Mustikassa yltä päältä

Oli vapaapäivä. Niinpä vietimme sen mökillä. Oli mukava päivä vieraiden kanssa. Aamupäivällä tuli kollega, jonka kanssa paransimme maailmaa, saunoimme ja uimme ja nautimme kesäruoista. Iltapäivällä tuli pieni mies vanhempineen tarkastamaan tämänkesäisen mökkitienoon. Pieni oli pahoillaan, kun ei ollut yhtään pikkuautoa (pitänee kotoa tuoda joku tännekin). Onneksi meillä on palli, jossa on pyörät alla ja niin siitä tuli aivan sopiva ajoneuvo. Toki kiinnosti häntä aikuisten puuhat. Kun hän löysi poimurin, niin sitähän piti sitten kokeilla. Mustikat tosin maistuivat muutenkin.

Pappilan mummon mustikkapiirakka on  aina kelvannut kaikille pienille ja vähän isommillekin. Taas tein sen tavallisen laktoosittoman ja kananmunattoman piirakan. Eipä siitä mitään jäänyt seuraavalle päivälle. Ja tuoreet lusikkasämpylätkin tekivät kauppansa. Tuo nimitys jontuu siitä, että sekoittelen taikinan vain lusikalla, jätän nousemaan ja pöyrittelen sitten kyllä käsissä sämpylät. Joskus, jos taikina jää kovin löydäksi, laitan sen vain lusikalla kokkareina pellille.

Mustikoita kasvaakin mökin pihamaa sinisenään jo nyt. Suuhun on helppo napata marja ohikulkiessa. Pihassa kasvaa myös sieniä. Muutaman kantarellin pihaltakin sai jo kerättyä ja kai ainakin litran verran muutenkin lähistöltä. Mustikoita ei vielä oikein poimurilla kannata poimia, mutta käsinkin olen litrakaupalla jo niitä nyppinyt. Kun poimii käsin pihasta, niinraakileet, jäävät pensaaseen ja kypsyvät sitten vähitellen ja taas pääsee samoista paikoista poimimaan.

Mökin pihassa kukkivat varjoliljat ja jalopähkylä. Pian myös kuunliljojen kukat avautuvat.
Marjapensaat on suojattu verkoin. Pihassa liikuskelee ahkerasti mustarastasperhe. Mustikansinisiä länttejä ilmestyy sinne tänne. Mustarastaat sujahtelevat pensaiden jo nyt, vaikka marjat ovat vielä raakileina.

Vapaapäivästä huolimatta työpuhelin soi ja hoitelin tärkeitä asioita eteenpäin. Illalla mustikkareissun jälkeen vielä saunoimme uudelleen miehen kanssa ja nautimme järvestä niin uimalla kuin katselemalla.

Opettelua ja oppimista

Olen aloittanut tämän kesän työjakson. Päivä kului mukavasti aamusta iltamyöhään töiden parissa. Ensin sain työpaikalta työvälineitä: kannettavan ja kännykän. Sitten yritin asentaa niitä käyttökuntoon ja opetella salasanoja ja puhelinnumeroa. Muuten sujui hyvin, mutta kännykästä menee väärällä nimellä vastaajaan eli edellisen käyttäjän viesti kuuluu sieltä, enkä saanut sitä millään poistettua. Ehkä huomenna onnistun tuon kanssa paremmin. Etukäteen tiesin vain yhden työtehtävän. Päivän mittaan tuli monta uutta toimituskeskustelua, kun perehdyin kalenterimerkintöihin ja aloin ottaa yhteyksiä. Niinpä huomennakin taitaa tulla liiankin pitkä päivä aamusta iltaan saakka. Ehkä vähitellen tasaantuu.

Rentunruusut eli maitohorsmat kukkivat jo täysillä. Samoin koiranputket.

Työpäivän jälkeen suuntasin matkani mökille. Satoi. Kaikki kasvit näyttivät olevan lotkassa. Vettäkin on satanut tänään lähes 20 milliä. Järven vesi on lämmintä 20,5 astetta ja kaikkialla ulkona huokuu lämmin kosteus nyt sateen tauottuakin.

