Isänpäiväsukat I
Sivun näyttöjä yhteensä
25.10.2020
Isänpäivä 2020 KAL alkoi
24.10.2020
Heartbeats, valkeat
Neuloin toiset pikkuiset sukat Niina Laitisen mallilla, nyt vastaväreissä eli valkeat, joissa sydänkuvio vaaleanvihreällä. Sukat ovat 36 silmukalla varren resorit, 40 silmukkaa kuvio, kantapää sileää vain ja terässä 32 silmukkaa, kärkikavennus joka puikon lopussa joka kerros kaksi yhteen.
Sukat valmistuivat 24.10.
22.10.2020
Karjalan kunnailla -sukat
Nämä sukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat. Malli löytyy Novitan syksyn 2020 Sukkalehdestä, jossa on kaikkiaan 43 sukkamallia monilta eri tekijöiltä.
Ohje oli lasten sukkaan Venlalla, mutta neuloinkin isolle lapsenlapselle noin 40-numeroiseen jalkaan sopivat sukat keltaisesta Seiskaveikasta, lapsen toivevärillä. 52 silmukkaa kuviossa 3,5 puikoilla. Sukat painavat 125 grammaa. Varren pituutta neuloin enemmän kerroksia kuin ohjeessa, samoin kärkeä.
Sukat ovat mukana numerolla 18. Löysäpipoisten KyJy 2020 neulehaasteessa jossa neulotaan vähintään 50 gramman 20 työtä juhannuksesta jouluun.
Sukat valmistuivat 22.10.
Kiva malli neuloa tämä Karjalan kunnailla.
21.10.2020
Kinket-sukat
Jonna Nordströmin kirjassa Jonsukat Villasukkarakkautta oli tällainen malli Kinket. Se oli saanut nimensä Jonnan ahkerasti neulovan sokean tädin lempinimen Kinke mukaan. Jonnalta oli pyydetty sellaista mallia, jonka neulekaavio olisi helppo kirjoittaa sanalliseen muotoon näkövammaisten blogia Näppärästi näkemättä varten.
Tämä Kinket-mallikuvio on neljällä jaollinen.
Nyt neuloin pojalleni aluksi 52 silmukalla sinisestä seiskaveikasta ja hieman mustaa sekä farkunsinistä myös sukat 3,5 numeron puikoilla 42 kokoiseen jalkaan. Terän neuloin sinistä sileää ohjeesta poiketen. Helppo malli neuloa.
Sukat painavat 146 grammaa.
Nämä ovat Löysäpipoisten KyJy 2020 -haasteessa mukana numerolla 14. ja valmistuivat 21.10.
18.10.2020
Kertut, pitsisukat
Pitkästä aikaa neuloin Kertut. Tämä malli on mukavaa ja helppoa neulottavaa, kun olen sen oppinut.
Neuloin farkunsinisestä seiskaveikasta 3,5 numeron puikoilla. Tällä kerralla näistä tuli 51 silmukalla varsi 43 numeron jalkaan. Sukat painavat 124 grammaa.
Nämä ovat Löysäpipoisten KyJy 2020 haasteen numero 11 sukat ja valmistuivat 18.10.
Joululahjasukat jälleen. Jouluksi on paljon neuletoivomuksia!
17.10.2020
Karjalanpiirakoita
Tänään mökillä leivoin karjalanpiirakoita, vain parikymmentä tällä kerralla.
Olin keskiviikkona Missiokaupan leipojien kanssa leipomassa karjalanpiirakoita myyntiin lähetystyön hyväksi. Minun hommani on paloitella taikina 20 gramman paloihin, joista sitten kaulitsijat kaulivat pohjat, rypyttäjät lisäävät riisipuuron ja rypyttävät piirakat, jotka sitten paistajat paistavat isossa kiertoilmauunissa. Sitten on vielä he, jotka sutivat piirakoihin maitorasvaseoksen ja pakkaavat myyntiin. Aamulla aikaisin viimeistään kuudelta tulevat puuronkeittäjä ja taikinantekijä. Minä aloitan seitsemän maissa työosuuteni ja kahdeksaan mennessä koko joukko on paikalla aamuhartaudessa ja alkamassa aamupäivän urakkaa. Nyt leivoimme noin 500 piirakkaa.
Heartbeats -vauvasukat
Tämä sukkamalli on Niina Laitisen suunnittelema.
Löysäpipoisten KyJy 2020 haasteen kohta, johon tehtävä vielä jotain lisää.
Jää mun luo
Elämä olisi ihanaa,jos ei koskaan tarvitsisi luopua kenestäkään tai mistään, mistä ei haluaisi. Luopuminen onkin asia, johon ei totu, vaikka sen kävisi läpi miten monta kertaa tahansa.
Näin kirjoitti Merja Ojanperä uudessa kirjassaan Rakkaudesta villasukkiin (Otava 2020) tämän sukkamallin alussa. Selkeitä malleja ja mukavia pikku kirjoituksia jokaisen mallin alussa.
