Suolla

Olen ollut mökillä yötäkin ja saanut nauttia aamu-uinnista. Veden lämpötila oli tänään 13 astetta, joten vielä pystyi pienen lenkin uimaan, vaikka ilman lämpötila olikin aamulla vaivaiset  viisi astetta. En ole edes saunaa lämmittänyt.

 Päivällä ilman lämmettyä lähdin taas tänäänkin suolle marjastamaan. Vielä oli jäljellä muutamia juolukoita. Niitä tosin en astiaan asti poiminut, vaan  maistelin vain.

 

Tällä samalla mäen päällä olevalla pienellä suolämpäreellä olin eilenkin karpaloita poimimassa. Tänä vuonna siellä on ollut paljon karpaloita. Enpä montaa metriä tänäänkään siellä liikkunut.

Hidasta karpaloiden poimiminen käsin on. Kyykyssä ja välillä polvillani poimin kolmisen tuntia yhtä ämpärillistä. Ämpärissä tosin on roskaa ja sammalta varmaan puolet sisällöstä. 

Olipa mukava olla tuolla suolla auringonpaisteisena päivänä. Lämmintäkin oli kai 13 astetta tänään päivällä. Tosin yllä sai olla jo pitkät kalsaritkin ja fleeze anorakin alla. Eilen sormet olivat ikään kuin kohmeessa. Tänään ei palellut, koska ei tuullut kuten eilen. Enkä saanut edes yhtään hirvikärpästä mukaani.

Eiliset ja tämänpäiväiset karpalot. Tänään löytyi myös lähes litra mustikoita. Iloitsin niistä ja sain taas tehdä mustikkapöperöä. Sieniä en löytänyt lainkaan marjapaikoilta. Eiliset puolukat osin survoin ja pakastin.

 Mökin puutarhassa teen uutta kukkapenkkiä entisen jatkoksi. Kaivoin nurmen pois ja mullankin. Laitoin pohjalle sanomalehtiä ja koivujen lehtiä haravoin sanomalehtien päälle. Sitten palautin nurmipaakut nurinpäin ja multaa. Mullan päälle hain lantaa ja kalkkia ja lisäsin taas hieman multaa. Sitten istutan narsissien sipulit ja peitän ne mullalla ja kylvän vielä päälle hieman kanankakkaa. Sipulien kanssa samaan penkkiin laitan vielä malvan siemeniä.

Mökin omenapuussa on yksi ainoa omena. Se vaikuttaa aivan hyvältä. Eipä ole pihlajanmarjakoikaan tullut kiusaaman sitä. Jokohan kohdakkoin maltan tuon omenan ottaa puusta.

Kadulla

 

MakroTexin tämän viikon haasteena on KADULLA.

Kun asun maalla, niin meillä ei ole katuja, vaan teitä. Niinpä käväisin maanantaina kaupungissa kävelemässä kaduilla. Toki en nyt sentään pelkästään tätä varten kaupunkiin asti lähtenyt.

Suunnilleen 40 metriä pitkä ja kolme metriä leveä räsymatto maalattiin Aleksanterinkatuun Lanunaukion kohdalle kesäkuun alussa tänä vuonna. Idea maton maalaamisesta tuli asukkailta. Facebookin Lahti-ryhmässä näet ihasteltiin Jyväskylän kävelykatuun maalattua mattoa ja toivottiin Lahteen samanlaista.

Omena-luumuhilloa ja muuta säilöntää

Säilöntäaika jatkuu edelleen. Eilen luumuja on laitettu kuivumaan niin kuivuriin kuin uunin päälle. Myös olemme kuivanneet minttua ja sitruunamelissaa ja mäkimeiramia talven varalle. Ja päärynöitä on edelleen viipaloitu kuivumaan. Eipä kannata tehdä ylen paljon hilloja...

