Adventin avaus seimineen

Aamulla töissä kokosimme seimiasetelmat kukin omaan laatikkoonsa tai koriinsa ja lähdimme viemään niitä paikkakuntamme liikkeiden ikkunoihin.

Liikkeissä meidät otettiin hienosti vastaan ja saimme apua henkilökunnaltakin muun muassa tähtilamppujen kiinnittämiseen.

Kuvat eivät onnistu ikkunan läpi hyvin - luonnossa nuo näyttävät paremmilta. Myös pimeän aikaan voi katsella noita seimiasetelmia.

Tänään sitten iltapäivällä oli kylämme adventin avaus musiikkipitoisella seimihartaudella.Kannoimme näet soittimen kirjastoon ja rakensimme myös alttarin kirjakärryn päälle. Sytytimme adventtikynttilät yhden kerrallaan ja kerroimme niiden sanomasta ja seimiperinteestä ja lauloimme adventtivirsiäkin ja väkeä oli ihan mukavasti paikalla - tuolit olivat loppua - lasten istuimia jäi vain vapaaksi.

Nyt nuo kaikki 7 seimiasetelmaa ovat jouluun asti nähtävillä liikkeiden ikkunoissa.

Seimiperinne on saanut alkunsa jouluevankeliumin kertomuksesta Jeesuksen syntymästä. Seimien tarkoituksena on tuoda ensimmäinen joulu tähän hetkeen, ihmisten ihmeteltäväksi. Seimen tärkein ja ajattomin idea on siinä, että Jumala syntyi ihmislapseksi juuri jouluna. Seimessä oleva lapsi on muistutus elävästä rakkaudesta, joka on hyvin tärkeä muistaa muulloinkin kuin jouluna.

Joulukertomuksen kuvaaminen nukkehahmoilla, kuvana tai veistoksilla on vanha kristillinen perinne. Seimiasetelmat ovat paikallisten käsityöläisten taidonnäytteitä, joissa näkyvät aikakausien erot ja alueelliset yksityiskohdat.

Seimiperinne on saanut alkunsa katolisesta kirkosta. Perinne elää edelleen vahvana mm. Italiassa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa. Ensimmäisenä tunnetuimpana jouluseimenä pidetään Fransiscus Assisilaisen rakentamaa jouluseimeä italialaiseen Greccion kylään vuonna 1223.

Vihdoinkin nyt illalla monen päivän tiukan työputken jälkeen kerkisin alkaa piparitaikinan valmistamisen - ihana mausteiden, inkiväärin ja kardemumman tuoksu on levinnyt keittiöön. Taikinaan laitoin 2 desiä siirappia, kolme desiä sokeria, 3 (kukkuraista) teelusikallista inkivääriä ja neljä teelusikallista kardemummaa. Nuo kiehautin ja lisäsin 250 grammaa laktoositonta margariinia. Nyt pitää antaa seoksen jäähtyä ja sitten lisään pari kananmunaa lusikalla vatkaten ja sitten yli litran vehnäjauhoja, joihin sekoitan 3 teelusikallista leivinjauhetta.

Keinutuolissa

 Valokuvatorstain (numero 305) tämän viikon aiheena on kultaiset vuodet.

 Viimeisiä kultaisia vuosia usein vietetään keinutuolissa.

KyJy numero 9 on lasten raitasukat

Aamulla työtiimimme oli aloittamassa alakoululaisten kanssa adventtia. Miten mukavaa olikaan, kun koulu suhtautuu myönteisesti. Koululla oli laitettu aula kirkkosaliksi. Toimme vain ns. hartauslaatikon mukanamme. Siinä on risti, kynttilät, tulitikut, kynttilänjalat, valkoinen liina ja kirkkovuoden liturgisten värien mukaan alttariliinat, raamattu ja virsikirja. Aloitimme virrellä 13 eli kynttilänsytytyslaululla. Tänään esimerkin vuoksi sytytimme kaikki 4 kynttilää adventtikynttelikköön ja kerroimme niiden symboliikasta. Hoosiannaakin laulettiin ja aasista kerrottiin. Kanttori soitti ja koululaiset lauloivat reippaasti, railakkaasti lopuksi virren 15. Oli hyvä aloittaa työpäivä näin.