Neuloin nämä Jää mun luo -sukat punaisella seiskaveikalla 3,5 numeron puikoilla ja 49 silmukalla noin 38 kokoiseen jalkaan. Helppo pitsimalli. Näistä tuli sukat lapsenlapsen joululahjaksi. Sukat painavat 111 grammaa.
Nämä ovat lisuke vauvansukkamalliin ja valmistuivat 16.10.
11.10.2020
Yliaika
Piia Leinon kirja Yliaika (S&S 2020) kertoo Annastiinasta, jonka piti kuolla 75-vuotiaana, mutta hän karkasi. Annastiina Kankaanrinta on entinen ministeri, voimapoliitikko, joka sai aikaan LEX 75 -lain, jonka mukaan aluksi oli suositus exituksesta eli lääkkeellä aiheutetusta kuolemasta, eutanasiasta. Ajan kuluessa siitä muodostui pakko. Jokaisen piti kuolla viimeistään sinä päivänä, kun täyttää 75 vuotta. Sen jälkeen kellään ei ollut enää mitään omaisuutta eikä mitään muutakaan.
Perustuslain 5. pykälä (1.1.2010)
Suomen kansalaisuus
---
Suomen kansalaisuus loppuu henkilön täyttäessä 75 vuotta, minkä jälkeen hänellä ei ole Suomessa oikeustoimikelpoisuutta. 75 vuotta täyttäneen omaisuus takavarikoidaan valtiolle ja luovutetaan hänen perillisilleen kuoleman jälkeen, kuten laissa muualla on säädetty. Jos henkilö täyttää 76 vuotta, omaisuus siirtyy pysyvästi valtiolle.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2052. Yhteiskunta on paljolti automatisoitu, ilmastoasiat on selvitetty, vanhustenhuollon raha-asiat samoin, koska elinikä on määrätty. Kirjan alussa Annastiina suunnittelee kuolinpäiväänsä ja on sitä varten valmistautunut monin tavoin. Mutta on vain yksi mutta: hän ei keksi, mitä sanoisi viimeisiksi sanoikseen. Samalla hän on tullut pohtineeksi, mitä on saanut aikaan elämässään ja mitä kaipaa. Yhtäkkiä hän päättää lähteä pois, ei haluakaan kuolla. Annastiinan matka Keski-Suomeen ja siellä pakoileminen ja asioiden pohtiminen paperittomana on oivaltavaa luettavaa.
Vuonna 2052 mm. verkkoyhteydet ovat kaikille ilmaisia, mutta samalla kaikkia voidaan valvoa rannekkeiden avulla. Tekoäly on tuonut monenlaisia hyviäkin sovelluksia kuten seurustelukumppanin, jonka voi saada näkyviin, mutta jota ei voi koskettaa, käsi menee läpi.
Mielenkiintoinen kuvaus tulevaisuudesta, toisaalta rankka ajatus siitä, että on pakko kuolla tiettynä aikana viimeistään. Kun nyt järjestetään hautajaiset, tuolloin on juhlitaan ennen kuolettavan myrkkyannoksen ottoa.
Tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
13. Kirjassa eksytään
28. Tulevaisuudesta kertova kirja
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
Saaristolaistytön selviytymiskertomus
Olen kirjoittamassa omaa elämänkertaani. Olen etsiskellyt hyviä vinkkejä, miten sitä muokkaisin. Tähän mennessä olen tehnyt ison joukon lyhyitä palasia elämänmatkani varrelta.
Luin sen avuksi, niin luulin, Pirkko Anttilan ja Ritva Jyrängin kirjoittaman kirjan omasta äidistään Hyvän ihmisen elämä, Saaristolaistytön selviytymiskertomus (Akatiimi Oy 1997). Kirja kertoo Elna-Elina Anttilan elämästä niin lapsena kuin aikuisena perheenäitinä ja pankkifröökynänä.
Elna-Elina syntyi Rymättylän kanttori Ketolaisen perheen toiseksi vanhimpana lapsena vuonna 1897. Vanhemmat muuttivat erilleen ja äiti lähti Ameriikkaan tienaamaan. Elna-Elinalle jäi pikkusisko hoivattavaksi. Isä-Matti lähti 1905 omille teilleen. Alma-äiti Ameriikkaan (!) vuonna 1912. Elna oli hyvä koulussa ja pääsi jopa tyttökouluun Turkuun ja sitten kauppaopistoon. Suurimman osan työikäänsä hän toimi pankissa. E-E avioitui Mauno Anttilan kanssa vuonna 1926.
Sisällysluettelo antoi odottaa paljon enemmän kuin mitä sitten kirjasta löysin. Toki Elna-Elinan elämänkertaa ja paljon valokuvia on kirjassa, jossa on sivuja lähteineen 102. Kirjassa on valokuvien ohella päiväkirjamuistiinpanojen suoria lainauksia samoin otteita kirjeistä. Minusta jotenkin kirja vaikuttaa sotkuisesta. Ehkä valokuvien ja tekstin sijoittelu tekee tuon vaikutelman. Nuo kirjan palaset ovat lyhyitä kertomuksia myös suvusta ja sen vaiheista. Kirjassa on liitteenä sukutaulu.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
25. Kirjassa ollaan saarella
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
42. Kirjassa on isovanhempia
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa