Moninkertaiset kirkkokahvit

 

 Marjastus on alkanut. Mustikoita näyttää tulevan ihan hyvin. Eilenkin kuljin moneen otteeseen marjoja keräämässä.

  

Kyllähän niitä poimii, mutta kun ne on putsattavakin! Viime kesänä mies erehtyi lupaamaan, että kyllä hän puhdistaa ne, kun minä poimin. Ehkä tänäkin kesänä kävisi samalla tavalla...

 

 Marjat makeutuvat mukavasti hunajalla. Mehiläiset sitä ahkerasti keräävät ja pian saamme nauttia hunajasadon ensimmäisiä maistiaisia.

  

Tänään on kirkoissamme vietetty apostolienpäivää. Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi.  Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Nykyisin tänä sunnuntaina muistellaan kaikkia apostoleja. Kirkkovuodessa ei ole montaa pyhäpäivää, jolloin liturginen väri on punainen  - tänään on.

"Apostolinsa maailmaan
lähetti Kristus saarnaamaan,
nimeensä kansat kastamaan
ja seuraajikseen saattamaan."

(Virsi 418:1)

 

Tässä kirkossa, jossa minulla oli tänään jumalanpalvelus, suntio sytyttää joka sunnuntai katosta riippuvaan pieneen kynttelikköön neljä kynttilää. Kirkon iso kynttelikkö on käytössä vain jouluisin.

 

 Jumalanpalveluksen jälkeen taas tänäänkin suntio tarjosi kirkkoväelle kirkossa kirkkokahvit.

  

Matkasin sitten mökkiseurakuntaan, jossa vietettiin kesävieraiden kirkkopyhää. Kirkon lähettyvillä oleva museokin oli auki. Museon näyttelyt oli äskettäin uudistettu.

Seurakuntakoti kutsui kirkkokahveille messun jälkeen.

 

 Kirkkokahveilla runoryhmäkin esiintyi - heillä oli luonnonkukista tehdyt seppeleet.

Samalla matkalla käväisin juttelemassa 50 vuotta sitten ripillepäässeiden kanssa, jotka juhlivat tänään yhteisen aterian ääressä messun jälkeen. Aika monta oli paikalla. Joukosta oli kuitenkin jo kuollut seitsemän.

Vaaleanpunaista

 

 Malva kukkii. Tänä vuonna se on saanut kosteutta paljon ja rehevöitynyt - ja sade hakkasi koko kasvuston maahan. Mutta suurin osa kukista kuitenkin säilyi, vaikka varret taipuivatkin maahan.

Harjaneilikat ovat ruvenneet kukkimaan niin kotona kuin mökillä. Harjaneilikka leviää siemenistä hyvin. Aina siementaimet eivät ole samanvärisiä kuin emokasvit.

 

Jalopähkämö leviää myös helposti. Mökillä se kukkii tähän aikaan komeasti.

Mustikoita on voinut jo poimia käsin. Koneellakin kokeilin, mutta vielä sillä tulee aika kirjavaa eli raakileita tulee mukana paljon. 

Uimavedet ovat olleet todella lämpimiä näinä päivinä. Eilen vesimittari näytti jopa 25 astetta metrin syvyydessä. Kylläpä olikin mukava lillua vedessä.

Pitsireunasukat

Neljäs KYJyn aloitus on pitsireunasukat Novitan punaisesta Seitsemän Veljeksestä kolmen ja puolen puikoilla. Nyt kolmella puikolla silmukat - yksi kuviokerta 8-silmukkainen ja kuusi kerrosta. 

1. Kerttu-sukat aloitettu 21.6.
2. Olga-sukat aloitettu 22.6.
3. Pitsisukat aloitettu 24.6. 

4. Pitsireunasukat aloitettu 27.6.

Ensimmäiset aloitukset

 

KyJy2013 alkoi juhannusaattona. Olen tehnyt 3/20 aloitusta tähän mennessä. Kerttu-sukat pinkistä Novitan Sukkalangasta, Olga-sukat Novitan Kukkaketo Kesäkimppu Nallesta ja pitsisukat mustasta Tico-ticosta ovat aluillaan.
1. Kerttu-sukat aloitettu 21.6.
2. Olga-sukat aloitettu 22.6.
3. pitsisukat aloitettu 24.6.