Tänään oli myös kokouspäivä:kolme kokousta ja kaikenlaista muuta välillä. Paljon saimme aikaiseksikin.Yhden kokouksen alkua odotellessa kerkisin neuloa toisen sukkaparista valmiiksi.

Neuloin raitasukat seiskaveikasta, harmaasta ja tummansinisestä. Näet tummansinisen seiskaveikan valmistamisen on Novita lopettanut. Harmaakin oli minulla aika vähissä. Näistä sukista piti tulla isot sukat isoon jalkaan, mutta lankaa ei ollutkaan tarpeeksi, joten jouduin purkamaan ja neulomaan pienemmät 30 numeron jalkaan sopivat perussukat kolmen ja puolen puikoilla 40 silmukalla. Päällysosa on resoria kaksi oikein, kaksi nurin. Sukat painavat 62 grammaa.

KyJy2013:
1. Kerttu-sukat aloitettu 21.6. valmiit 30.9.
2. Olga-sukat kesäväriset, aloitettu 22.6. valmiit 3.7.
3. Pitsisukat aloitettu 24.6.
4. Pitsireunasukat aloitettu 27.6.
5. Valepalmikkosukat aloitettu 4.7. valmiit 21.11.
6. Kohoneulesukat aloitettu 5.7. valmiit 16.9.
7. Ryppysukat aloitettu 7.7.valmiit 28.10.
8. Meeri-sukat aloitettu 8.7. valmiit 25.7.
9. Raitasukat aloitettu 9.7. valmiit 27.11.
10. Talvikki-sukat aloitettu 9.7. valmiit 31.8.
11. Junasukat aikuiselle aloitettu 10.7.valmiit 9.9.
12. Kierrevarsisukat miehelle aloitettu 13.7. valmiit 21.7.
13. Valepalmikkosukat aloitettu 17.7. valmiit 21.7.
14. Resorisukat aloitettu 18.7. valmiit 4.8.
15. Junasukat Fabelista aloitettu 23.7. valmiit 6.9. + toiset junasukat
16. Junasukat Sisusta aloitettu 26.7. valmiit 12.10. + lapsen lapaset
17. Junasukat kirjavasta Fabelista aloitettu 26.7. valmiit 25.9. + toiset junasukat
18. Jämälankasukat aloitttu 26.7.
19. Pitsipalmikkosukat harmaat aloitettu 26.7. valmiit 19.10.
20. Olga-sukat, mustat, aloitettu 26.7. valmiit 4.11.
- Kolmet sukat enää kesken!

Herkullista hunajaa

 

 VIIKON AIHE ON
HERKULLINEN 

Wotilla

Hyvät ystävät viedään aina parhaaseen paikkaan aterialle. Sain tänään nauttia maukasta etiopialaista ruokaa kummityttöni kutsumana Helsingissä Kuningatar Saba-ravintolassa.  Etiopialaisen keittiön kaksi keskeistä sanaahan ovat tulinen ja mausteinen. Ruoka perustuu monipuolisiin, hyvin maustettuihin kastikkeisiin eli wotteihin ja hapatetusta taikinasta paistettuihin isoihin lettuihin eli indseraan. Wotti valmistetaan kanasta, lampaan tai naudan lihasta, pavuista tai vihanneksista ja maustetaan punapippurilla ja muilla mausteilla. (Ei ole tässä ravintolassa liian tulista, vaan maukasta, sopivan tulista!) Indsera on leipä, joka leivotaan hapatetusta taikinasta muurinpohjaletun tapaan. Ennen ateriaa pestään kädet, sillä aterimina toimivat omat sormet. Indserasta repäistään pala, johon wot-kastiketta kääräistään ja viedään suuhun.

 Kasvisruokaa, jossa siroa ja  atakilt-allitsaa ja tomaatteja.

Tässä lautasella on mukana myös rosmariinilla ja chilillä maustettua ja suikaleina paistettua  naudan lihaa indserakääröjen kera.