 

Kun saimme luumuja, niin pitihän niistä kokeilla myös hillon tekemistä. Ensimmäisen kerran tänä syksynä pilhasin omenoita. Omenat ovat olleet ylen matoisia ja kun ämpärillisen pilkoin, niin sain muutaman litran omenaa. Hilloa tein mehumaijallisen suhteessa kaksi osaa omenaa, yksi osa luumuja. Pehmensin omenat ja luumut mehumaijassa. Sen jälkeen kiersin sosemyllyn läpi satsin suoraan isoon kattilaan, jonne kaadoin myös maijaan valuneen mehun. Kun seos kiehui, lisäsin siihen kilon sokeria ja vähän ajan kuluttua desiin sokeria sekoitetun pussillisen punaista Melatinia. Kiehautin pari minuuttia ja siirsin kattilan pois hellalta.

 Japaninruusukvitteneitä

Poimin tänään japaninruusukvittenit kotipuutarhasta. Olin jo loppuviikolla poiminut niitä mökin puutarhasta. Nyt pohdin, millaista hilloa näistä teen. Kannattaako laittaa omenaa tai muuta sekaan vai kokeilla myös pelkästään ruusukvitteniä hilloon/marmeladiin. Onneksi nämä säilyvät vielä hetken aikaa.

Lähdin tänään vielä mökille iltapäivällä. Pari tuntia kerkisin olla poimimassa karpaloita suolla. Kylläpä taas tuli paljon sammaleita ämpäriin. On todella hankalaa perata näitä sammaleisia karpaloita. Yritän löytää oikean systeemin. Pitäisikö ne laittaa veteen ja poimia sieltä?

Karpaloreissulla tarttui taas mukaan hieman puolukkaa ja sain jopa puolisen litraa mustikoita. Niinpä illalla innostuin leipomaan sämpylöitä ja samasta taikinasta marjapiirakoita. Aamupalaksi onkin sitten tiedossa mustikoista ja talkkunoista (ja hieman hunajaa mukaan) mustikkapöperöä. Herkkuani.

Karpaloita sun muita

Aamulla sumu peitti järven. Olin käynyt jo uimassa ennen sumun nousemista. Aurinkokin oli pilkahtanut. Sitten yllätyin, kun jonkin ajan kuluttua katsoin järvelle, vastarantaa ei näkynyt. Yöllä oli hieman satanut ja kun ilma alkoi lämmetä, niin sumu nousi - vesi oli lämpimämpää kuin ilma, 14 astetta vielä tänään mökkijärvessä.

Päivällä taas aurinko paistoi ja oli mökillä lämmin mukava päivä kuten eilenkin. Monta rästissä olevaa hommaa tuli tehtyä tällä kerralla. Tosin miehen höykytyksellä. Muuten olisin ollut kai vain metsässä nauttimassa syksyn sadosta ja tuoksuista. Toki eilen, kun menimme mökille, lähdin heti metsälenkille etsimään sieniä. Löysin muutaman kantarellin ja hieman suppiksia ensimmäisellä lenkillä. Pistäydyin mökillä välipalalla ja  vaihtamassa ämpärin. Toisella sienikierrokssellakin sain jokseenkin saman verran eli vain muutaman sienen. Kaikki sienet olivat kauniita, hyviä, vastanousseita. Lähimetsät on nyt koluttu, kun marjaretkelläkin löysin veilä muutaman suppilovahveron hirvenjäljestä. 

Lounaaksi saimme miehen onkimia ahvenia ja katiskasta löytynyttä haukea. Kesäkurpitsakin oli mökillä kasvattanut sopivankokoisia syötäviä. Lounaan jälkeen lähdin soutumatkan päähän etsimään karpaloita (ja kadonnutta autonavaintani, jota en tosin löytänyt tälläkään kertaa). Karpaloiden poiminta on hidasta käsin ja poimurilla tulee todella paljon sammalta ja lehtiä ja muuta roskaa, ettei oikein kannata. Iltapäivän saalis ei ollut suuren suuri, mutta iloitsen siitä, että sain olla suolla miltei ilman hirvikärpäsiä (se yksi ainoa löytyi vasta mökillä), vaikka hirvenjälkiä oli siellä paljon. Toki poimin ohimennen myös puolisen ämpärillistä  puolukoita. Mustikoita etsin, mutta niiden aika alkaa olla jo ohi.