Verlassa ja Repovedellä

Verlan tehdasmuseo on Unescon maailmanperintökohde. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on ainutlaatuinen ja eheä tehdaskokonaisuus Suomen metsäteollisuuden varhaisvuosilta. Kokonaisuutta täydentävät alueen työväenasunnot ja lukuisat muut rakennukset. Vanha puuhiomo ja pahvitehdas on säilytetty sellaisenaan kuin se oli toiminnan lakkautushetkellä heinäkuussa 1964. Verlan pieni ruukkiyhdyskunta syntyi 1870-luvun alkupuolella Jaalan ja Valkealan pitäjien rajamaille Pohjois-Kymenlaaksoon. Verlan tehtaan päätuote oli valkoinen puupahvi, joka tehtiin kuusipuusta ilman kemikaaleja paljolti käsityönä. Tärkeimmät Verlan pahvin käyttäjät olivat kotelotehtaat ja kirjansitomot. Valmistettiin mm. hyvää kirjankansipahvia!

   

Työntekijät olivat pitkään töissä - eivät jääneet sairaslomille eivätkä usein eläkkeellekään, vaan tekivät työtä paljon pitempään kuin nykyisin. Työajatkin olivat rankkoja. Viikko päivävuoroa, viikko yövuoroa, kumpikin 12 tuntia, sunnuntain lepo ja vuoronvaihto paitsi lämmittäjillä, joilla seitsenpäiväinen työviikko.

 

Verlan ehjänä kokonaisuutena säilynyt omaleimainen arkkitehtuuri muodostaa jo sinänsä nähtävyyden. 

 

Kaikki koneet ovat vielä alkuperäisillä paikoillaan.  Kuvata niitä ei saanutkaan museokierroksen aikana.

Verlasta jatkoimme matkaa Hillosensalmelle. Orilammen maja ja lomakeskus sijaitsevat Repoveden kansallispuiston reunalla,Vuohijärven ja Orilammen välisellä kannaksella. Siellä nautimme maittavan lounaan.

 

Olimme urheiluseuramme veteraanien kera kesämatkalla. Joka kesä teemme - veteraanit -  jonnekin reissun ja tänä kesänä olimme Verlassa ja vesibussiristeilyllä Pohjois-Valkealan erämaa-alueilla eli Repovedellä. Reitti alkoi Vuohijärveltä Repoveden puolelle, jossa näimme matkan varrella mm. Lapinsalmen riippusillan, Löppösen luolan, Mustalammen näkötornin ja Kuutinlahden uittorännin.

Löppösen luola. Löppösen luolalla on myös ikivanhoja kalliomaalauksia.

 

Kuutinlahti. Kuutinlahdesta lähtee Kuutinkanavan uittoränni, joka rakennettiin Tervajärven ja Repoveden välisille uitoille vuonna 1912 ja oli käytössä aina vuoteen 1968 saakka.Vedet yhdistävän kanavan pituus on noin 270 metriä korkeusero 2,3 metriä. Alun perin kanava oli kivetty uoma, mutta siihen ei riittänyt tarpeeksi vettä. Tilalle rakennettiin puiden uittamiselle sopivampi puinen ränni eli uittoruuhi eli ränni.
Kuutinlahdella on myös erinomainen akustiikka ja siellä pidetään kesäisin konsertteja.

 

Lapinsalmen riippusilta on noin 10 metrin korkeudessa. Ylitys hiljaa huojuvaa siltaa pitkin on kokemus. Sillan saisi ylittää yksi retkeilijä kerrallaan. Lapinsalmen itä- ja länsipuolen toisiinsa yhdistävä silta on 50 m pitkä ja 5 t painava. Silta valmistui vuonna 1987.

Riippusiltaan on kiinnitetty paljon rakkaudenlukkoja.

  

Vuohijärven pohjoisosassa on rauhallinen ja hiekkarantainen Mäntysaari, jonka kalmistoon on haudattu ainakin 1200-luvulta lähtien. Kellotapuli-kappelin on Kinansaaren kulmakunta rakennuttanut seurakunnan tukemana vuonna 1911.  Saarelle ei ole maayhteyttä, vaan sinne kuljetaan veneillä.

 

Kappeliin on vuonna 1980 keräysvaroin hankittu Arvo Summasen maalaama alttaritaulu "Jeesus Getsemanessa". 

  

 Kappelin vihkiryijy. Kappeli on tullut myös suosituksi vihkikirkoksi.

 

 Saaren hyvin hoidettu hautausmaa on  lähinnä kinansaarelaisten hautausmaa.

 
Saaren sankarihauta-alue.

Apua - kasvin nimi hukassa

 

Varjoliljat kukkivat paraikaa niin kotipuutarhassa kuin mökilläkin. Varjolilja on monivuotinen sipulikasvi ja viihtyy auringossa ja puolivarjossa. Se leviää hyvin niin siemenistä kuin sipuleiden jakamisen kautta. Sen kukinta alkaa Etelä-Suomessa yleensä kesä-heinäkuun vaihteessa. Varjolilja on vanha lääkekasvi.

