Ilo-uutisesta illan tyrninpoimintaan

Tänä aamuna aikaisin syntyi pieni tyttö - lapsenlapsi. Tyttönen painoi 3600 grammaa ja oli 49 senttimetrin pituinen. Olipa häntä odotettukin. Jo lähes kuukausi sitten ensimmäiset apurit olivat valmïina syöksymään apuun eli hoitelemaan perheen isompia lapsia. Mekin olimme passissa viikon verran kunnes vävyn äiti otti pestin. pari viikkkoa lasketun ajan jälkeen työ tyttönen sitten näki päivänvalon. Kiitollisia Taivaan Isälle pienestä olemme.
Jumala, Isämme. Sinä annat elämän lahjaksi. Kiitos sinulle siitä, että otat tämän pienen tyttösen hoivaasi ja suojelukseesi. Aamen.

Päiväkummussa senioripäivät päättyivät tänään messuun. Eilen vietimme rukoushetkeä Riihikirkossa.

 Riihikirkon alttariseinällä on ebenpuinen risti.

Eilisiltana Jaakko Löytty lauloi ja lautatti meitä. Mukana oli uusi laulu, jos oikein ymmärsin, se oli Alpo Hukan muistolle.

Illansuussa ja illalla poimimme tyrnejä. Hidasta on niiden poiminta, kun ne pitää kerätä lähes marja marjalta piikkisistä pensaista. Yksi pensas oli kuollut/kuivunut viime talvena, mutta uusia juurivesoja on kasvanut tänä kesänä joukoittain. Vähitellen taidamme saada tyrnimetsän! Nykyisistä parista kolmesta pensaasta saamme tänä vuonna noin ämpärillisen marjoja. Poiminta jatkuu vielä huomenna!

Etsin jo tänään tyrnin hilloamisohjeita netistä ja tästä omasta blogista osuikin sopivia hyväksikoettuja ohjeita, joita sitten huomenna pääsen kokeilemaan.

Päiväkummussa

Toivon tiekartta on tämän vuoden senioripäivien otsikkona. Toivon vilahduksia olemme jakaneet tänään jälleen toisillemme. Olemme myös kertoneet, mikä on viitoittanut oman tien Lähetysseuraan. Jollakin tuo tie alkoi jo lapsuudesta asti selkeänä kohti lähetystyötä. Joku mietti pitkään. Jollakin oli selkeä lähetyskutsu. Jollakin se, että koki, ettei ole mitään estettä lähtemiselle. Joku on kutsuttu lähettäjäksi, toinen lähtijäksi.

Edeltämenneiden muistaminen oli koskettava. Vuoden sisään oli kaksitoista seuramme työntekijää saanut iäisyyskutsun. Yhtä lukuunottamatta tunsin heidät kaikki. Joidenkin hautajaisissa  olin ollut. Jokaisesta oli valokuva kynttilän vierellä. Ann-Christine kertoi muistoja jokaisesta. Koskettavia.  Muistelusten välillä lauloimme mm. tämän: Paljon on aihetta lapsella kiittää. Ja lopuksi tietysti virren 632: Nyt ylös sieluni mullasta nouse tästä...

Täällä on paljon meitä Suomen Lähetysseuran senioreita, entisiä työntekijöitä. Yhdessä on mukavaa jutella ja tavata toisiamme, kuunnella kuulumisia ja päivittää tätä elämän matkaa, rukoilla ja saada voimia taas eläkeläisen arkeen.

Omenahillo - syksyn ensimmäinen

Happamasta puusta pudonneita pieniä omenia keittänyt hilloksi. Pilkoin ämpärillisen omenoita halki, kukkaperä ja kanta pois ja mehumaijaan. Omenat kiehahtivat alle puolessa tunnissa höttöiseksi, melkein hilloksi, joka sitten jauhettiin sosemyllyllä isoon kattilaan, jonne myös valunut mehu lisättiin. Kiehautin koko ajan sekoittaen sosetta ja lisäsin noin 3/4 kiloa sokeria, kun seos kiehui. Sitten kun sokeri oli sulanut, lisäsin vielä pariin desiin sekoitettuna puoli pussia punaista Melatinia. Sen sekoitin omenaseokseen vispilällä, ettei se paakkuunnu. Parin minuutin kuluttua hillo oli valmista purkitettavaksi vedessä keitettyihin Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin.

