Lentopalloa

Kylläpä lentopallopeli on mukavaa näin korona-aikana!

Olemme saaneet pelata joka sunnuntai suvun, veljesten perheiden kanssa lentopalloa talvisin koulun liikuntasalissa, oikeastaan kylätalolla, kesäisin viime vuodet yhden veljeksen pihamaalla.

Aikaisemmin pelattiin vain kesäisin ulkona jonkun veljeksen kotipihalla. Kun syksy viileni, peliin tuli tauko seuraavaan kesään asti. Pelistä ei ole voinut olla pois oikeastaan mistään syystä. Ei edes kipsi kädessä (yhdellä kädelläkin voi pelata, kuten tänäänkin!) tai jokin muu vaiva, raskaus tai dementiakaan ole estänyt osallistumista peliin. Suvun dementikoilla on ollut pelitaito hallussaan, vaikka moni muu asia on unohtunut. 

Pelaamme vanhoilla säännöillä, joissa pelataan 15 pisteeseen asti. Jos toinen puoli ei voita, niin peliä jatketaan, kunnes tulee kahden pisteen ero. Syöttö ei saa koskea verkkoon. Piste tulee vain syötöstä. Lisäksi meillä on omia poikkeussääntöjä: Palloon saa koskea useamman kerran samakin pelaaja. Kosketuskertoja ei lasketa, kunhan pallo ei mene maahan. Naisten kenttä on sulkapallokentän kokoinen ja miesten puoli on normaalin lentopallokentän kokoinen. Naisilla ensimmäinen syöttö pitää osua kentän alueelle. Jos ei osu, saa vielä kahdesti yrittää uudelleen. Jos ei vieläkään onnistu, niin syöttövuoro vaihtuu. Iskulyönnit on miehiltä kielletty. Pallona on rantalentispallon tapainen pallo, joka on hieman pehmeämpi ja kevyempi kuin normaali lentopallo.

Tulosten pistelaskuissa on apuna helmitaulu, jossa on viisitoista sinista palloa ja viisitoista punaista palloa. Voittoriveillä on viisi sinistä palloa ja viisi punaista palloa. Naisilla on vielä etuna, että hävitystä pelistä saa yhden bonuspisteen. Joskus voi käydä niin, että naisilla on ollut jopa kuusi bonuspistettä erän alussa! Bonuspisteet vähenevät, jos tulee voittoja. Miehillä ei ole bonuksia.

Aikaisemmin miehet voittivat lähes kaikki pelit, mutta nykyään pelit ovat melko tasaväkisiä. Osittain tuo johtuu siitä, että meitä pelaajia on tällä hetkellä vakiokokoonpanossa enää miehiä kolme tai neljä ja naisia neljästä viiteen. Tästä pienentyneestä osanottajamäärästä on se hyöty, että voimme tavata toisiamme viikottain näin korona-aikanakin, koska meitä on alle kymmenen! Talvisessa vakiokokoonpanossa keski-ikä miehillä on 74 vuotta ja meillä naisilla pari vuotta alempi.

Joka erän välissä pidämme tauon. Mehutauko eli juomatauko on tarpeen, jolloin vaihdamme kuulumisia ja kerromme sekä pohdimme monia suvunkin asioita.

Koronarajoitusten vuoksi emme ole liikkuneet juuri missään ihmisten ilmoilla pakollisia kauppareissuja lukuunottamatta. Myös sen vuoksi nämä viikkotapaamiset ovat erittäin tärkeitä meille.

VoihanYstävänSukka KAL jatkuu

 Neulon kaksia VoihanYstävänSukkia. Toisten saajan tiedän, toisten arvailen. Nämä siis eivät ole pari, voisivat toki ollakin, kun nämä ovat näitä ns. Peppipitkätossusukkia. Joka päivä, paitsi ei sunnuntaisin, tulee uusi väri saajansa joistakin ominaisuuksista tai mieltymyksistä kehiteltäväksi. 

Kantapää on neulottu aivan omanlaisella mallillaan, jota en aikaisemmin ollut edes nähnyt. Kantapäätä neulottiin ensin 32 kerrosta kuudella silumukalla. Sitten reunoilta poimittiin silmukat ja kavennettiin joka toidella kerroksella. Myös tehtiin pari kertaa kantapäässä lyhennettyjä kerroksia.