Kurjenkello on isoin kellokukista. Pihalla sitäkin kasvaa luonnonvaraisena muutamassa kohdassa.

  

Verenpisara on perinteinen vanhan ajan kukka. Meillä isoimmat yksilöt ovat talvehtineet kymmenisen vuotta kellarissa.

 Tämän puutarhassa kukkapenkissa kasvavan kasvin nimeä en tiedä -  osaisiko joku selvittää?

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.

Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme."
(Suvivirrestä 517:1, 4)

 

Mojova kiiskisaalis

  

Illalla laitoimme verkon veteen. Olimme ostaneet muikkuverkon juhannukseksi. Nyt kokeilimme sitä. Verkkoon tarttui 59 kiiskeä ja 88 ahventa! Olipa siinä miehellä ja kummitytöllä ensin irroittamista. Ja kaiken tuon mies sitten perkasi. Paarmat ja hyttyset vain tuppasivat tulemaan seuralaisiksi.

 

Kiisket ja ahvenet hyvässä sovussa...

Kiiski on aika yleinen sisävesien kala. Olimme luulleet, että järvessämme on vain muutama kiiski, mutta nyt oli iso parvi osunut verkkoon. Kiiskihän on pohjakala, joka viettää päivät piilossa paikallaan ja vasta illalla lähtee pyyntiretkilleen. Kiisken liha on yhtä hyvää kuin ahvenen,  vaikka kiiski on aika pieni, limainen ja piikkinen - kyllä miehen peukalot olivatkin aika arpiset sen perkausurakan jälkeen! Kiiski on ahvenen ja kuhan sukulaiskala.

  

Paistetut ahvenet olivat tänäänkin lounaan pääruokana mangoldikastikkeen ja uusien perunoiden (paljon tuoretta tilliä) ja vihreän salaatin kera.

  

 Mökin pihassa kasvaa kantarellien alkuja - tosin näköjään etanillekin ne maistuvat.

 

Juhannussaunassa pitää olla aina tuore vihta.

  

Mukillinen mustikoita.

 

Tänään olin eräässä naapuriseurakunnassa toimittamassa messun. Suntio oli koristanut kirkon kauniiksi luonnonkukilla ja koivunoksilla sekä järjestänyt kirkkoon niin eilen kuin tänäänkin jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit ja kahveille jopa jäätelöt.

Päivän aiheena oli: Armahtakaa. "Jeesus sanoi: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan." (Luukkaan evankeliumi 6:37)

Juhannuskokolla

Seurakuntamme järjestää joka vuosi juhannusaattona juhannusjuhlan seurakunnan kesäkodilla. Tänäkin vuonna saunat olivat lämpiminä jo klo 15 lähtien kaikille halukkaille. Juhannusjuhla alkoi klo 18.30, jolloin oli yhteislaulua ja  hartaus. Pitkin iltapäivää oli  leikkimielisiä kisoja kuten saappaanheittoa, pallon kuljetusta lusikassa, kasvomaalausta. Ja väkeä oli paljon...Tänäkin vuonna olimme hommissa.

 

 Oli tarjolla kahvia, maukkaita pullia, mehua, teetä, kakkua,

 

 ja makkaranpaistoa  ja arpajaiset lähetystyön hyväksi.

 

 Illan kruunasi  juhannuskokko.

  

Hiljentymismahdollisuuskin oli leirikirkossa.

Kypsiäkin mustikoita

 

Mökillä katselin mustikkavarvikkoa. Muutama kypsä mustikka näkyi jo pihassa. Ja uutta näkyy tulevan. Raakileita on paljon, joten marjoja on tänäkin vuonna tulossa.  Aurinko paistaa.

  

Lumpeet ja ulpukatkin kukkivat mökin rannassa. Tyyni vedenpinta. Pari telkkää uiskenteli myös rannassa, kun käväisin uimassa.

  

Keisarinkruunu kukkii. Kukkapenkin monet perennat ovat jo kohta kukkineet tai kukassa - hassua, että jo juhannuksen maissa alkaa kukkakesä olla jo näin pitkällä tänä vuonna.  Onneksi juhannusruusussa on vielä muutama tuoksuva kukka jäljellä.

Juhannuksena  pitää kerätä seitsemän vai oliko se yhdeksän erilaista kukkaa - en sentään enää tyynyn alle laita vaan maljakkoon.