Päivällä putsasin vihdoin torstaina poimitut puolukat ja keitin puolukkahillon. Kävin poimimassa karhunvatut ja pojan luumupuiden alta keräilin tippuneita luumuja. Kylläpä riittää säilöttävää. Paraikaa on kasviskuivurissa persilja kuivamassa ja mintut otettiin juuri myös pois ja hienonnettiin jauheeksi. Tuta jauhetta voi sitten lisäillä mausteeksi muun muassa sämpylöihin.

Mies putsasi ja pilkkoi ämpärillisen kantarelleja ja nekin paistettiin sipulin kanssa. Yritän saada mahtumaan pakastimeen vielä hieman niitäkin.

Siunauskeskustelussa kävin taas.Toisinaan omaisilla asiat ovat hyvin raskaita kantaa.

Sana tänään: Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. (Ensimmäinen Johanneksen kirje  4:9)

Maistuisiko: puolukka, mustikka, kantarelli, karpalo

Mökillä olin marjastamassa tänäänkin. Ajelin jopa autolla marjapaikan lähelle. Olisin voinut mennä veneelläkin, mutta kyllä tämä oli paljon helpompi näin: eipä tarvinnut kiivetä korkeaa risukkoista mäkeä.  Oli lupailtu sadetta. Yhdeltätoista sain puomituksi puolukkaämpärillisen ja puolikkaan ämpärillisen mustikoita. Niinpä suuntasin autolle ja aloin laittaa takakonttiin tavaroita ja silloin sain vettä niskaani hetken. sade taukosi ja otin viimeisen ämpärin ja muovikassin. 

Kuljeskelin tutuilla marjapaikoilla tarkistelemassa, josko tänäkin vuonna olisi jotain. ja olihan sitä: Tutkistelin suota ja karpaloitakin on tulossa. Isoa puolukkaa kasvaa reilusti ja mustikoita, mustikoita. Nyt vain ei ollut mustikka-astiaa mukana. Löysin pari kantarellia taas. Kun sain puolukkaämpärillisen täyyteen, niin kippasin sen muovikassiin ja jatkoin taas ämpärin täyttämistä. Kun ämpäri oli täysi, alkoi pisarrella, mutta poimin vielä mustikoita poimuriin ja kipitin autoon saaliineni. Sade kesti vain automatkan ajan.

Mökillä putsasin mustikat ja samantien pakastin ne. Muut marjat olivatkin jo autossa valmiina. Pakkailin tavarat ja suuntasin taas kaupunkiin, nyt vaihtamaan punaisen autoni toiseen punaiseen. Autoliikkeen mies  siirsi marjat vanhasta toiseen autoon.

Matkalla jo sain viestin kummiperheeltä tulla katsomaan heidän eilen sairaalasta kotiutunutta kuopustaan. Niinpä illansuussa lähdin kyläilemään. Olipa siellä joukkoa pientä tervehtimässä! Rotinarinkeli on vielä leipomatta! Tyttönen painoi syntyessään 3350 grammaa ja oli 46,5 senttimetrin pituinen.

Nyt on ensimmäinen ämpärillinen puolukkaa jo keitetty hilloksi yömyöhään.  Mies näet kerkesi perata ne minun humputellessani vauvankatsomisreissulla.

Pullaa, pullaa, pataleipää

Tulin jo eilen töiden (!) jälkeen mökille. Tein sienilenkin. Kanttarelleja ja suppiksia.  Poimin vielä hieman illalla mustikoita ja sain mustikkapöperönkin taas. Ja tietysti kävin uimassa niin illalla kuin aamullakin ja tänään päivälläkin. Nyt sain ensimmäiset hirvikärpäset! 

Mökillä on mukava leipoa. Tein eilen leipätaikinan ja tänään illalla sen paistoin. Pataleipään laitoin  kuusi desiä vehnäjauhoja, puolitoista desiä kaurahiutaleita, puoli desiä seesaminsiemeniä ja pari ruokalusikallista nokkosta kuivattuna, kaksi teelusikallista suolaa ja teelusikallisen kuivahiivaa sekä 4 desiä vettä. Nuo sekoitin siis eilen ja laitoin muhimaan kannelliseen kulhoon. Tänään laitoin uunin kuumenemaan 250 asteeseen ja samalla sinne kattilan kansineen. Sekoitin eilen tehdyn taikinan lusikalla ja lisäsin siihen puoli desiä vehnäjauhoja samalla. Kun uuni oli kuumentunut, otin kattilan uunista, lirautin hieman öljyä pohjalle, huljutin reunoillekin, jotta taikina ei tarttuisi kiinni. Taikina kattilaan, kansi kiinni ja uuniin puoleksi tunniksi. Kansi pois ja vielä vartti. Enpä olisi malttanut odottaa leivän jäähtymistä.