Mökillä on aina kiva leipoa jotakin. Kun nyt tulin kovin myöhään, en viitsinyt enää alkaa sämpylöiden tekoa. Leivoin teeleipää. Teeleipään laitoin kaikenlaista, mitä mökin kaapista löytyi: kuivattua nokkosta, suolaa, leivinjauhetta, seesaminsiemeniä, auringonkukan siemeniä, pellavansiemeniä, ohrajauhoja ja vehnäjauhoja sekä öljyä ja hunajaa ja vettä. Paistoin noin 12 minuuttia taikinalevyä, josta tein sitten palasia saksilla leikkaamalla. Sellaista saksimiskokeilua en ollut aikaisemmin tehnytkään. Teeleipää nautin sitten lämpimänä teen ja hunajan ja juuston kera.

Teeleivän paistuessa pistäydyin poimimassa mökin pihasta hieman mustikoita, jotka söin samantien. Parissa päivässä mustikat ovat kypsyneet mielstäni jo poimurikuntoon - ainakin pihassa.

Nyt vielä uimaan ja sitten nukkumaan. Jos ei nukuta, niin sukkien neulominen varmaan alkaa laittaa silmiä kiinni. Hyvää yötä!

Juhannussunnuntaina

Työpäivä. Olipa tällä kerralla messua toimittamassa pari meitä ei vakinaista työntekijää. Toinen oli kirkossamme ensimmäistä kertaa. Pidän messusta. Jo aikanaan ennen teologian opiskeluja olin maallikko-ehtoollisavustajana silloisessa kotiseurakunnassani. Siihen aikaan lupa piti anoa tuomiokapitulilta. Nykyisin maallikkoavustajat saavat toimia kirkkoherran luvalla. 

Saarnan aiheena tänään oli näin apostolinpäivänä Pietarin kalansaalis. Apostoli tarkoittaa Kristuksen evankeliumin levittäjäksi valittua alkuseurakunnan jäsentä. Apostolien päivänä muistellaan Pietaria, Paavalia ja muita apostoleita sekä rukoillaan, että kristityt olisivat Kristuksen pelkäämättömiä seuraajia apostolien esikuvan innoittamina. Päivän evankeliumi kuvasi tilannetta, mistä kristillinen kirkko on lähtenyt liikkeelle. Kirkko on kasvanut, laajentunut vuosisatojen aikana. Uusia ihmisiä kääntyy kristityksi tänäkin päivänä.

Apostolinsa maailmaan lähetti Kristus saarnaamaan,
nimeensä kansat kastamaan ja seuraajikseen saattamaan. (Virsi 418:1)

Iltapäivällä vuorossa oli kastekeskustelu. On aina mukavaa kohdata perheitä, jotka haluavat tuoda lapsensa kasteelle. Tällä kerralla tuo kaste toimitetaan kirkossa. Kastekeskustelussa käydään läpi perheen kanssa kastekaava ja sovitaan virret ja muun muassa psalmi, joka luetaan ja etsitään yhteiseen esirukoukseen sopivat henkilöt. Myös keskustellaan kasteen merkityksestä ja muusta seurakunnan tuesta perheelle. 

Illalla kävimme pelaamassa lentopalloa kuten aina sunnuntaisin. Olipa lämmin ilta tänään. Hiki virtasi, kun hyttysen takia piti pitää jonkin verran suojaavaa vaatetusta, jos ei halunnut hyttysmyrkkyä iholleen. Mukava on aina samalla tavata sukua. 

Illemmalla kävimme vielä laittamassa verkot punaherukoiden suojaksi ja pienet kirsikkapensaatkin suojasimme. Jo nyt alkavat sekä herukat että kirsikat punertaa. Niinpä eilen suojasimme mökilläkin herukkapensaat. 

Pionit ovat aukaisseet nuppunsa.

Kuvittelen vähitellen siirtyväni osin mökkiasukkaaksi. Olen pakkaillut tärkeitä mukaanotettavia tavaroita kuten työvälineitä ja työvaatteita, koska aion käydä mökiltä töissä. Tosin kai käyn kotonakin vähän väliä, mutta aion kesälehden kuitenkin hankkia tulemaan mökin postilaatikkoon. Taitaa mökille lähdön yhtenä syynä olla jokapäiväisen uimisen mahdollisuus ja toinen ellei tärkeämpi syy: marjametsät ja sienipaikat ovat lähellä.