Mökkireissulla saunan verannan alusta tuli vihdoin kuntoon. Alkukesästä kaivoin sieltä kaikki 50 vuoden aikana sinne laitetut laudat ja muut tavarat/roskat pois. Osan sain jo silloin kuljettaa jäteasemalle. Nyt mies sirkkelöi huonot laudat polttopuiksi ja laittoi hyllyn hyville laudoille sinne verannan alle. Lastasin laudat ja muut tarpeelliset säilytettävät kuten airot ja onkivavat säilöön hyllylle. Polttopuulaudat pinosin puolestaan saunan takaseinälle. Onpa vihdoin siistimpää pihassa.

Mökillä kasvaa myös talvikurpitsoita. Vielä ne ovat aika pieniä, mutta kompostista, jossa kurpitsat kasvavat, yksi varsi on jopa kiivennyt puuhun ja siinä roikkuu pienehkö pyöreä kurpitsa.

Meillä on ollut hedelmällinen päivä, koska saimme sukulaiselta tänään  luumuja. Hänellä luumupuut ovat täynnä luumuja. Meillä kotona oli vain muutamia luumupuissa. Niinpä oli ilo saada reilusti isoja komeita hedelmiä pariakin lajia.

Päärynähillo/marmeladi ja kuivatut päärynäviipaleet ja puolukkamehu

Puolukkamehua tein viinihapon avulla. Viikonloppuna laitoin puolukoita pariin ämpäriin ja sauvasekoittimella soseutin. Kiehautin yhtä ämpärillistä kohden veden (2,5 litraa), lisäsin viinihapon (50 grammaa) siihen ja kaadoin liemen puolukoille, sekoittelin ja laitoin parvekkeelle. Päivisin sekoittelin seoksia  ja keskiviikkona sitten pullotin, kun olin saanut valutettua mehun siivilän läpi ja sokeroitua. Kestipä tuo valuminen kauan!

Tänä vuonna ei tullut omenoita juuri lainkaan. Ja nekin, mitkä tulivat olivat pihlajanmarjakoin saastuttamia. Päärynät sen sijaan olivat parempia kuin edellisinä vuosina. Nyt saimme niitä parista Aune-päärynäpuusta monta ämpärillistä yhteensä. Osan olemme kuivanneet viipaleina vihanneskuivurilla ja osasta tein hilloa = marmeladia ja osa on jo annettu pois.

Kuivattu päärynä maistuu hyvälle. Kuivatut päärynäviipaleet ovat muun muassa mainio eväs pikkuisille kotimatkalleen. Pappa laittaakin heille mukaan ns. pappa-pussin, jossa on useimmiten kuivattua päärynää ja omenaa sekä ehkä rusinoita. Emme harrasta karkkeja.

Päärynähilloon taas tänään ämpärillisen päärynöitä halkaisin kahtia, poistin kukkaperän ja kannan sekä nakkelin ne mehumaijaan. Kiehautin mehumaijallisen päärynöitä pehmeiksi. Jauhoin päärynät sosemyllyssä suoraan isoon kattilaan, jonne lisäsin myös valuneen mehun. Kuumensin seoksen, lisäsin puolitoista kiloa sokeria ja kiehuvaan seokseen desiin sokeria sekoitetun pussillisen punaista Melatinia vispilällä sekoittaen. Keitin pari minuuttia ja nostin kattilan hellalta sekä  purkitin hillon keitettyihin Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin. Tämänpäiväisestä satsista tuli 17 pienehköä purkillista hilloa. Joululahjat ovat jo valmiina!