Juhlapäivä, joten leivoin juhlapullia. Tein ruusupullia omenista. Ohjeen näin netissä, mutta sitä tietysti muokkasin. Pullataikina on tehty veteen laktoosittomana ja kananmunattomana.

Osasta taikinaa tein kierrepullia, joihin laitoin 100 grammaa laktoositonta margariinia, desin pölysokeria ja ruokalusikallisen vanilliinisokeria. Hieroin nuo vaahdoksi ja levitin taikinalevyn päälle. Tein kuten kääretortun ja leikkasin sen kuuteentoista osaan. Toisia eli ruusupullia oli kaksitoista ja kahdeksan pyöreää ns. voipullaa tein vielä tästä puolen litran taikinasta.

Päivällä teimme miehen kanssa pari sienilenkkiä ja samalla sain pari ämpärillistä puolukkaakin. Mukava päivä ja nyt sauna odottaa lämmitettynä minua.

Kesällä luettua

Ritva Siikalan  näytelmä Kaksi matkaa Israeliin - viisumi tuntemattomaan kertoi minulle politiikasta, arvoista ja lähimmäisestä. Israelin ja Palestiinan eroista ja henkilöistä kummallakin puolella, joita näytelmän nimihenkilö Tuulikki kohtaa. Hän on lukenut aikanaan Anne Frankin päiväkirjan ja pohtii sen kautta myös omia tunteitaan.Nuorena hän lähtee kibbutsille töihin, rakastuukin siellä. Iäkkäänä, kymmenien vuosien jälkeen  hän pohtii vanhoja ja lähtee uudelleen Israeliin ja käy samalla matkalla Palestiinan puolella.

Tuulikin tarina kulkee kolmen kertojan kautta. He ovat Tuulikki ja kaikki muut näytelmässä olevat roolihenkilöt. Teoksen kantaesitys oli Kansalliteatterissa 11.3.2016.

Kirja osuu ainakin haasteen kohtiin 2, 3, 8, 12, 42, 48, 49.

Kristiina Hanhirovan teos Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia ( wsoy 2014) oli koskettavaa luettevaa. Se kertoo perheen elämästä akuutin leukemian kanssa vuodesta 2005 lähtien. Kristiina Hanhirova kertoo miehensä sairaudesta ja koko perheen elämästä sen kanssa. Kirjassa on rankkojen asioiden ohella paljon huumoria ja rakkautta ja uskoa.
Kun ihminen on huonossa kunnossa, hän ei juttele, lue kirjoja tai analysoi päivänpolitiikkaa. Pelkkä oleminen vaatii ponnisteluja. Elokuvissa sairas esiteään ihan väärin.
...Sairaala-aikoina aivojumpaksi sudokujen sijaan riittää usein se, ehtiikö vessaan vai oksentaako kaarimaljaan.
 Teos osuu haasteen kohtiin 8, 26, 44, 45.

Kaarina Kämäräisen Nikkarin Hilkan tarina (Gummerus 2004) Hilkan lapsuudenperhe oli kotoisin Koivistolta ja sodan jälkeen asui Naantalissa Luonnonmaalla ja isä oli töissä Kultarannassakin. Perhe oli lestadiolainen. Hilkka kävi oppikoulua ja pääsi ylioppilaaksi ja opiskeli yo-merkonomiksi, vaikkei siitä tykännytkään. Hän oli Ranskassa oppimassa kieltäkin ja Saksassa myös.  Hilkka avioitui ja opiskeli samalla lasten ollessa pieniä kieltenopettajaksi. Kirjan lopussa Hilkka pääsee käymään Koivistolla katsomassa niitä paikkoja, joissa aivan pienenmä on ollut.