Ei vanhankaan suu ole tuohesta

Mökillä on tällainen ommeltu taulu seinällä. Se muistuttaa meitä, että Hyvän ja iloisen ihmisen tulee olla. Tuo julistus on siihen kirjailtu. Tuon ompelutyön on todennäköisesti tehnyt joku isäni sisarista kauan, kauan sitten. Samalla tuo kertoo kuvillaan luonnosta ja luonnon kunnioittamisesta sekä luonnosta iloitsemisesta.

Vietimme juhannusta mökillä. Lämmin päivä oli tänään. Paarmat pyörivät ympärillä ahkerasti ja jos oli tuulettomassa paikassa, niin hyttysetkin tuppasivat lähentelemään. Järviveden lämpötilakin ylitti jo 20 astetta. Uimassa oli mukava käydä monta kertaa päivän aikana. Ja kyllä järvellä vilskettä riittikin.Lähes joka mökillä oli porukkaa paikalla ja monilla myös paljon nuorisoa ja lapsia. Meteliäkin. Oli kumiveneitä, uima-apuja, ilmapatjoja, juoksuvöitä ja muita apuneuvoja ja hyviä uimareitakin.

Minä innostuin mustikanpoiminnasta. Tänä vuonna on erikoisen aikaisin mustikoitakin kypsynyt. Niinpä lähdin lähistölle litran kanssa poimimaan mustikoita. Ajattelin, että jos pari desiä, mutta reilun litrallisen niitä poimin ja paljon jäi näkyville vielä. Tosin ei tänään vielä kannattanut ottaa poimuria, vaan käsipelillä varmaan muutaman päivän ja sitten pääsee oikeasti mustikanpoimintaan.

Kylläpä nämä maistuivat makeilta. Ja taas ovat kynnenalusetkin mustat, vaikka niitä järvessä liottelin ja saunassa hankasin puhtaaksi. Mustikan väri on sitkeästi kiinni.

Kävimme juhannusajelulla lähistöllä ja löysimme tielle pudonneita tuohenkäppyröirä. Oli tehty metsätöitä. Koivuja oli kaadettu ja tuotu tien reunaan, jossa niitä oli lastattu kuormaan ja niin tuohia oli tippuillut. Saimmepa monta ämpärillistä sytykkeitä!

Kotiin tulimme illalla saunomisen jälkeen, koska huomenna on jo taas työpäivä. Toinen syykin oli: lippu piti laskea lipputangosta.
Hyvää juhannusta!

Lista KYH2016 aloituksista

KYH1: sukat 4-vuotiaalle Regian lilasta langasta 

KYH2: junasukat kummipojan tulevalle sisarukselle sinikirjavasta Strömbegarn sock wool -langasta.  

KYH3: Kerttu-sukat aikuiselle naiselle sinapinkeltaisesta Seiskaveikasta

KYH4: junasukat punakirjavasta Nallesta

KYH5: junasukat punakirjavasta Hot Socks London -langasta

KYH6: junasukat keltakirjavasta Hot Socks London -langasta

KYH7: junasukat kirjavasta Strömbegarn sock wool -langasta

KYH8: Olga-sukat vihreäkirjavasta Hot Socks London -langasta

KYH9: Olga-sukat punakeltakirjavasta Hot Socks London -langasta

KYH10: Kerttu-sukat aikuiselle naiselle sinapinkeltaisesta Seiskaveikasta. Valmiit 10.6.

KYH11: Kerttu-sukat lilasta Novitan Aapo Seiskaveikasta

KYH12: Olgasukat keltakirjavasta Hot Socks London -langasta

KYH13: Kerttu-sukat farkunsinisestä Aapo Seiskaveikasta

KYH14: Olga-sukat punakirjavasta Hot Socks London -langasta

KYH15: nuken sukat vaaleanvihreästä Seiskaveikasta

KYH16: nuken sukat lilasta Novitan Aapo Seiskaveikasta

KYH17: nuken sukat keltakirjavasta Nallesta

KYH18: nuken sukat tummanpunaraidallisesta Seiskaveikasta

KYH19: nuken sukat sinikirjavasta Strömbegarn sock wool -langasta. 