Lounaaksi teimme myös mangoldikastiketta. Mies haki kasvimaalta mangoldit ja huuhtoi ne ja poisti niistä lehtiruodit. Minä kiehautin vähässä vedessä mangoldinlehdet ja kaadoin veden pois. Hienonsin lehdet sauvasekoittimella kattilassaan ja siirsin seoksen kattilan reunaan. Laitoin lorauksen öljyä ja puoli desiä vehnäjauhoja ja vispasin ne sekä pari desiä vettä sekaisin, lisäsin vähän ajan kuluttua neljä desiä ruokakermaa, lähes teelusikallisen suolaa, reilusti mustapippurijauhetta ja ripauksen valkopippuria. Kun seos oli kypsää - ja vähän vettä lisätty, ripottelin päälle vielä mäkimeiramia. 

Tämä sujuu jo

Tällä viikolla Valokuvatorstain (378.) haasteena on kuvata musiikki valokuvan keinoin! ♩♫♩
Antakaa mielikuvituksenne lentää ja kameran sulkimen räpsyä!

Harjoittelu on olennainen osa soittamisen taidon hankkimisessa.

Punaista ja vihreää

 MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla VASTAVÄRIT.
Valokuvatorstain 377. aiheena VASTAKOHDAT.

 

Meillä kasvaa tänäkin vuonna pihamaalla monta isoa pelargonia ruukuissaan. Talvetamme ne kellarissa ja taas keväällä otamme kasvit valoon ja lämpimään.

Tyrnihyytelö ja köyhät ritarit

Illalla tein köyhiä ritareita iltapalaksi. Kuusi palaa vaaleaa paahtoleipää. Pari desiä laktoositonta punaista maitoa, puoli teelusikallista suolaa, teelusikallinen vaniljasokeria ja ruokalusikallinen vehnäjauhoja oli aineksina (ei lainkaan kananmunaa!). Sekoitin nuo ainekset, kuumensin paistinpannun, laitoin laktoositonta voita ison nokareen pannulle ja paistoin tuossa seoksessa kastellut paahtoleipäpalat molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarjoilin laktoosittoman paistokset vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon ja tyrnihillon ja vadelma-omenahillon kanssa. 

Tyrnihyytelöä tein kahdella eri tavalla. Toinen hyytyi heti, toisesta en vielä tiedä varmaa lopputulosta. Poimimme eilen tyrnit, joita saimme kolmisen litraa tänä vuonna. Kiehautin ne ja survoin sauvasekoittimella ja sihtasin siivilän läpi. Mäski laitetiin kuivumaan voipaperille uunin päälle. Mehua laitoin pari pullollista pakastimeen odottelemaan seuraavaa toimenpidettä. 

Tyrnihyytelön tein hillo-marmeladisokerilla . Reilu neljä desiä tyrnimehua ja purkillinen hillo-marmeladisokeria. Hitaasti kuumensin seoksen ja kun se kiehui, vielä kolmisen minuuttia sitä sekoittelin. Kuumennettuihin ja Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin laitoin seoksen. Ja heti näytti se hyytyvän. Nyt on valmiina jouluksi tehtäviin pikkuleipien eli lusikkaleipien väliin hyytelö. Sain kolme pientä purkillista hyytelöä.

Toinen tyrnihyytelökokeilu: Neljä desiä hillosokeria ja neljä desiä tyrnimehua keitin hillosokeripussin ohjeen mukaan. Purkitin ja vielä seos ei ole hyytynyt, mutta ei ole vielä jäähtynytkään kokonaan. Vuorokauden kuluttua tiedän, miten kävi tämän kokeilun.

Tänään ravistelimme loput luumut puista. Ne alkoivat olla jo ylikypsiä. Keitin luumuista puuron, jonka suurustin mannaryyneillä ja maustoin hunajalla. Pakastimeenkin sain puolitoista litraa hunajalla maustettua raakaluumusosetta.

Päärynät alkavat myös kypsyä.  Niinpä niistä viipaloitiin kuivumaan jo ainakin puoli ämpärillistä. Osa kuivuu parhaillaan uunin päällä, osa kasvikuivurissa.

Iltapäivällä oli taas kirjoittajaharrastuksen paikka. Tänään piti jostakin itselle tärkeästä valokuvasta tehdä kertomuksia eri tavoin. Ja kotitehtäväksikin tuli työstää tuota kertomusta eteenpäin tietyllä tavalla. Mielenkiintoista.