Käväisimme myös Kampin Kappelissa hiljentymässä. Kappeli on tarkoitettu hiljentymisen ja kohtaamisen paikaksi. Se tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua keskellä Suomen ehkä vilkkainta ympäristöä. Kappelissa on tavattavissa niin kirkon kuin sosiaalitoimen työntekijöitä.

Kappelisali on 11,5 metriä korkea. Kappelitilan sisäseinät on verhoiltu muotoon jyrsityistä tervaleppälankuista. Siellä tuoksuikin puulta! Alttariliina on aina meneillään olevan kirkkovuoden ajan värinen - nyt vihreä. Vihreä on toivon ja iankaikkisen elämän väri. Se on kuitenkin myös kasvun, elämän ja arjen väri.

Aamulla mies vei minut kaupunkiin junalle ja haki junalta taas kotiin palatessa. Hyvää palvelua sain koko päivän! Ilta sujuikin taas kotosalla sopivasti seuraavan päivän töiden valmistamisten parissa. 

Ohrauunipuuro

Kirkkovuosi alkaa eri kohdasta kuin tavallinen kalenterivuosi. Kirkon vuosi aloitetaan perinteisesti adventista, joka on marras- ja joulukuun vaihteessa, ja päätetään tuomiosunnuntaihin marraskuun lopulla. Eilinen tuomiosunnuntai kului ylen nopeasti. Aamulla aikaisin lähdin töihin. Työpaikalla kerkisin setviä puhelinjuttujani. Kävi näet niin, että lauantai-iltana työpuhelin ei suostunut hälyttämään eli kun joku soitti, hälytysääni ei toiminut. Niinpä suljin virran pois koneesta kokonaan ja olin laittamassa uudelleen. Salasanaa laittaessa kone tilttasi eli siinä oli päällä perintönä niin huono muovi (sen alle oli kertynyt kaikenlaista), että se otti ihan väärät infot ja kolme kertaahan vain saa yrittää. PUK-koodia vaadittiin tilalle. Joten sen hankkiminen oli edessä. Ja kun on työpuhelin, niin vasta tänään maanantaina sain sen kuntoon. 

Sunnuntaina olikin kaksi jumalanpalvelusta pidettävänä.  Ensimmäisessa tapasin myös viran edeltäjän ja seuraajan. Keli oli muuttunut aamupäivän aikana ja kotiinpalatessa ltapäivällä oli jo toisinaan liukasta teillä. Pitkästä aikaa otin jopa päivätorkut ja sen jälkeen jaksoikin taas pelata parituntisen lentopalloa! Kun illalla palasimme kotiin pelistä, tunsi tehneensä täyden päivän. 

Ohrauunipuuro valmistui yön yli takkauunissa uunin lämmittämisen jälkeen ritilällä. Laitoin jo aikaisin päivällä litraan punaista laktoositonta maitoa 2 dl rikottuja ohraryynejä ja teelusikallisen suolaa likoamaan. Illalla sitten puurokuppi uuniin, kun ensin olin lisännyt liihen pari desiä vettä ja sekoitellut hyvin. Niinpä aamulla saimme uunista lämmintä hyvin hautunutta puuroa.

Hankimme uuden vohveliraudan entisen sanottua itsensä irti. Eilen sitten kokeilimme sen toimintaa. Ihan hyviä vohveleita tuolla uudella saikin. Sillä voi paistaa samanaikaisesti kaksi vohvelia! Taikinaan laitoin porkkanasosetta, kuivattua minttua, suolaa, hunajaa, öljyä, vettä ja vehnäjauhoja sen verran, että tuli sakea puuro. Saksalaisissa vohveliohjeissa neuvottiin laittamaan paljon sokeria ja rasvaa ja reilusti kananmunia, mutta tein näin kevyemmän version - ja maukkaita näistäkin tuli. Päärynähilloa päälle!

Meillä oli tänään Suomi-Unkariseuramme kokous illalla. Innostuin leipomaan heille sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa ja sain tuliaisiksi mm.tällaisia pogatsoja, joiden ohje tullee myöhemmin tänne.