KYH20: nuken sukat vaaleanlilasta merinovillaisesta Viking Baby Ull langasta

KYH21: nuken sukat kirjavasta Nallesta

KYH22: junasukat vaaleanpunaisesta Nallesta

KYH23:junasukat vihreänkirjavasta Hot Socks London -langasta

KYH24: junasukat vaaleanpunaisesta Pikkusiskosta

Juhannusaaton juhlintaa

 Vietimme juhannusaattoa seurakunnan rantasaunalla makkaraa paistaen lähetystyön hyväksi. Paljon oli väkeä liikkeellä saunomassa, uimassa, laulamassa, leikkimässä, kahvittelemassa ja makkaraa syöden ja sitten tietysti seuraamassa kokon sytyttämistä ja palamista. Minä hain mukaani kummilapsia.

 Seurakunnan kokkotulilla.

KYH2016 viimeiset kolme aloitusta. Kaikki aloitukset 24/24 valmiina. Viimeinen aloitus oli tänään kuten nuo kaikki kolme viimeistä, junasukat. Tämän päivän sukat olivat ohuesta vaaleanpunaisesta Pikkusisko-langasta. Selostukset laitan yhteen blogikirjoitukseen kaikista aloituksista.

Juhannusaattona mökillä olin siivoamassa vielä aamusella. Illalla palasimme saunomaan ja uimaan, Mökkinaapuritkin joka puolella juhlivat juhannusta.

Juhannukseen kuuluu vanhastaan kerätä 7 erilaista kukkaa tyynyn alle, niin näkee tulevan puolisonsa unessa. Kun nyt on jo puoliso, niin ei kannata noita kukkia laittaa tyynyn alle, vaan on mukavampi katsella niitä. Juhannusruusutkin ovat jo kuihtuneet ja vaihtuneet rentunruusuiksi.

Keisarinkruunu on käynyt kukkimaan mökkipihassa kuten myös kotipihassa.

Kesän ensimmäiset mustikat

 

Mökin pihasta löytyi tänään jo mustikoita. Lienee täällä enemmänkin, mutta tässä hieman näytiksi.

Lähdin lenkille joen rantaan. Tie on katkaistu mökille, koska joen yli tehdään uutta siltaa ja niin pitää autolla kiertää pitkä matka. Joen yli pääsee kävellen kyllä, koska betonivalun reunalla on lautoja, joita pitkin voi ylittää tuo joki. Postilaatikolle pääsee siten aika monta kilometriä lyhyemmin.

Matkalla löysin metsämansikoita. Eipä ollut astiaa mukana ja niin poimin niitä vain heinään. Samalla matkalla poimin tien vierestä myös päivänkakkaroita,  puna-apiloita ja harakankelloja mökille maljakkoihin.

Ja löysin myös kantarellien alkuja. Lähipäivinä pääsee katsomaan, onko jo ehkä muuallakin kantarelleja.

Sana tälle päivälle: Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. (Psalmi 103:1-2)

Yksi joka päivä juhannusaattoon asti

Neuleita olen aloitellut KYH2016 -haasteessa yhden päivää kohti. Tässä kesäkuussa juhannusaattoon asti joka päivä aloitetaan uusi neule ja niiden on oltava valmiina heinäkuun loppuun mennessä. Tässä on 21 aloitusta näytteillä. Kolme päivää jäljellä ja kolme uutta alkua tulossa.

Kahdet sukat olen saanut jo valmiiksi. Yhdet Kertut ja yhdet junasukat. Kaikkiaan on tulossa tähän mennessä neljät Kertut, seitsemät nukensukat, viidet junasukat ja neljät Olga-sukat ja lastensukat. Sukkapuikoista alkaa vain olla pula. Onneksi neljällä pärjää säilössä ja välistä hieman vähemmälläkin. Paras olisi neuloa valmiiksi ainakin toinen parista. Kaikki aloitukset ovat sukkia.

Löysäpipoisten KyJy2016

Taas tänä vuonna olen lähdössä mukaan loppuvuoden neulehaasteeseen eli Löysäpipoisten KyJy 2016 eli Kesäyöstä jouluyöhön -haasteeseen. Tarkoituksena on aloittaa 20 neule- tai virkkaustyötä aikavälillä 24.6. - 30.9. (silmukat puikolla/koukulla lasketaan jo aloitukseksi!) ja saattaa ne valmiiksi 24.12. klo 24.00 mennessä. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli 17.6. 

Haasteen neuleissa tai virkkuissa pitää  yhdessä työssä olla joko 250 metriä lankaa tai vähintään 50 grammaa painoa.  Yhdeksi työksi voi laskea esimerkiksi junasukat ja vauvan lapaset tai useamman tiskirätin, jotta tulee täyteen vähintään tuo metri- tai grammamäärä.