 Raidoitettuna malli toimii parhaiten. Jalassa se näyttää hyvältä, ei niinkään tuossa lattialla. Ehkä kapeimmilla raidoilla olisi vielä kivempi. Ravelrysta löytyy tuo malli nimellä squircle.

Mukavaa kokeilla uutta. Samalla tämä on hidasta neulontaa, koska päivittäin neulotaan vain toiseen sukkaan tuo 10 kerrosta eli raita. Päättelen neuloessa, jottei ole sukan valmistuessa iso joukko langanpäitä odottelemassa.

Siskossyndrooma

Kuuntelin tänään paistaessani lättyjä ja neuloessani Sinikka ja Tiina Nopolan kirjan Siskossyndrooma (Tammi 2018) äänikirjana. (Ensimmäinen äänikirjana kuunneltu kirja)

Kirjassa kerrotaan humoristisesti sisaruudesta ja rooleista, jotka perheessä annetaan kuopukselle ja esikoiselle. Siskokset kertovat elämästään lähinnä 1960-luvulla ja myös miten se on vaikuttanut heidän teoksiinsa kuten Eila ja Rampe sekä Heinähattu ja Vilttitossu sekä Risto Räppääjä. Siskokset kertovat myös teostensa synnystä. Nopolat sanovat kirjoittavansa yhdessä istuen ja keskustellen.

Mielikuvat kulkivat mukana omasta elämästä 1950-60- luvuilla ja myös Tampereen elämästä ja  paikoista,  joita koin 1960-luvulla opiskeluaikoinani siellä.

Hankin tämän kirjan sen vuoksi, kun luin Sinikka Nopolan kuolemasta. Olen nauttinut Nopoloiden kirjojen kielestä ja huumorista ja dialogista.

Tämä sopii Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtiin

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

8. Kirja jossa maailma on muutoksessa

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi

19. Kirjassa leikitään

28. Kirja, jonka lukemisesta sinulle on hyötyä

36. Kirjassa liikutaan ajassa

Talvinen mökkireissu

Lauantaina teimme matkan mökille. Tiekin oli aurattu lähistölle, joten ei tarvinnut kuin kolata autolle tila mökkitien päähän. Siitä oli sitten jo helppoa laittaa tavarat pulkkaan ja kahlata perille. 

Ensimmäisenä laitoin tulen kaminaan, jotta tarkenisimme, sillä talvella ei ole mökillä lämmitystä, vaikka pakastin olikin vielä päällä. Nyt tyhjensin pakastimesta vietäväksi kotiin kaksi kylmälaukullista marjoja, vadelmia ja mustikoita.

Rannassa oli koskematonta lunta saunan portailla ja laiturilla. Järvellä oli vettä tullut jään päälle rantojen seuduilla.

Eipä ketään näkynyt liikkuvan näillä seuduin. Vain muutamia jäniksenjälkiä ja ehkä kettukin oli liikkunut pihan poikki jäljistä päätellen. 

Hiiret olivat hipsutelleet vajassa, jossa on viitisen lossaa. Jokainen oli tutkittu ja nurinniskoin sekä muutamassa oli jäljellä enää karvatuppoja. Mies laittoi uudelleen lossat pyyntikuntoon.

Nämä jäljet ovat minun. Kahlasin saunalle. Suojasää. Ikkunat ulkopuolelta aivan märkiä.

Kukat olivat maljakossa nyt kuivakukkia, kun toista kuukautta oli vierähtänyt edellisestä käynnistä. 

Elämänlanka

Eppu Nuotion kolmas Ellen Lähteen tutkimuksista kertova kirja Elämänlanka ilmestyi viime vuonna (Otava 2020). sain nyt viikon lainaksi...

Ellen Lähde on vierailemassa Berliinissä poikansa perheessä, jossa on kaksi isää ja kaksoset, ja sitten perheen talonvahtina. Berliinissä on meneillään elokuvajuhlat, joissa eräässä elokuvassa on suomalais-saksalainen ohjaaja, jonka entinen vaimo on saksalainen näyttelijätär ja nykyinen vaimo suomalainen näyttelijätär, jotka molemmat ovat tässä elokuvassa päätähtinä. Elämänlanka-elokuva on aikamoinen rakkaustarina, hirveä ja ihana. Sitten tapahtuu todellisuudessa, mitä elokuvassa. Ellen joutuu, lähes tahtomattaan mukaan selvittelyihin...