Päivä oli myös siivouspäivä. Tänään mies laittoi kanervat paikoilleen ja muutenkin valmistui päivän mittaan monenlaista kunnostusta. Aamupäivällä kävi vieraita ja vielä silloin kaikki oli hyrskynmyrskyn...

Olen lueskellut viimekeväisestä Tansanian matkasta tehtyä kirjaa muistellen matkaa, pohtien ja miettien myös, miten arvaamattomia ovat elämän eri käänteet.

"Kristus-kuningas,yksin voimakas,
kerran annat koittaa aamun autuaan.
Auta, että mesiihen uskomme
silloinkin, kun yötä kohti kuljetaan.
Soit tehtävän niin valtavan,
on vastaan mahti maailman,
mutta heikkojen,meidän köyhien
väkevyytenä on Herra taivaitten."

(Virsi 162:2)

Aurinkomarmeladi

Mies kertoi, että vielä on reilusti yli kolmikiloinen kurpitsa käsittelemättä. Aivan hyvä se onneksi oli sisältäkin. Illalla pilkoin kurpitsan, otin hötön keskeltä pois ja taltioin siemenetkin. Kuorin ja paloittelin ja laitoin kurpitsanpalat kattilaan, jonne  lisäsin kolme desiä vettä ja noin 50 grammaa inkivääriä pieninä paloina.  Keittelin ja soseutin sauvasekoittimella sekä lisäsin desin sitruunamehua.  Lisäsin kattilaan alle kilon sokeria, keittelin taas parikymmentä minuuttia ja lisäsin pieneen määrään sokeria sekoitetun pussillisen punaista Melatinia.  Purkitin pienehköihin purkkeihin. Tuli tukevaa hilloa, kauniin keltaista aurinkomarmeladia.

Päivä on kulunut pääasiassa huomisen saarnan ja tulevien jumalanpalvelusten valmistelemisissa. Huomenna on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai.  Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi.

Seimet keskiössä

Aamulla aikaisin pimeässä ajelin töihin. Kaipasin sielläkin kirkasvalolampun tuomaa valoa, kun valmistelimme ja suunnittelimme seimiasetelmia, jotka kiikutamme juuri ennen adventtia paikoilleen.

Työpöydälläni on tällainen ryhmä tällä hetkellä. Maria, Joosef ja Jeesus-vauva seimessään. Paimen/ paimenet ovat tulleet kumartamaan lasta ja lampaat ovat mukana ja aasejakin.

Tätä ryhmääkin tänään suunnittelimme. Seimi oli Jeesuksen ensimmäinen vuode. Nykyään sanalla ’seimi’, etenkin sanalla ’jouluseimi’, tarkoitetaan hahmoista ja esineistä tehtyä Jeesuksen syntymään liittyvän tapahtuman kuvaavaa kokonaisuutta.

Työpaikalta lähdin vielä ajelemaan mökkiä kohti, koska emme olleet käyneet siellä Eino-myrskyn jälkeen. Sähköt olivat olleet siellä poikki jonkun aikaa, koska herätyskello oli pysähtynyt. Naapurin puolella aivan rajamme läheisyydessä oli kaatunut yksi iso mänty. Meidän tontti oli säästynyt myrskyn tuhoilta - vain myyrien kulkureikiä pihalle oli lisääntynyt.

Mökilläkin on seimiasetelma: Se on liimattu pähkinänkuoreen ja on paljon pienempi kuin tämä kuva.

Valkoista ja sinistä ja punaista

Tänä aamuna oli maa valkoisena.

Lumiräntää pyrytti vielä töihin lähtiessäkin. Olin tänään tietoturvakoulutuksessa. Jotain uuttakin tietoa sentään tarttui mukaan samalla kun neuloin valepalmíkkosukan valmiiksi.

 

KyJy2013 numero 5 valmistui: tummansinisestä Nallesta valepalmikkosukat. Sukat on neulottu kolmosen puikoilla ja 15 silmukkaa puikollaan. 15 kerrosta aluksi resoria kolme oikein kaksi nurin. Mallikuviossa on viisi silmukkaa ja neljä kerrosta:

1. kerros: Nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 2 silmukkaa oikein, nosta nostettu silmukka kahden seuraavan yli, neulo 2 silmukkaa nurin. Toista.