Pitää myös laittaa näkyviin työn aloituspäivän ja valmistumispäivän sekä langan kulutuksen. 

Kunhan ensin saan valmiiksi edellisen haasteen eli KYH2016 työt heinäkuun loppuun mennessä, sitten vasta aloittelen näitä ellei tule yllättäen joku kiireinen neule sitä ennen.

Vaaleanpunaista metsästämässä

MakroTex -haasteen aiheena tällä viikolla on VAALEANPUNAINEN.

En näköjään ole oikein vaaleanpunaisen ystävä. Eipä paljon vaaleanpunaista löydy meiltä löydy. Legolaatikon possutkin olivat vaaleanruskeita! Vaaleanpunainen on väri, jolla on monia sävyjä. Luulisi sitä löytyvän helposti. Kirjahyllykin antoi vain yhden kirjan, jonka väri ainakin tässä valossa näyttää vaaleanpunaiselta. 

Yllätttävästi tuo kirja on Suomen evankelis-luteilaisen kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 1996-1999 nimeltään Kirkko uudelle vuosituhannelle. Olisin luullut, että esimerkiksi joidenkin lastenkirjojen kannet olisivat olleet vaaleanpunaisia, mutta yhtään sellaista ei tällä erää kirjahyllyissä näkynyt.

Matkalla junalta kotiin löysin vielä muutamia lupiineja, jotka olivat vaaleanpunaisia. Komealupiineja on monen värisinä, mutta sininen on niiden vallitseva väri. Näet usein lupiinikasvustoissa näkee alkuun monia värisävyjä, mutta ajan mittaan ne muuttuvat yksivärisen siniseksi. Värin yhtenäistyminen johtuu perinnöllisistä seikoista: sinisen värin geenit ovat esimerkiksi valkoisen tai vaaleanpunaisen kukan aiheuttaviin nähden vallitsevia eli dominoivia.

Toki sentään verannalla olevan hortensian vielä nupullaan oleva kukka näyttää vaaleanpunaiselta. Sisähortensiat vaativat aina kostean mullan. Hortensia vaatii varjoa ja ja viileää. Sitä ei kannata sijoittaa suojaan auringonvaloon sisälle. Hortensia tykkää happamasta maasta. Joku kertoi, että se on kahvinystävä - sille pitää antaa aamukahvia piristeeksi, niin se punastuu entisestään!

Ainahan löytyy lankoja - väreistä ei ole pulaa, joten vaaleanpunaiset, pinkit  junasukat tässä esillä.

Luostarista

Aamulla meillä oli aamuaterian jälkeen luostariyhteisön Pyhän Kolminaisuuden kappelissa  rukoushetki, kun oli pappi ja kanttorikin omasta takaa.

Aamuateria oli runsas ja maittava.

Portaikon seinillä oli koulun historiasta kertovia kuvia. Kuvista löytyi tuttuja kasvoja.

Enonkosken luostariyhteisö on vuonna 1994 Ihamaniemen entiseen kyläkouluun perustettu luterilainen luostari. Luostariyhteisö on Suomen ainoa luterilainen luostari. Luterilaisessa kirkossa ei ole nunna- tai munkkivihkimystä eikä luostarisääntöjä. Yhteisössä voi asua sekä miehiä että naisia, pariskuntiakin.

Enonkosken luterilainen luostariyhteisö tarjoaa kävijöilleen tilan hiljaisuudelle ja rukoukselle sekä mahdollisuuden vetäytyä hetkeksi tavallisen arjen keskeltä "ora et labora - rukoile ja tee työtä" -periaatetta noudattaen. Luostariyhteisö vaalii kirkkomme rakkaan hengellisen opettajan ja ’äidin’ Anna-Maija Raittilan perintöä ekumeenisessa hengessä. Luostarissa järjestetään messu kerran kuukaudessa, retriittejä ja erilaisia järjestöjen ja seurakuntien tapahtumia.

Lähdimme ajelemaan kotia kohti. Liikuimme kaikki samalla autolla, jotta saimme jutella keskenämme.

Palasimme taas lossin kautta. Nyt ei enää satanut.