Kirjassa on vuosilukuja ja tarinaa niiltä vuosilta, muisteluksia.
Vajaan vuoden ikäiset naperot hekottavat olohuoneen lattialla. Kummallakin on lapaset kädessä ...  naapuriäidit ovat tämän keksineet, kun lapset ovat liiaksi kiinnsotuneet toistensa silmistä ... sillä aikaa äidit kahvittelevat.
Kirja osuu haasteen kohtiin 2, 3, 8, 16, 17, 41, 44.

Onerva Vartiaisen Lapsuusmuistoja sota-ajalta Valo pimeässä on hyvä.(Pieni karhu 2008) Kirja kertoo lapsuuden kotikylästäni Niinikoskesta ja siellä elämästä sotavuosina 1942 - 1944. Yläkoulua käyvä Oku kertoo ihmisistä ja tapahtumista. Kotinikin mainitaan kirjassa.
Oli mielenkiintoista lueskella asioita, joista oli jotain kuullut aikaisemmin. Ja oli kiva lueskella ihmisitä, joita olin tuntenut lapsuudessani. Kun nyt vierailen paikkakunnalla, monet asiat ovat muuttuneet. Ei ole neljää kyläkauppaa, ei edes yhtä enää. Ei enää meijeri toimi, ei Osuuskassa, eikä koulukaan ole koulukäytössä, vaan oppilaat kuljetetaan isoon kouluun.
Kirja osuu haasteen kohtiin  8, 17, 26, 28, 41, 44.

Kilpikonnat kadoksissa

Kilpikonnat pääsivät ulos, kun oli lämmin päivä. Ne olivat nauttimassa olostaan omassa aidatussa pihassaan. Illan tullen haimme niitä sisälle. Toisen näin kaivautuneena multaan ja lapsenlapsi sen kiikutti vaatekomerossa olevaan kilpikonnien kotipaikkaan. Toista etsimme toden teolla. Eihän sen mihinkään pitänyt päästä pakoon aidatusta paikastaan. Etsimme ja etsimme kaikki pensaat ja maakuopat ja luulimme sen karanneen jonnekin. Kilpikonna kun saattaa kulkea todella nopeaan. Tutkin jo naapurinkin pihaa. Lopulta kilpikonna, Helmi, löytyi kuitenkin yhden pensaan alta.

Nuorempi lapsenlapsi oli luokkatoverin synttäreillä ja pojat olivat Megazonissa pelailemassa ja osan aikaa luokkatoverin kotona. Poika vei sinne syntymäpäivälahjaksi mm. tekemäänsä mustikkapiirakkaa.

Tänään on ollut lukupäivä. Luin Tuomas Kyrön Miniän ja Catharina Ingelman-Sundbergin Kakkua, kiitos!

Kyrön teos on taattua Mielensäpahoittajaa. Mielensäpahoittaja loukkaa jalkansa eikä tule toimeen yksin mökillään. Poika oli käymässä hänen luonaan ja jää sinne hoitelemaan asioita, kun  mies lähetetään taksilla perunoiden ja lakanoidensa kanssa (joita ilman hän ei suostunut matkustamaan) pääkaupunkiin miniän luo. Miniä saa työkeikan juuri parahiksi koko viikonlopuksi työpaikan venäläisiä  vieraita hoitelemaan ja viihdyttämään (ja valmsitelmaan sopimuksenkin) ja niin miniä joutuu kuljettamaan mukanaan appeaan. Hersyttävää luettavaa. Kirja on kirjoitettu Kirjan ja Ruusun päivää varten. Kirjakauppaliiton jäsenet tarjosivat kirjan vuonna  2012 jokaiselle kirjan ostajalle tuona päivänä.
Tämä kirja sopinee ainakin lukuhaasteen kohtiin: 1, 2, 30,  45, 48.

Toinen kirja kertoi viidestä palvelukodin asukkaasta, jotka protestoivat palvelujen tason huononemista ja pohtivat, että vankilassakin  saa parempaa, niin ruokaa, liikuntaa ym. Niinpä he tekevät mainion ryöstön: Tukholman kansallismuseosta varastavat pari kuuluisaa taulua, piilottavat ne ja saavat lunnasrahoiksi paljon rahaa. Ja mukavia seikkailuja. Rikosromaani tämäkin, vaikka myös lakkalikööriä ja kakkua nautitaan paljon. Hulvattomat palvelutalo Timantin Keinutuolikoplaan kuuluvat  pääsevät vankilaankin.  Kirja on julkaistu 2012 ruotsiksi ja 2014 suomennos.
Lukuhaasteen seuraaviin kohtiin sopiva kirja: 8, 16, 17, 30, 41.