Tyrninpoimintaa

Sunnuntaina käymme kirkossa jumalanpalveluksessa, jos vain mahdollista. Silloin tällöin olen avustamassakin messussa kuten tänään. Liturgi oli tuonut kirkkoon paljon kauniita vaahteranlehtiä koristeluksi ja muistutukseksi siitä, että Jeesus antaa elämän. Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.

Pois kirkas suvi kulkee ja syksyyn kypsyy maa,
sen tuuli suven viljan korjuuseen valmistaa.
Näin taipuu elämämme myös eteen leikkaajan,
soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan.

Hän, Ylösnoussut, itse on ylösnousemus,
hän elämä on meille ja tiemme valkeus.
Ken hänen omanansa pois täältä kutsutaan,
se elää kuoltuansa, ei kuole milloinkaan.

(Virsi 249:1,4 )

Messun jälkeen poimimme puutarhasta kaikki tyrnimarjat. Tosin meillä niitä ei kovin paljon tullut tänä vuonna. Yksi pensas oli täynnä marjoja,  muissa aika vähän. Onneksi uusia alkuja on ruvennut nousemaan niin poikaa kuin tyttöäkin, joten ehkä lähivuosina saattaa olla tulossa isompikin tyrnimarjasato.

Pihalla kukkivat vielä verenpisarat ja pelargoniat.

Poimin tänään myös karhunvattuja. Pensaissa oli kypsynyt vielä noin puolitoista litraa marjoja. Raakileita on edelleen paljon. Marjat pakastin heti tänään. 

Illalla oli taas suvun lentopallopeli. Kyllähän me naisetkin pelasimme voimiemme mukaan, mutta tänään hävisimme jokaisen erän miehelle veljineen. Toki jokin erä oli todella tasaväkistä ja meni jatkoajalle asti. Pelin jälkeen vielä käväisimme miehen veljen kotona ja saimme narsissinsipuleita ja pikkusydämentaimia mukaamme.

Viikonloppuvieraita

Perjantai olikin aikamoinen vauhtipäivä jälleen. Tein taas yhden puolukkahillon, vein kummipojan soittotunnille ja toin hänet meille ja vein sitten taas jalkapalloharjoituksiin parin tunnin kuluttua.

Aamupäivällä tulivat lapsenlapset äitinsä kanssa. Oli mukavaa touhuta heidän kanssaan lorupussin kera. Lopupussi on pussi, jossa on sisällä parikymmentä korttia, joissa jokaisessa on kuva ja runo. Pussista sai ottaa vuorotellen yhden kuvan ja sitten katsottiin kuvaa, tuttkittin sitä ja luettiin yhdessä loru/runo. Pussiin taskuun laitetiin kortti ja taas sitten seuraava esille. Tuon lorupussin ostin Päiväkummusta noin kuukausi sitten ja sillä on ollut jo käyttöä useammankin kerran.

Illansuussa pistäydyin vielä pikkusiskon nimipäivilläkin. Pääsinpä leikkimään legoilla pitkästä aikaa minäkin.

 Muumit ovat pienen tyttösen mieleen. Niinpä aika kului kynien ja muumikalenterin kimpuissa pitkään. Mummo ja pappa hoitelivat pieniä sillä aikaa, kun heidän äitinsä teki etäpäivää.

 Paperinukkien leikkaaminen on tarkkaa puuhaa.

Tämän isonsiskon kanssa tänään leivoimme ns. teeleipiä. Laitoimme taikinaan monenlaista: vehnäjauhoja, kauraryynejä, seesaminsiemeniä, auringonkukansiemeniä, minttua, persiljaa, suolaa, leivinjauhetta, jogurttia, öljyä ja vettä. Isosisko sekoitteli taikinaa isolla lusikalla ja laitoimme parille pellille taikinaa kasoihin, jotka sitten tasoittelimme pikkulusikalla. Paistoimme teeleivät 225 asteessa noin 12 minuuttia.