2. kerros: Neulo 1 silmukka oikein, tee langankierto, yksi oikein, 2 nurin. Toista.

3. ja 4. kerros: Neulo kolme silmukkaa oikein, kaksi nurin. Toista.

KyJy2013:

1. Kerttu-sukat aloitettu 21.6. valmiit 30.9.
2. Olga-sukat kesäväriset, aloitettu 22.6. valmiit 3.7.
3. Pitsisukat aloitettu 24.6. 

4. Pitsireunasukat aloitettu 27.6. 

5. Valepalmikkosukat aloitettu 4.7. valmiit 21.11.

6. Kohoneulesukat aloitettu 5.7. valmiit 16.9.

7. Ryppysukat aloitettu 7.7.valmiit 28.10.

8. Meeri-sukat aloitettu 8.7. valmiit 25.7.

9. Raitasukat aloitettu 9.7.

10. Talvikki-sukat aloitettu 9.7. valmiit 31.8.

11. Junasukat aikuiselle aloitettu 10.7.valmiit 9.9.

12. Kierrevarsisukat miehelle aloitettu 13.7. valmiit 21.7.

13. Valepalmikkosukat aloitettu 17.7. valmiit 21.7.

14. Resorisukat aloitettu 18.7. valmiit 4.8.

15. Junasukat Fabelista aloitettu  23.7. valmiit 6.9. + toiset junasukat

16. Junasukat  Sisusta aloitettu 26.7. valmiit 12.10. + lapsen lapaset

17. Junasukat kirjavasta Fabelista aloitettu 26.7. valmiit 25.9. + toiset junasukat

18. Jämälankasukat aloitttu 26.7.

19. Pitsipalmikkosukat harmaat aloitettu 26.7. valmiit 19.10.

20. Olga-sukat, mustat, aloitettu 26.7. valmiit 4.11.

Illansuussa vieraili joulupukki muoreineen veteraanien pikkujoulussa. Joulupukki kertoi tulleensa porolla Jyväskylään asti ja sieltä asti sitten kävelleensä perille muorinsa kanssa. 
Pappikin oli juhlassa paikalla jouluseimineen kertomassa joulun sanomaa.

Vielä elämää maapallolla!

Tämän viikon valokuvatorstain (numero 304)  haasteessa saa mielikuvitus lentää!
Amerikkalaiset lähettävät marsiin luotainen nimeltään Maven. Se on heprean ja jiddishin kieltä ja tarkoittaa jotakuta, joka ymmärtää paljon, koska on kerännyt tietoa.

Mavenin mukana avaruuteen lentää DVD-levy, jolle on talletettu sadan tuhannen tästä projektista kiinnostuneen ihmisen nimet sekä yli tuhat haikurunoa ja 377 taidekilpailuun osallistunutta teosta. 
Haikukilpailun ykköseksi äänestettiin brittiläisen bloggarin Benedict Smithin runo, joka suomeksi vapaasti käännettynä, ilman haikun 17-tavuista runomittaa kuuluu näin: "Hassua, että Mars nimettiin sodan jumalan mukaan. Katsokaa Maata."

Haasteen aihe: Minkälaisen valokuvan sinä lähettäisit Mars-planeetalle? 

 Meidän ihmisten hölmöistä toimista huolimatta maapallolla on vielä elämää.

Järven lumo

"Sinisen järven rannalla
on tupa, pieni tupa,
mun kultani sinne on kutsunut,
kun hällä on siihen lupa.

Sinisen järven rannalla
on tilkku, pellon pala,
siinä se leipä lainehtii
ja aallosta nousee kala.

Se pelto on pieni ja tupanen
kuin pienen linnun pesä,
mut missä voi viihtyä rakkaus,
on talvikin siellä kesä."