Helmet-lukuhaaste 2016 on siis vielä kesken. Tummennetut kohdat ovat jo luettu, monet useaankin kertaan.

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
6. Kirjastosta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja 
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
11. Sarjakuvakirja
12. Näytelmä
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
17. Kirjassa juhlitaan
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja 
25. Kirjassa on yli 500 sivua
26. Elämäkerta tai muistelmateos
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
32. Kirjassa on myrsky
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
34. Keskustelua herättänyt kirja
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lapsenvahtina

Lapsenlapsia olen tänään saanut tavata. Tuleva ei vain vielä ole syntynyt. Olen nyt toisessa perheessä.

Lasten kanssa teimme omenapaistoksen. Siihen tuli parisen litraa omenasiivuja pohjalle ja päälle kaura-sokeri-voiseos. Kanelia ripoteltiin omenien päälle ja vähän sokeriakin. Nuorempi sanoi, että kirpeää. Toinen paistos oli se mummon mustikkapiirakka. Tämä perinteinen, jossa on 100 grammaa Laktoositonta  voita, saman verran sokeria vaahdotettuna ja teelusikallinen leivinjauhetta ja kaksi vanilliinisokeria, puolitoista desiä kaurahiutaleita ja samoin puolitoista desiä vehnäjauhoja. Nuo sekoitetaan ja lisätään noin puoli desiä vettä. Taikina vuokaan ja mustikoita kolmeneljäsosa litraa ja päälle hillosokeria. Paistetaan  225 asteessa noin 25minuuttia.

Kilpikonnia on vanhemmalla lapsella hoidossaan  ja akvaariokin. Kilpikonnat pääsivät tänään joksikin aikaa pihalle aitaukseensa, koska oli lämmin ilta. Siellä ne kuljeskelivat kunnes alkoi sataa. Ainakin toinen oli kaivautunut multaan ja oli tosi likainen.

Mehumaijalla mehua

Mintut leikkasin mökiltä pari päivää sitten ja nyt ne ovat kasviskuivurissa kuivumassa. Hieno mintuntuoksu leviää koko alakertaan..

Mehuntuoksu on ollut koko illan. Mehustin ensin maijallisen punaherukkaa ja nyt on tämän päivän toisena sekoitus, jossa on viimeiset mustaherukat, vihreät viinimarjat ja valkoiset viinimarjat. Punaista on vieläkin jäljellä puutarhassa. Ja karviaistakin.
 Mehustusohje löytyy mm. täältä.

Päivä sujuikin sopivasti poimiessa marjoja pensaista. Unohdin jopa käydä postilaatikolla hakemassa päiväpostia. Aikaisemmin saimme päiväpostimme jo reilusti ennen puoltapäivää. Nyt sen saaminen saattaa mennä yli kolmenkin iltapäivällä.

Lapsenlapsen syntymää odottelemme. Olemme luvanneet mennä pääkaupunkiseudulle asti vanhempien lasten seuraksi synnytyksen ajaksi. Jo monta päivää on mennyt jännityksessä, milloin lähdemme.  Kassi on ollut pakattuna jo viikonlopusta lähtien oven vieressä. (Toinen mummo on varalla sitten perjantai-illasta eteenpäin.)

Säilöntäpäivä

 Eilen poimin kantarelleja ja tänään mies putsasi ne ja pilkkoikin. Taas tulee pakastimeenkin talvenvaraa niistä.

 

Litran verran löysin eilen suppilovahveroitakin. Kesä alkaa todella olla lopussa. Kuulemma linnutkin ovat alkaneet tehdä muuttoaan jo pari viikkoa normaalia aikatauluaan aikaisemmin.

Mehiläsille ei ole enää paljon ruokaa tarjolla. Tänään niitä pyöri mäkimeiramista mettä hakemassa.

 Eilen poimitut puolukatkin ovat jo hillona. Tällä kerralla hienonsin puolukat sauvasekoittimella jo raakana, kuumensi ja keitin seosta ja lisäsin sokeria puolitoista kiloa yhdeksään litraan marjoja. Lisäksi lopuksi laitoin lähes pussillisen  punaista Melatiinia saostukseksi sokerin seassa ja kiehautin pari minuuttia  vielä.