Parvekkeella loistavat lyhdyt pimeässä illassa. Syksyn myötä illat pimenevät jo suhteellisen aikaisin ja niinpä kerkiää tunnelmoida jonkin aikaa iltaisin.

Tänään on saatu vihdoin kaikki poimitut itselle jääneet puolukat säilöttyä. Nyt pääsee sitten säilömään luumut ja päärynät ja kokeilemaan, saisiko muutamista rupisista ja pihlajanmarjakoin syömistä omenista hieman hilloa.

Elokuun sukkapari ja syyskuunkin

Elokuussa sain neulottua vain yhden sukkaparin valmiiksi. Loppukesä on ollut kiireistä marjastamisaikaa, joten käsitöillekään ei ole juuri liiennyt aikaa. Nuo punasinikirjavat sukat neuloin ollessani Päiväkummussa.

Sukkiin sain langat ystävän Norjan matkan tuliaisina. Neuloin niistä reilut saapassukat. Lanka oli Raggegarnin Mor Aase -lankaa. Siinä oli 80 % villaa ja 20 % nailonia. Lanka on konepesunkestävää. Tämä lanka oli 50 gramman kerissä. Sukat painoivat 93 grammaa.

Syyskuussa olen saanut valmiiksi lilankirjavasta Nallesta Olga-mallin varsiosalla tehdyt sukat. Ne painoivat 68 grammaa. Tätä mallia tykkään neuloa. Teen lyhytvartisia sukkia, joita on ollut mukava pitää niin vaelluskengissä kuin sisäsukkinakin. Nämä ovat minulle liian isot, jokseenkin 39 numeroiseen jalkaan sopivat. Niinpä nämäkin menivät jälleen Missiokauppaan.

Jospa tekisin itselleni myös vastaavat, koska edelliset (punaiset) ovat jo puolitoista vuotta kulkeneet jaloissani. Välillä niitä on pesty ja taas pidetty eivätkä ne ole vielä kuluneeet puhki. Vain mustikka kesällä värjäsi vartta. Kumisaappaaseen oli osunut mustikka metsäreissulla ja hautunut siellä pitkään ja mustikan väri ei pesussa olekaan lähtenyt pois.

Päivän sana: Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. (Psalmi 86:5)

Luovaa kirjoittamista

Aikuiskoulutuskeskuksessa on vähän väliä näyttelyitä. Tällä hetkellä siellä on esillä Pilottipaja Päähineet tuotoksia. Lahden Taikan muotoiluaiheisessa työpajassa oli teemana pukeutuminen ja vaatetus. Pajassa toteutettiin paperista kolmiulotteisia luonnoksia, ideoita päähineistä.

Olin tänään kuten yleensä torstaisin Luovan kirjoittamisen kurssilla. Muutama tämänpäiväisen kurssin oppi: Tänään piti kirjoittaa ja sitten omasta kirjoituksesta ottaa yksi lause. Neljän ryhmissä sitten teimme niistä lauseista runon. Meidän ryhmämme tuotos on tässä:
Nyt alkuun laitan pienen huijauksen
Olen sydän
Oli ihana päivä
Voinko sanoa ihana
Kosteus tuntui nivelrikkoisissa sormissa ikävältä
Jos olen julkaisemassa omakustannetta, olen hullu!

Myöhemmin omasta kirjoituksesta tuli ottaa kolme sanaa, joiden alkukirjaimilla sitten tuli tehdä runo tai tarina eli käyttää sanannustekniikkaa. Minulla eri oikein runosuoni kukkinut, mutta tarinaa taisi tulla sentään: Pieni ukko oli luonamme illalla. Äitiä muisteli pieni älykkäissä raportoinneissaan. Illalla leivoimme lusikalla ison, sokerisenkin, taikinan ämpärissä. Pieni ukko onnistui leipomaan usean kakkaran ottajien iloksi Tyyne-siskollekin antaen.


Aamulla laitoin taas pataleivän muhimaan ja illalla kotiuduttuani paistoin leivän padassa. Ai, mikä mahtava leivän tuoksu onkaan keittiössä, jossa paistoin taas tänäänkin mustikka-puolukkapiirakan.

