Olen innokas sukkienneuloja. Villasukkia on valmistunut vuoden 2011
alkupuolelta lähtien satoja: vauvojen sukkia, leikki-ikäisten
sukkia, isompien lasten sukkia ja aikuisille niin miesten kuin
naisten kokoja.
Koko neulomishomma
lähti liikkeelle miehen liian isoista harmaista pässinpökkimistä.
Hänen anoppinsa oli kutonut ne vuosikymmeniä aikaisemmin. Mies
kaivoi kätköistään nuo sukat ja kysyi, osaisinko lyhentää
sukat. Tutkin niitä ja päättelin, että osaan uudistaa nuo sukat.
Purin terää kärkikavennusten jälkeen vielä muutaman sentin ja
kudoin sädekavennukset uudelleen. Piti kurkata netitä ohjetta,
miten tuo tehdään.
Kavennuskerrokset
neulotaan puikon keskellä ja lopussa aina kaksi silmukkaa
oikein yhteen niin, että kummallekin puolelle kavennuksia jää yhtä
monta normaalia silmukkaa. Kavennuskerrosten
väliin neulottavat normaalit kerrokset neulotaan yhtä monta
normaalia kerrosta kuin mitä edellisellä kavennuskerroksella jäi
kavennettujen silmukoiden väliin normaaleja silmukoita.
Sukkien kärjet
onnistuivat laatikkojen kätköistä löytämilläni
metallipuikoilla. Kerroin tuosta sukulaisperheessä ja sainkin kasan
lankoja käyttööni. Ohjeeksi sain, että hanki kunnolliset 3,5
numeron bambupuikot. Netti oli pullollaan sukkaohjeita ja
sukulaisissa sain lisää neuvoja.
Ensimmäinen ongelma: Luo silmukat. Siitä ei ollut tarkempaa kuvaa
tai ohjetta. Silmukoiden luonti voi sujua tietääkseni useammalla
tavalla: ottamalla yhdellä puikolla aina uuden toiselle edellisen
silmukan läpi tai luoda silmuillen, jossa langasta muodostetaan
silmu ja puikko viedään silmuun sitten tai kolmas vaihtoehto
laittamalla kaksi puikkoa rinnakkain ja sormilla tehden silmukat.
Ristikkäin luomisessa kannattaa mielestäni käyttää kahta
puikkoa, jotta silmukoista tulee riittävän suuria, niin ettei
aloitusreuna kiristä. No, loin silmukat jälkimmäisellä tavalla,
koska sen muistin - jostakin kumman lokerosta tuo tuli vain.
Vähitellen tuo
lähti käyntiin. Ensin varsi kaksi oikein, kaksi nurin -resoria ja
sitten sileää. Sukkaa alkoi syntyä. Kun ongelmia tuli, apu oli
aika lähellä: parin kilometrin päässä asui hyvä neuvoja.
Sukkia aloin neuloa
kuin liukuhihnalta lapsille ja lapsenlapsille ja ja miehelle.
Mies tosin ei
villasukista piitannut moneen vuoteen. Muutama vuosi sitten hän
alkoi kokeilla saapasjalkoihinsa villasukkia. Pian hän alkoi pitää
jaloissaan jatkuvasti neulomuksia. Hänellä on hieman erikoinen
jalka tai jokin muu hankaluus, koska sukat tuntuvat hiutuvan rikki
hyvin nopeasti. Minä olen käyttänyt joka päivä villasukkia.
Sukat ovat kestäneet vuosikausia rikkoontumatta, vaikka pesen ne 40
asteessa koneella samoin kuten miehenkin sukat. Joka kerran py
ykkikoneesta kuivumaan nostaessani tarkistan sukan kunnon. Kun
neuleet ovat kuivuneet, alkaa useimmiten miehen sukan reikien
parsiminen. Onneksi olen neulonut (opin sanan neuloa kutomisen
sijaan samoihin aikoihin kun aloin neuloa) monet, yli kymmenet sukat
miehelle, joten niitä riittää käyttöön, vaikken heti pyykistä
nostettuja korjaisikaan. Parsiminen ei ole mielityötäni. Joskus
olenkin pohtinut, että neuloisin paikan sukan pohjaan neulalla
korjaamisen sijaan tai voisihan sitä vaihteeksi virkata
ristikkoparsinnan sijaan.
Äsken otin
pyykkikoneesta pyykit ja ripustin ne kuivumaan. Joukossa oli taas (!)
risat sukat, jotka olin parsinut ehjiksi aivan äskettäin. Sama
lanka, sama malli, mutta toisella hajoaa, toisella ei!
Parhaillaan neulon
isänpäiväsukkia tämän vuoden isänpäiväksi kuten jo monta
vuotta olen ahkeroinut. Syntymäpäivälahjaksi toki jälleen
valmistuvat nilkkasukat ellen tässä välissä joululahjaksi ehdi
hänelle uusia väkertää. Rikkoutumisvaraa on!