 Karhunvattuja on kypsynyt myös.

Mustaviinimarjapensaissa oli vielä marjoja maijalliseen. Punaisia on pensaissa parikin maijallista tulossa.

Aamupäivällä käväisin kummiperheessä iloitsemassa pienen tyttären syntymästä. Tosin tyttö ei ollut mikään aivan pieni, vaan potra neitonen: noin kolme ja puolikiloinen. Tyttö syntyi tänään pian puolenyön jälkeen, vaikka perheeseen odotettiinkin poikaa. No, kyllä tyttökin voi käyttää vaaleansinistä!

Ensimmäinen Kerttu valmiina ohjeineen ja uusi aloitettuna

Kyjyyn sain vihdoin ensimmäisen aloituksen valmiiksi. Se on jälleen Kerttu-mallin sukkapari. Sukat painavat 98 grammaa ja ne on neulottu Seitsemän Veljeksen Aapo -langasta kolmen ja puolen puikoilla. Sukissa on kymmenen ja puoli mallikertaa, joista viisi mallikertaa varressa. Ne lienevät sopivat 38 numeroiseen jalkaan.

Tässä Kerttu-sukan ohje mukaeltuna: (suurin piirtein uhoavan gnun ohjeen mukaan). Ohje on 37-38 numeron jalkaan tai isompi noin 40 numeron jalkaan.

Luo 47 [51] silmukkaa.
Jaa silmukat puikoille seuraavasti:
I 11 s.
II 12 [14] s.
III 12 [14] s.
IV 12 s.
Neulo ensimmäiset 4 kerrosta seuraavasti: puikolla I ja IV joustinneuletta *1o, 1n*, ja puikoilla II ja III toistaen kaavion ensimmäistä riviä. (Jos haluat siistimmän joustinneuleen, neulo *1o kiertäen eli takareunasta, 1n* jne.)
Kierroksen vaihtumiskohta on keskitaka, I ja IV puikon vaihteessa.
Jatka I ja IV -puikoilla joustinneuletta koko varren ajan, ja kantapään jälkeen neulo näillä puikoilla sileää (oikein).
Puikoilla II ja III toistetaan kaavion mukaista pitsineuleen mallikertaa läpi sukan.

Tee perinteinen vahvistettu kantapää.Lisää yksi silmukka puikolle nostamalla viimeisestä välistä ensimmäisellä oikeanpuolen kerroksella kantapäätä neuloessasi.  Tee kiilakavennukset kantapään jälkeen joka toisella kierroksella. Jätä tällöin 1 oikein mallineuleen ja kavennusten väliin.

Kärkikavennukset voi tehdä joko sädekavennuksina tai kummastakin reunasta, koko kärki oikein-neuletta.

Metsästä löytyy

Tänään kiertelin sateisessa metsässä etsimässä sieniä. Kantarelleja löysin niin vanhoista paikoista kuin aivan uusiltakin seuduilta. Tein jo eilen illalla yhden pienen kantarellilenkin ja tänään kaksi reissua. Olipa mukava käveleskellä metsissä ja kallioilla. Tein löytöjäkin. Löysin pari uutta mustatorvisienipaikkaa ja mahtavan kokoisia torvisieniä. Muutamia isokokoisia suppilovahveroitakin näin ja otin toisten sienien joukkoon. Aika aikaisessa nämä jo ovat. Minulle kerrottiin, että koska kesällä on ollut kovin aikaisessa marjat ja muut kasvit, niin saattaa tulla myös aikainen talvi.

Eipä minulla ollut tarkoitus marjastaa näillä sienireissuilla, mutta otin mukaan kuitenkin poimurin ja niin tuli ämpärillinen puolukkaa mukaan. Puolukoista teen hilloa.

Jo mökin pihasta poimin hieman puolukoita ja eilen illalla pari litraa mustikoita ja tänään hieman lisää. Mustikat jo pakastin mökillä.

Eilen lämmitin saunan mökillä ja nautin uimisesta vielä lämpimässä  (18 astetta) järvessä. Ilta vain pimenee jo nopeasti. Tänään sateli vähän väliä ja oli kosteaa koko päivän. Järvellä kävi reipas tuuli, mutta metsässä tuuli ei pahemmin tuntunut. 