Uunikin on lämmitetty ensimmäisen kerran tänä syksynä. Ja nyt siitä leviää myös leppeää lämpöä. Mukavaa syyskosteuden ja -koleuden poistamiseksi.

Aamulla satoi ja illalla alkoi taas sataa. Huomiseksi onkin luvattu rankkasateita. Mitenkähän nuo sääennusteet toimivat, kun tänä aamunakaan ei pitänyt ennusteiden mukaan sataa ja kuitenkin vettä tuli taivaalta. Onneksi meillä on sisääntulossa katos, jossa voi työskennellä. Niinpä istuin katoksessa ja putsasin puolukoita, vaikka satoi.

Sana tänään: Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala. (Psalmi 46:11)

Hilloilua: mustikkaa, puolukkaa ja karhunvattua.

Mies toi minulle auton vara-avaimet maanantai-iltana, että pääsisin lähtemään mökiltä pois omalla autolla. En toki vielä maanantaina lähtenyt kotiin, vaan vasta tiistaina vielä metsäretken tehtyäni. Sain näin avaimen kadottua yllättäen viettää mökillä pitkän yhtäjaksoisen ajan. (Ja auton varsinaista  avainta en ole vieläkään löytänyt.)

Maanantaina nostin  perunat mökin kasvimaalta. Sain koko laatikollisen perunoita - eivät myyrät olleet vieneet kuin pienen osan.

Kun mökille olin jäänyt jumiin, niin pitihän tuo aika käyttää mahdollisimman hyvin. Innostuin poimimaan  puolukoita entisten lisäksi. Ongelma on vain: ne pitää putsatakin ja jakaa eteenpäin. Toki löysin myös mustikoita vielä omasta pihasta monta litraa. Pihasta poiminkin niitä käsin aina puoli litraa kerrallaan pieneen puolen litran astiaan. Siten ne oli helppo nopeasti myös puhdistaa ja pääsi näin välillä oikaisemaan kunnolla selkänsä.

Tiistaina ja keskiviikkona olen ollut kotona hilloamassa olan takaa. Pari puolukkahilloannosta tein ja mustikkahilloa keittelin. Mustikkahillo jäi löysäksi, koska nämä syksyn mustikat ovat jo aika vetisiä, vaikka laittelin siihen reilusti punaista Melatinia saostukseksi. 

Karhunvattuja kasvaa kotipuutarhassa. Ne kukkivat hyvin kesällä ja alkoivat tehdä  marjaa, mutta nyt vasta todenteolla raakileet alkavat kypsyä. Jos vain lämmintä riittää, karhunvattuhilloa voin tehdä toisenkin kerran. Nyt tein vain parin litran kokoisen annoksen hillo-marmeladisokerilla pussissa olevan ohjeen mukaan ja sain neljä pientä purkillista hilloa.

Pienet olivat illalla kanssani ensin purkittamassa puolukkahilloa ja sitten teimme yhdessä puolukka-mustikkapiirakan.
Laktoositon ja munaton marjapiirakka: 100 grammaa laktoositonta margariinia pehmitetään mikrossa 15 sekuntia, lisätään desi sokeria ja hierotaan vaahdoksi. Lisätään kaksi teelusikallista vaniljasokeria,  yksi teelusikallinen leivinjauhetta, puolitoista desiä vehnäjauhoja ja puolitoista desiä kaurahiutaleita. Sekoitetaan ja lisätään puoli desiä vettä. Sekoitetaan edelleen lusikalla ja tasoitetaan lasivuokaan taikina pohjalle ja päälle puolet mustikoita, puolet puolukoita. Hillosokeria ripotellaan vielä marjojen päälle. Uuniin 225 asteeseen noin 25 minuutiksi.

 Kyllä meille kelpasikin. Kuulemma mustikkainen osuus on parempaa kuin puolukkainen!

Sana tänään:Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. (1 Timoteuksen kirje 6:17)