albergessa Casa Lux tällähetkellä luksusta on narisematon sänky, vuodevaatteet ja aivan fantastinen naisten kylppäri näöltään. Oli saippua ja käsipaperiakin. On täällä keittiö ja siellä oli sopivasti myös edellisten jättämiä ruokiakin. Niitä osin ja osin itsetuomiani käytin ruoan valmistaakseni. Ei tehnyt enää mieli lähteä sateeseen.

On täällä myös pyykinpesukone ja kuivausrumpu, joten sain märän fleexeni ja käsineetkin pyylkkiin ja kuivaksi. Ainoastaan yöllä käyttämäni bambupaita jäi kosteaksi. Otan sen pian narulta sisään ja laitan yöksi teepaidan.

Miehet jo tässä suunnittelivat huomista vaellusta, miten aikaisin on noustava ja lähdettävä että kerkiää 27 kilometrin päässä olevaan albergeen joh o n ei mahdu läheskään kaikki täällä olevat. Ja minua mukaan ovat ottamassa. Siis viineistään pitäisi nousta puoli kuudelta ja lähteä kuuden jälkeen pimeässä.

Calzadilla de Terasta Mombueyhyn

Olipa taas hyvä yö.  Albergassa meitä oli vain kolme: kaksi hollantilaista pyöräilijää ja minä. Tilaa oli kuudelle ja jokaisen sänky, ei siis kerrossänkyjä, oli 120 cm leveä. Aamulla keitimme teet uppokuumentimella, koska keittiötä ei ollut.

 Lähdin kävelemään vasta kahdeksan maissa. Ensin pari kilomeriä tietä myöten, sitten varsinaiselle caminolle. Sekin oli asfalttia vielä kilometrin verran kirkolle asti, josta alkoi luontopolku, metsäpuskatie muutaman kilometrin verran.

Yllätyskääntö takaisinpäin, nyt maantielle. Puolisen kilometriä ja Terajoen, oikeastaan laguunin ylitys, pitkä matka siltaa pitkin. Sillan luona voimalaitos, siksi yläjuoksulla laguuni. Vaikka paljolti täällä käytetäänkin aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Aurinkopaneeleja ja tuulimyllyjä näkyy paljon.

Sillan jälkeen tuli käännös taas oikeaan suuntaan ja yllättäen päällystetty kapea tie 20 km nopeusrajoituksella kulki rantaa seuraten nummimaisessa maisemassa 3 km.  

Kanervat ja jotkin keltaiset pensaat kukkivat.

 

Tabarasta Calzadilla de Teraan

Viime yön nukuin hyvin. Aamulla pakkailin tavarani ja keittelin kuumaa vettä Finnrexin nauttiakseni. Vähän flunssainen olo on ollut. Nuha. Aamiainen ei kuulunutkaan huoneen hintaan kuten luulin. Niinpä aloitin päiväni ravintolassa aamiaisella, joka oli vain paripalaa paahtoleipää öljyn kera ja teekupillinen.

 Heti taajamasta lähtiessäni näin kasan mehiläispesien osia.

Lähdin matkaan yksin 7.20  ja tietysti kiersin sen varsinaisen reitin mukaan lähtiessä enkä oikaissut - albergen emäntä ohjasi minut noin. Kaukaa näin toisia vaeltajia ja alussa tapasin eiliset ranskalaiset, mutta muuten vaelsin koko päivän aivan yksin oikeastaan muita näkemättä.

 Alkumatkasta moni ohitteli minut, kun oli ylämäkeä ja ylämäen päällä jäin vielä lepäämään hetkeksi eväille. Olikin jo aika: kuutisen kilometriä oli siihen mennessä tullut askelmittariin.

 

Poikkeilin usealla paikalla. Kerran join espressot ja wifin kanssa olin yhteyksissä kotiin kuten nyt illallakin. On tämä maailma muuttunut, kun joka päivä on mahdollista jutella kotiin.

Parista albergesta, jotka olivat auki, yritin saada leimaa, mutta toisessa ei antanut, sanoi vain mene toiseen ja siellä toisessa ei olisi ollut kuin vasta illalla klo 17.

Niinpä lähdin jatkamaan vielä matkaa Santa Maria de Terasta 11 kilometriä eteenpäin, kun päivä oli vasta puolessa.

Tänään on ollut paljon metsäistä ja pusikkoista polun reunoilla. Erilaista taas. Kanervatkin kukkivat. Ja ilmeisesti haavat, joita oli paljon istutettu pieniä ja isoja jo, hakattukin. Ja jossakin oli sitten myös kulotettu.

Ensimmäiset rakotkin olen jo saanut - valitettavasti. Viime vuonna en lainkaan.

Tälle iltapäivälle oli luvattu sadetta - vain paripisaraa tuli. Repunsuojuksen kerkisin laittaa.

Ihan hyvällä mielellä olen jatkamassa matkaa. Ja joka päivä laulelen useaan kertaan tuota virttä 548.  Tule kanssani Herra Jeesus.

 Tänä iltana ja ensi yönä seuranani on kaksi hollantilaista pyöräilijää. Kiva kun ei tarvitse olla yksin koko albergessa. joka on kylän leikkikentän ja voimistelutelineiden vieressä. Niinpä minäkin kokeilin vetää leukaa, ajaa kuntopyörällä, nostaa painoja jne.

 

Koko päivän matkasaalis oli 31 kilometriä ja sen jälkeen olen kävellyt muutaman kilometrin. Ensin etsin baaria ja kun sain tietää missä asti tämä on, niin suuntaansa tuli toista kilometriä.