Mökillä kurpitsat ovat alkaneet kasvattaa kokoaan. Pihassa on vielä poimittavana karviaiset. Tosin jätin ne suosiolla pensaaseen seuraavien mökilläkävijöiden syötäväksi.

Maanantaina piti käydä kaupungissa hoitelemassa asioita. Samalla kävin harvinaisella keikalla: jäätelöä nautiskelemassa ajan kanssa - ns. loma alkoi. Tosin kaupungista suuntasin reissun taas työkeikalle eli siunauskeskusteluun ja sieltä sitten mökille vasta illalla.

Työjakso loppui

Juhannuksesta lähtien olen toiminut kesäpappina eli määräaikaisessa seurakuntapastorin virassa. Nyt tuo työjakso loppui. Jospa nyt olisi aikaa enemmän  huusholliin ja puutarhaan ja ehkä metsäänkin.

 Tälläkin viikolla on ollut monenlaista töissä. Sain siunata avioliiton.

Kaiken hyvän antaja suokoon teille onnea.
Elämänne, tienne nyt yhteen ovat liitetyt.
Menkää rohkein askelin arkeen luota alttarin.
Toisianne palvelkaa, hellyydellä hoitakaa.
Luojan suuri rakkaus, ihmeellinen siunaus
olkoon teillä voimana, aurinkona kirkkaana.

(Virsi 818)

Olin mukana häissäkin.

Kirkossa ja sairaalan kappelissa oli siunauksia. Meillä kirkossa kerrotaan aina kyntttilöin, minkä ikäinen vainaja oli vuosikymmeniltään.

Kastejuhla on aina iloinen juhla. Tänäänkin sain liittää seurakunnan jäseneksi pienen tyttösen. Lapsen sukupuoli  näkyi myös kahvipöydän koristeluissa.

Mehiläispesilläkin pitää käydä ja yrittää korjata satoa sen verran kuin on mahdollista.

Pari päivää sitten keräilin kesäomenoita puun  alta ja eikös vain yhdessä omenassa ollut ampiainen, jote en huomannut. Niinpä se kerkisi pistää kämmeneeni, joka turposi aika lailla ja olipa tosi kipeä! Etikkaa laitoin ensiavuksi ja sitten hydrokortisonivoidetta pistokohtaan. Turvotus kesti kuitenkin puolitoista päivää. Olipa sileä kädenselkämys tuossa kädessä verrattuna toiseen,joka  näytti tosi ryppyiseltä sen vieressä.

Sunnuntain illansuussa oli tavanomainen lentopallopelipäivä. Tosin se keskeytyi ukkossateen tultua. Satoi isoja rakeita. Ja sateen jälkeen pelikenttä oli täynnä isoja lammikoita.

Illalla kävin vielä kummiperhettä katsomassa. Perheen äiti on viimeisillään eli synnytys lähestyy aivan pian. Jos jo ensi yönä, olen lupaillut toimia autokuskina. Ja toisaalla jännitetään tyttären perheen pienokaisen syntymää. Rotinoille lienee tarvetta aivan lähiaikoina molemmissa perheissä.

Sienipiirakkaa, mustikkapiirakkaa sekä puolukkahyytelöä ja mustikkahyytelöä

Leivoin sienipiirakan. Sienipiirakkaan laitoin pohjaksi: 125 grammaa laktoositonta leivontamargariinia ja 3 dl vehnäjauhoja, jotka nypin muruiksi, lisäsin hieman suolaa ja kylmää vettä sen verran (noin 3/4 desiä), että sain taikinan. Taikinan levitin lasivuokaan ja vähän sen reunoillekin. Paistoin pannulla kantarelleja ja hienonnettua sipulia litran verran sen aikaa, että sain nesteen pois,  sekaan lisäsin hieman/reilusti? valkosipulijauhetta, mustapippuria ja suolaa. Paistoksen päälle valutin kahdesta munasta, kahdesta desistä laktoositonta rasvatonta maitoa ja kahdesta desistä juustoraastetta sekoitetun seoksen. Paistos paistui 225 asteessa puolisen tuntia.