  

Mökillä sähkökaapin päälle on harmaasieppo tehnyt pesän. Tänään se oli hautomassa pesässään neljää munaa.

Tempaukseen taas lähdössä

 

Kesäyöstä Jouluyöhön -tempauksessa neulotaan (tai virkataan). Tempaus alkaa juhannusaattona 21.6. ja päättyy jouluaattona 24.12. 

Lyhyesti:  Aloitetaan 20 uutta neuletyötä aikavälillä 21.6. - 2.8.2013.  Kaikkien 20 työn on oltava valmiina viimeistään 24.12.2013. Jokaiseen työhön tulee käyttää lankaa vähintään 50 g tai 250 m.

Kaksi kertaa aikaisemmin olen ollut mukana tässä tempauksessa eli viime ja sitä edellisenä vuonna. Kaikki työt valmistuivat, vaikka huivien neulominen tekikin aika tiukkaa. Ehkä tänä vuonna neulon taas pelkkiä sukkia, muutamat lapaset väliin. En ole vielä suunnitellut sen enempää, mutta elokuun alussa tiedän ;)

Huomenna tuo neulomisten puikoillelaitto alkaa... Puikot ja langat ovat jo valmiina mökkikassissa.

Mummon mutakakku (laktoositon ja munaton)

Hääpäivän kunniaksi innostuin leipomaan. Leivoin tietysti pullia ja sämpylöitä, mutta juhlaa varten myös kakun. En ollut tällaista tehnyt aikaisemmin, joten kokeilu tämä on. Mielestäni tästä tuli ihan hyvännäköinen kokeiluksi!

 

Kakku on laktoositon ja munaton. Pohjaan laitoin 3,5 desiä vehnäjauhoja, 2 desiä sokeria, 3/4 desiä tummaa kaakaojauhetta, 1 teelusikallisen leivinjauhetta ja soodaa samoin, 3 tl vaniljasokeria. Sokerin ja 75 grammaa laktoositonta margariinia hieroin vaahdoksi, lisäsin kuivat aineet ja 3 ruokalusikallista sitruunamehua. Kiehautin 2,5 desiä vettä ja kaadoin sen kulhoon ja sekoitin kaikki aineet. Laitoin taikinan rengasvuokaan, jonka pohjan olin päällystänyt leivinpaperilla. 

Paistoin leipomusta 175 asteessa yli puoli tuntia, kunnes se vaikutti kypsältä, mutta ei kovalta. Otin sen pois vuoasta kippaamalla lautaselle nurinpäin ja laitoin kylmään.

Parin tunnin kuluttua (kun olin tehnyt välillä muita leipomuksia) murskasin kulhoon parisataa grammaa tummaa laktoositonta suklaata, kiehautin 25 grammaa laktoositonta margariinia ja vähän yli desin laktoositonta kermaa ja kaadoin ne suklaan päälle. Lisäsin hieman vaniljasokeria ja sekoittelin ainekset tasaiseksi (?) ja lirutin seoksen kakun päälle. Kuorrutus valui hyvin eikä tarvinnut tehdä mitään sen tasoittamiseksi - ehkä se oli liian löysääkin... Kakun keskelle laitoin pienen muovisen putkenpätkän, johon sijoitin tarjoiltaessa muutaman pienen orvokin.

Laitoin kakun kuorrutuksenkin jääkaappiin jäähtymään.

Kostea tuosta kakun sisustasta tuli - sopiva. Kuorrutusta varten olisi ollut hyvä murentaa suklaa hieman tasaisemmaksi... mutta eihän se makuun vaikuttanut.

Villimansikoita

Kun on villivadelmia, niin ehkä myös villimansikoita.

Tänään löysimme desilitran verran ahomansikoita puutarhan laidalta pellon reunasta.

Mies kaatoi parisen viikkoa sitten puun, jonka isoja tyvipöllejä oli vielä pihalla. Yhden pöllin alle maahan oli lintu tehnyt pesän. Yritin kuvata munia jo aikaisemmin - silloin niitä oli kolme. Yhtenä päivänä katsoin uudelleen pesää ja siellä olikin neljä munaa. Ajattelin, että muistin väärin. Tänään mies oli ottamassa pölliä pois, kun luuli, että lintu oli hylännyt pesän. Pölliä oli näet aikaisemmin liikautettu. Pesässä olikin  jo seitsemän munaa ja punarinta pyrähteli lähellä.

Tällaisen kasvin mies löysi ja toi tänään minulle lahjaksi: latinaksi naislogic.

Mokomat kotieläimemme, mehiläiset, jatkavat parveiluaan...