Poikkesimme kirkossa. Enonkosken kirkon rakentamisen ja seurakunnan toiminnan alkamisen taustalla oli enonkoskelaisten aktiivisuuden lisäksi veneonnettomuus, joka tapahtui syksyllä 1858. Historiankirjat kertovat, että väki oli palaamassa kirkkoveneellä Kerimäeltä kirkkomatkalta Ylä-Enonvettä myöten. Järvellä nousi kova tuuli ja vene kaatui: veneessä olleista kahdestatoista ihmisestä kahdeksan hukkui. Tämän onnettomuuden kerrotaan olleen vahva sykäys oman kirkon ja papin saamiseen. Onnettomuuden muistoksi on Enonkosken kirkon tornissa oleva risti suunnattu järvelle päin - eikä pääsisäänkäynnin suuntaan.

Matkaa jatkoimme Enonkosken vanhalle hautausmaalle, jonne on haudattu suvun esi-isiä.  Sinnekin istutimme kukan haudalle.

Kun pääsimme kotitanhuville, niin sateetkin olivat loppuneet. Niinpä illalla taas innolla olimme pelaamassa lentopalloa (mäkäräisten inistessä ympärillä ja näykkiessäkin) ja kertoilemassa muulle suvulle matkakuulumisia.

Kotiseutumatkailua

Pikkubussillinen sukua lähti aamulla varhain kohti itäistä Suomea. Ilma oli vielä kaunis lähtiessä.

Poikkesimme Savonlinnan torille syömään lörtsyjä. Nautimme torielämän katselemisesta lämpimässä säässä.

Matka jatkui suvun haudoille. Vaikka haudat ovat hoidossa istutimme purkkikukkaset. Hautausmaa sijaitsee mielessä ja sillä on osuva nimi: Kyynelniemi. Hautausmaalta lähdettäessä saimme kunnon rankkasateen niskoillemme.

Etenkin lapsista oli muka seurata lossimatkaa. Lossilla virran ylitys oli jännittävä tuoda tulessa ja sateessa.

Jatkoimme matkaa kohti syntymäkodin paikkaa veneillä.

Toinen veneistä olikin aikamoinen kiitäjä, jolla nuoremmat matkalaiset pitkän kostean venematkan jälkeen pääsivät saareen. Lapset nauttivat elämänsä ensimmäisestä moottorivenematkasta täysin sydämin.

Matkalla näimme parissa saaressa majavien tekosiakin. Majavat olivat kaataneet aikamoisen joukon puita ja rakentaneet isot pesät.

Saareen rantautumisen jälkeen pääsimme jalkautumaan. Talothan entisaikaan rakennettiin mäille, mikäli mahdollista eikä aivan rantaan.

Kävimme ensin sukulaistalossa, jossa meille tarjottiin mahtava juhla-ateria. Ja taas sen aikana satoi ja tuuli.

     

Sitten olikin hyvä lähteä ruoansulatuskävelylle sinne ensiselle kotipaikalle. Siellä ei ollut enää paljon jäljellä rakennuksia, ainoastaan tämä aitta. Talon paikasta muistuttivat  muun muassa omenapuut, juhannusruusut, syreenipensaat, raparperipuskakin. Maakellari oli jäljellä, mutta ovi oli jo lahonnut.

Venerantaankin patikoimme. Siellä ei ollut enää laiturin jäännöksistäkään paljoa jälkiä, koska vesialue on nyt pääasiassa suojelualuetta norppienkin takia. Kaikki vanhat rakennelmat on pitänyt poistaa rantavesistä.

Näimme kävelymatkalla toiseen taloon myös valkolehdokin kukkivan. Valkolehdokki on tunnetuimpia kämmeköitämme kauniin kukintonsa ja hyvän tuoksunsa takia. Vanhan legendan mukaan ristiinnaulitsemista edeltävänä yönä rukoilevaa Kristusta laskeutui lohduttamaan joukko enkeleitä, jotka asettuivat lehdokin kukkiin. Sen muistoksi lehdokin kukka on edelleen enkelin muotoinen ja loistaa valkoisena kesäyön hämärässä erittäen voimakasta, miellyttävää tuoksuaan.

Sukulaistalon väki kertoili saaren tapahtumista ja näytti meille vanhoja paikkoja, joita olivat kunnostaneet. 

Juhlakahvien jälkeen lähdimme takaisin jälleen venekyydeillä mantereelle katsomaan miehen entistä koulua, jonne myös majoituimme iltaruoan jälkeen.

Ja jälleen saimme täytekakkua!