Samalla uuninlämmöllä paistoin myös mustikkapiirakan, jonka olen viemässä huomenna työpaikan päiväkahville. Mustikkapiirakkaan laitoin 100 grammaa laktoositonta margariinia ja desin sokeria, jotka hieroin vaahdoksi. Lisäsin puolitoista desiä vehnäjauhoja ja puolitoista desiä kaurahiutaleita sekä teelusikallisen leivinjauhetta ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria, sekoittelin ja lisäsin vielä hieman vettä, jotta sain notkean seoksen. Levittelin seoksen lasivuoan pohjalle ja päälle ainakin 3/4 litraa mustikoita. Mustikoiden päälle ripottelin vielä hillosokeria. Paistoin piirakan 225 asteessa 25 minuuttia.

Olimme mökillä, jossa eilen poimimme sieniä ja minä vähän marjojakin. Mies on putsaillut sieniä  ja minä mustikoita ja puolukoita. Puolukoista tein hyytelöpuolukkaa. Minulla oli kuutisen litraa puolukoita, jotka huuhtelin ja laitoin kattilaan. Kattilaan laitoin myös 3 desiä vettä. Kuumensin seoksen ja keitin matalalla lämmöllä kymmenkunta minuuttia, jauhoin sauvasekoittimella hienoksi, lisäsin sekoitellen sulaksi lähes puolitoista kiloa sokeria ja puolikkaan pussillisen punaista Melatinia varmuuden vuoksi. Ja kyllä hyytyi hyvin! Puolukat alkavat olla jo pian niin kypsiä, että niistä ei taida tulla enää hyytyvää hilloa ellei laita paljon sokeria sekaan.

Mustikoita ei ollut kuin vähän yli kolmisen litraa kattilassa ja  desi vettä. Mustikat laitoin sokerin (noin puolisen kiloa) ja teelusikallisen sitruunahapon kanssa mehustumaan pariksi tunniksi. Kiehautin ne ja annoin hautua viitisentoista minuuttia. Ajelin taas sauvasekoittimella seoksen hienoksi, lisäsin pienessä sokerimäärässä pussillisen  punaista Melatiinia ja kiehautin pari minuuttia. Lisäsin vielä reilun ruokalusikallisen vaniljasokeria. Purkitin Atamonilla huuhdeltuihin keitettyihin purkkeihin ja kansitin samoin keitetyillä ja Atamonilla huuhdelluilla kansilla purkit. Tuli tynkkyä eli vahvaa marmeladia / hyytelöä.  - Juuri sellaista kuin halusinkin.

Mökiltä tulimme jo aamupäivällä kotiin. Poimin karhunvattuja puutarhasta. Toki piti poimia viinimarjojakin, mutta se jäivät vielä pensaisiin - aika loppui kesken, koska edelliset marjat piti ensin säilöä. Ja saimme myös ystäviä vieraaksi pitkästä aikaa. Vapaapäivän viettoa tämäkin.

Elokuun satoa

MakroTex-haasteen aiheena tällä viikolla on ELOKUU. 

 Elonkorjuuaika lähestyy. Pellot alkavat jo vaaleta.

Elokuunasteri on käynyt kukkimaan. Se on hyvä leikkokukka. Se myös kukkii vielä myöhään syksyllä.

 Mustat torvisienet on helppo kuivattaa aurinkoisella verannalla ritilän päällä.

Karhunvatut kypsyvät. Pensaat ovat ylen piikkisiä. Kun marjoja lähtee poimimaan, on hyvä olla anorakin huppukin päässä.

 Pihlajanmarjatkin ovat kohta korjuukypsiä. Jo nyt ilahduttavat värityksellään.

Omenoita tulee yllin kyllin taas tänä vuonna. Omenat ovat olleeet rupisia ja paljon on myös muumio-omenoita puissa ollut. Kun alkukesästä oli liian paljon hedelmiä näissä puissa, niin onneksi osa tippui jo pieninä raakileina maahan. Aivan pian alkaa omenoiden hilloamis- ja kuivausaika.

Niin on ollut mustikoitakin paljon ja näkyy tulevan myös puolukoita. Puutarhan marjapensaat ovat notkuneet marjoista. Mehunkeitto on vielä meneillään. Satoa riittää.

Ilta illan jälkeen pimeä tulee yhä aikaisemmin. Vielä on ollut mökkijärven vesi parikymmenasteista ja illat leppoisia.