Taas tällainen hyvämielen dekkari, vaikka luokitellaan jännitysromaaniksi kirjan liepeessä. Helppoa, noepaa luettavaa.

Tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2021  muun muassa seuraaviin kohtiin

6. Kirja kertoo rakkaudesta

14. Kirja on osa kirjasarjaa

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

19. Kirjassa leikitään

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

31. Jännityskirja tai dekkari

37. Kirjan  henkilön työ on tärkeä tarinassa

Ystävänpäiväsukat-KAL 2021

Tänään alkoi tämän vuoden Ystävänpäiväsukkien neulominen Niina Laitisen johdolla. Teen kahdet sukat eri väreillä. Toiset suositusväreillä, joita löytyi jopa valmiina kotoa ja toiset vain kahdella värillä.  

Ystävänpäiväsukat 2021 neulotaan 23.1.-10.2.2021 joka päivä pätkä kerrallaan. Sukista on tulossa polvimittaiset kirjoneulesukat, joissa varren pituus on noin 40 cm. Ohjeita on kolmea kokoa eli on mahdollista neuloa eri leveyksien sukkia. (kolme leveyttä pohkeelle n. 30-35cm, 35-40cm, 40-45cm). lankana on Novitan Nalle, jossa 100 g = 260 metriä, jota neulotaan useimmiten kolmosen puikoilla.  Kokeilen taas kapeimpia.

 

Löysäpipoisten JyJy 2021 aloitetut ja valmiit

1. Pipo seiskaveikasta. Aloitettu 4.1. Valmis 5.1. Paino 89 grammaa.

2. Peppipitkätossusukat seiskaveikasta. Aloitettu 6.1. Valmiit. Paino grammaa.

3. VoihanYstävänSukka seiskaveikasta. Aloitettu 7.1. Valmiit. Paino grammaa.                                                                                                                                                    4. Mysteriet-sukat seiskaveikasta. Aloitettu 11.1. Valmiit 20.1. Paino  133grammaa.                                 5. Ystävänpäiväsukat 2021 Nallesta. Aloitettu 23.1. Valmiit. Paino grammaa.                                            6.  II Ystävänpäiväsukat 2021 Nallesta. Aloitettu 23.1. Valmiit. Paino grammaa.                                          

 7- Bernie-lapaset seiskaveikasta. Aloitettu. Valmiit. Paino grammaa.

 

Mysteriet

Vihdoin sain nämä Mysteriet neulottua. Hidasta oli ja neuloin liian tiivistä, vaikka juuri äsken neulotuista Nina Laitisen joulukalenterisukista tuli sopivat kirjoneuleena. 

Sukkaohjeen mukaan näiden piti olla 42- numeroiseen jalkaan,  mutta aika pian huomasin niiden tulevan noin 37 kokoa. Aika kapeiksikin jäivät, joten miehen sijaan jollekin lapsenlapselle tuli sukat.

Sukat neuloin tummansinisestä ja vaaleanharmaansinisestä seiskaveikasta 3,5 puikoilla. Sukat painavat 133 grammaa. 

Sukkamallin on suunnitellut Niina Laitinen. Malli löytyy Laitisen uusimmasta kirjasta Lempivillasukkia.

 

Löysäpipoisten JyJy 2021 aloitetut ja valmiit

1. Pipo seiskaveikasta. Aloitettu 4.1. Valmis 5.1. Paino 89 grammaa.

2. Peppipitkätossusukat seiskaveikasta. Aloitettu 6.1. Valmis. Paino grammaa.

3. Voihan ystävänsukka seiskaveikasta. Aloitettu 7.1. Valmis. Paino grammaa.

4. Mysteriet-sukat seiskaveikasta. Aloitettu 11.1. Valmiit 20.1. Paino  133 grammaa.

 

Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa

Luin Tarja Tuovisen kirjan Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa -  naisena kriisipesäkkeissä ( LIKE 2013) Kirja kuuluu sarjaan Pystykorvakirja, jota julkaisee Suomen Rauhanpuolustajat.

