Meidän pihatontillamme kasvaa paljon puita: koivuja, kuusia,
mäntyjä, tammia, vaahteroita, lehmuksia, pihlajia, jalavia sekä
hedelmäpuita: erilaisia omenapuita, useita päärynäpuita, monta
lajia luumuja, kriikunoita, kirsikoita (hapankirsikkaa, makeaa
kirsikkaa ja suklaakirsikkaa) ja tyrnejä. Lisäksi puutarhassamme on
marjapensaita: viittä lajia viinimarjaa, vihreää, punaista,
vaaleanpunaista, valkoista ja mustaa sekä vihreitä ja punaisia
karviaisia ja vuoristokarviaisia. Marjapensaisen ohella on
saskatooneja, marja-aroniaa, japaninruusukvitteniä ja kolmea lajia
viinirypäleitä.
Kaadamme vuosittain
tontin puista muutamia.
Mies
puhui pitkin alkutalvea ison männyn poistamisesta. Tuo puu
kasvaa pellon laidassa aivan korkean päärynäpuun vieressä
mehiläispesien lähettyvillä. Muutamana kesänä on mehiläisparvi
lähtenyt pesästään ja kiinnittynyt männyn
oksaan niin korkealle,
ettei sitä ole voinut saada talteen. Kun puun
kaatoasia
tuli hallintoneuvoston kokoukseen, niin kaataminen ei ollutkaan aivan
yksimielinen päätös.Tästä puusta putosi kylläkin talvella jo
iso oksa, joka
pienittiin
polttopuiksi. Petäjä
jäi vielä päärynäpuun suojaksi.
Siperiansembramännyllä
on pitkät neulaset, runko on sileämpi ja harmaampi kuin
tavallisella suomalaisella männyllä.
Mies
sai tällaisen
männyn taimen hortonomiveljeltään nelisenkymmentä vuotta sitten.
Nyt männyn oksat olivat kuivuttuneet puoleen
väliin puuta. Puu näytti pihan reunassa rumalta, joten se pääsi
siksi
tämän
kevään kaatolistalle. Kun vietin viikon Saariselälla, oli sinä
aikana mies kaatanut sembramännyn ja
pilkkonut sen haloiksi.
Kun
pari päivää sitten pihalla
tarkastelimme kaadettaviksi sopivia puita, silmät osuivat polun
vieressä kasvavaan tavalliseen metsämäntyyn
ja sen lähellä sijaitsevaan koivuun. Koivusta tulisi mäntyä
enemmän halkoja. Niinpä tällä
viikolla oli vuorossa tuon ison koivun kaato.
Mies
valmistautui laittamalla sahan kuntoon, saappaat jalkaansa sekä
kypärän päähänsä. Minä kannoin koivun juurelle kirveen ja
kiilan. Saha vetäistiin käyntiin. Sahan terä upposi koivun runkoon
kolmisenkymmentä
senttiä maanrajasta sopivasti vinoon, jotta hän sai tehdyksi
oikeaan suuntaan kaatokolon. Sitten saha kiersi koivun rungon ympäri.
Jo puu hieman huojui. Kiilaa
hakattiin kaatokolon vastakkaiselle puolelle kirveen hamaralla. Kun
kiila painui syvemmälle, puu alkoi kaatua juuri suunniteltuun
suuntaan, ja rojahti maahan.
Kipitin
hakemaan vajasta oksasakset, joilla napsin koivunoksia
maljakkoon vietäväksi. Oksista piti myös
nipistellä
pois hedenorkot, jottei sisälle tule niistä siitepölyä. Oletan
saavani oksista pääsiäiseksi näkyviin hieman vihreää.
Mies
alkoi karsia
oksia
koivun
rungosta.
Oksista irrotettiin vielä risut, jotka kootaan
peräkärryn
luo odottamaan
Kolavalle vientiä. Risuja ei ole lupa polttaa enää taajamissa.
Aikaisempina vuosinahan
teimme pihalle ”makkaranuotion” kaadettujen puiden ja pensaisen
risuista. Oksat kannoin sirkkelin luo pinoon. Siellä ne pätkittiin
sopivan
mittaisiksi
takkapuiksi.
Oksista
paksuimmat
pitää halkoa. Onneksi meillä on halkomakonekin tällaista
varten.
Kun
olin kannistellut oksat ja kasaillut
risuja, oli rungon pätkimisen vuoro. Mittatikkuna oli edellisvuoden
halko. Mies
sahasi ja minä raahasin
pöllejä pulkkaan. Painavimmat potkin jaloilla tai kierittelin
käsillä. Onneksi lunta ei ole enää
kuin
kymmenkunta senttiä. Pöllit vedettiin pulkalla halkomakoneen luo
halottaviksi. Kun kone oli laulanut jonkin aikaa, halkoja
alettiin
kantaa
niin sylissä kuin kottikärryillä kuin pulkalla pinoamispaikalle.
Vajan seinustalle rupesi
kohoamaan
halkopino.
Pihametsiköstä
harvennamme vielä jokusen puun, jotta saamme tarpeeksi talomme
lämmittämiseen tarvittavia halkoja ensi talveksi. Polttopuita
pihapiiristä riittää tuleville vuosillekin takkaan ja keittiön
hellaan sekä saunan kiukaan alle.