(J.H.Erkko v. 1889)

Olimme työporukalla tutustumassa Ateneumissa olevaan Järven lumo - Tuusulanjärven taiteilijayhteisö - näyttelyyn. Tuusulanjärven itärannalle syntyi 1900-luvun taitteessa yhteisö, joka oli kooltaan pieni mutta merkitykseltään suuri. Tuusulanjärven rannoille taiteilijoita houkuttivat luonnonkaunis ympäristö ja työskentelyrauha. Yhteisön viidessä huvilassa asui ja työskenteli useita suomalaisen kulttuurielämän keskeisiä edustajia perheineen: Pekka Halonen, Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt, Jean Sibelius, Eero Järnefelt sekä J.H.Erkko. Näyttely valotti näiden taiteilijakotien elämää, arkea ja juhlaa.

Menomatkalla poikkesimme Kotipiirin Tuottajatorin vintillä kahveilla ja tutustumassa mm. kaikennäköiseen joulutavaraan.

Ateneumin museokaupassa oli villasukkiakin myytävänä.

Paluumatkalla olimme Tuusulan Krapihovissa maukkaalla lounaalla ja ajelimme Tuusulanjärven Rantatietä katsellen samalla näitä taiteilijoiden koteja, huviloita. 

Linja-automatkan aikana valmistuivat miesten tilaussukat 45 numeron jalkaan grafiitinharmaasta Seiskaveikasta. Ne painavat 129 grammaa. Neuloin päälipuolen resorilla kaksi oikein kaksi nurin, samoin varren.

Valoa pimeyteen

MakroVIIKON # 122 AIHE ON VALO/PIMEYS.

Vanhimpia valonlähteitä auringon ohella on tuli.

Maria

Neulottuun jouluseimiasetelmaan valmistui Maria pitkine mariansinisine mekkoineen. Huntu on päässä ja viitta vielä vaiheessa. Maria-nukella on pitkät jalat ja kädet, joihin laitoin vielä sisään rautalankaa, jotta tuo letkeä Maria hieman jäykkeni ja pysyy pystyssäkin. Jalat kaipaavat veilä tukea. Silloin tuo mekkokaan ei näytä enää liian isolta. Sitten Maria päässee ratsastamaan aasillakin.
Uusi Testamentti mainitsee useita eri Maria-nimisiä henkilöitä, joista yksi on Jeesuksen äiti. Tämä oli neitsyt Galileasta Nasaretin kaupungista; hänet oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.

Aasi

 

Kävin eilen kirjastosta hakemassa Jouluseimi-kirjan. Siinä neuvotaan, miten voi neuloa seimiasetelmaan kuuluvat.

 Aloitin neulomisen aasista. Tässä ovat aasin osat toista korvaa ja huopaa lukuunottamatta.

 Tällainen siitä sitten tuli! Täytin aasin tyynyntäytteellä. Jalkojen täyttäminen oli työlästä - veitsen tylpällä päällä se jotenkuten onnistui. 

Tunturisuden blogista löytyi paljon asiaa aasista, kuten että kristinuskossa aasilla katsotaan olevan esikuvallisia ominaisuuksia.
Ensimmäinen niistä on itsepäisyys. Ihminen voi ottaa esimerkkiä aasista ja pyrkiä tekemään itsepäisesti sen, mikä on oikein ja tarpeen. Jeesuksen seuraajan kohdalla itsepäisyys merkitsee uskollisuutta sille tehtävälle, jonka on saanut, ja ennen kaikkea tehtävän antajalle.

Toinen aasin esikuvallinen ominaisuus on sen suuret ja herkät korvat, jollaisilla voi kuulla hän, joka haluaa kuunnella. Kristinuskon mukaan emme kuule Vapahtajan ääntä, jos meillä ei ole herkkiä korvia emmekä keskity hiljaisuudessa kuuntelemaan, mitä hän haluaa meille sanoa.

Aasin kolmas esikuvallinen ominaisuus on sen pieni suu - meidän olisi kuunneltava enemmän ja puhuttava vähemmän.

Neljänneksi aasi voi toimia esikuvanamme siinä, että sillä on vahva selkä ja se voi ottaa valittamatta kannettavakseen raskaita taakkoja. Samaa vahvuutta vaaditaan ihmiseltä jokapäiväisessä elämässä. 

Aasi ei olekaan mikään tyhjänpäiväinen eläin!