Kirjoittaja, sairaanhoitaja, on vuosien mittaan ollut hommissa monissa avustustyöjärjestöjen keikoilla eri puolilla maailmaa, kymmenessä eri maassa, neljätoista reissua yhteensä. Hän aloitti avustustyöntekijänä vuonna 1989. Kirjassaan hän kertoo neljästä erilaisesta työkomennuksesta päiväkirjamuodossa vuosiluvuitta:

Muuta maailmaa, älä anna sen laiskuuttasi kaatua! - Jerusalem.

Maan kokoinen vankila - Afganistan

Kärsivällisyyden oppikurssi - Sudan

I can't forget your tears  - Sri Lanka

Jatkuva epävarmuus turvallisuudesta, jopa hengissäpysymisestä, aiheuttaa stressiä, joka saattaa tulla ilmi mitä kummallisimmissa tilanteissa ja aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa ja työssä. Epävarmaa on myös seuraavan työkomennuksen saaminen ja siten toimeentulo.

 Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtiin 

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan.

11. Kirja kertoo köyhyydestä

14. Kirja on osa kirjasarjaa

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

33. Kirjassa opetetaan jokin taito

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä kirjassa

Oma kehu

 Hilja Valtonen, Oma kehu -kirjassaan (Otava 1973) kertoo muistelmapalasia elämästään lapsenlapsilleen Anille ja Seitalle. Tyttärentyttäret kyselevät  kursiivilla väleissä ja sitten kertomus. Kirjassa kerrotaan lapsuudesta, koulunkäynnistä, nuoruudesta  seminaarista, omasta ensimmäisestä kirjasta  puolisosta, joka on myös opettaja ja yhteisestä elämästä. 

Sattumuksia  iloja ja suruja, huumoria ja elämää.

Mukavaa luettavaa, mallia elämänkertakirjoittamiseenkin.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2021 kotiin

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

6. Kirja kertoo rakkaudesta

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

28. Kirja jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Vaimoke

 Hilja Valtosen Vaimoke (Otava 1959) kertoo Kirsti Leivosta, lukkarin parikymppisestä tyttärestä, joka ei pärjännyt hyvin koulussa. Hänet äiti ym haluavat naittaa agronomi Latvalle  17 vuotta häntä vanhemmalle,  joka oli riiustellut aikaisemmin Kirstin isosisarienkin kanssa. Esko Latva piirityää häntä ja lopulta Kirsti suostuu, mutta ei halua olla kunnon aviovaimo, vaan vaimoke. 

Kirja on kirjemuodossa, Kirstin kirjeitä vanhimmalle sisarelleen Amerikkaan.

Kivaa huumorinyäytteistä välilukemista, mukana opettavaista, kuten kirjan kirjoittajan ammattista opettaja  voi arvata.

Kirja on julkaistu sarjajulkaisuna.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtiin 

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

6. Kirja kertoo rakkaudesta

14. Kirja on osa kirjasarjaa

19. Kirjassa leikitään

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Nykyhetken tyttölapsi

 Hilja Valtosen Nykyhetken tyttölapsi  -romaani (Otava 1937)  on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Kirja kertoo 20-vuotiaasta Anjasta, joka tulee kesäksi Augusta-tädin hoiviin Saimaan  Kärsäpään saareen. Täti on vietyänyt lomansa diellä aina  Lepolan vuokramökillä,   mutta nyt vuokraaja oli vaihtunut nuoreksi mieheksi, joka ei voinut sietää 15-35-vuotiaita naisia eikä suostunut ottamaan heitä saarelleen. Anjasta tehdään 14- vuotiaan näköinen hameenlyhennyksin ym. Saarella tapahtuu monenlaista ja lopulta naisvihakin laantuu.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2021 mm. kohtiin

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa.

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

6. Kirja kertoo rakkkaudesta

19. Kirjassa leikitään.

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan.

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

41. Kirjassa matkustetaan junalla

Lempivillasukkia Mysteriet

 Tilasin jo aikoja sitten kirjastosta Niina Laitisen uuden, neljännen sukkakirjansa Lempivillasukkia (Otava 2021). Tänään vihdoin sain tämän ja halusin aloittaa heti uutta neuletta. Luin kirjan läpi, tutkin kaaviot ja mikä malli olisi mahdollista helposti tehdä käsipuolena. Valitsin Mysteriet, miesten koolla ja mallilla miehelleni. Langaksi löysin kotoa tummansinista ja vaaleansinistä Seitsemää veljestä. Neulon 3,5 puikoilla 55 silmukalla.

Kirjan alkusanoissa kerrotaan kirjan inspiraationa, punaisena lankana ja ajattomana teemana olevan rakkaus. Lempivillasukkia kertoo yhden rakkaustarinan aina ensikohtaamisesta lähtien, ilmoittaa Laitinen. Jokaisen sukkanimen alussa on kertomusta rakkauden kulusta. Kirjassa on kirjoneuleita, pitsisukkia ja palmikkosukkia yhteensä 24. 

Mysteriet-sukista Niina Laitinen kertoo: Arvoituksia, yllätyksiä ja uuden oppimista. Yhteisen palapelin kokoamista näiden sukkien lämmittäessä varpaita. Tämä malli on luotu sadoista silmukoista, pienistä palasista, joista jokaiselle löytyy se oikea paikkansa.

Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtiin

6. Kirja kertoo rakkaudesta

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

33. Kirjassa opetetaan jokin taito

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Hattivatteja

 Talvi on tullut todenteolla. Lunta tuiskuaa ja lumitöitä saa tehdä urakalla, jos aikoo päästä pihasta autolla - tai vaikka kävellen. Lumikengillä pääsisi, jos ne olisi haettu vajasta aikaisemmin.

Olemme joulun jälkeen liikkuneet kohtalaisen ahkerasti. Mies on käynyt hiihtämässä valmiilla laduilla ja samalla matkalla jättänyt minut autosta. Kun en ole uskaltanut lähteä yhden sauvan kanssa hiihtämään, niin olen kävellyt kotiin monia eri reittejä. Eräällä matkalla oli yhdessä pihassa näitä kivoja hattivatteja.

Mies löysi kaupasta poistolaatikollisen hedelmiä. Laatikon tosi kypsistä banaaneista ja appelsiineista sekä granaattiomenasta tuli maukas softis. Viipaloin pari banaaneista ja appelsiinin kuorin ja paloittelin viipaleet. Laitoin nämä pakastimeen muutamaksi tunniksi. Puolitin granaattiomenan ja kopauttelin siitä siemenet kulhoon. Isoon kulhoon laitoin jäätyneet irrallaan pakastuneet hedelmät, purkillisen laktoositonta rahkaa ja desin rasvatonta laktoositonta maitoa. Hienonsin tuon seoksen sauvasekoittimella ja annostelin kulhoihin. Ripottelin päälle granaattiomenan siemeniä. Maukasta oli eikä lainkaan lisättyä makeutusta tarvittu.

Loput granaattiomenasta sekoitin raastetun punakaalin joukkoon salaatiksi. Mausteeksi salaattiin laitoin punaviinietikkaa, kylmäpuristettua rypsiöljyä ja hunajaa. Vielä pari pyöräytystä myllystä mustapippuria joukkoon, sekoitus ja maukasta tuli. Tuo punakaalikin löytyi  samaisesta hedelmälaatikosta.

VoihanYstävänSukka-KAL on edennyt jo muutaman päivän. Tässä A-sukkia joka toiselta päivältä. B-sukat edistyvät joka toinen päivä, nämä peppipitkätossusukat.

Noin seitsemänkymppisen kirja

 Juhani Mäkelä on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Tämä Noin seitsemäskymppisen kirja (WSOY 2008) on pakinoita seniori-ikäisille. Monet jutuista ovat tuttuja aiheita vitseistä tai jostain muusta sellaisesta vastaavasta. 

Ei ole mikään pakko selittää menneitä, mutta silti me selitämme -  siis jos joku suostuu kuuntelemaan. Ja jos kukaan ei suostu kuuntelemaan, selitämme ainakin itsellemme. Ja sitä paitsi kyllä meillä on jo tässä iässä oikeus selittää, jos siltä tuntuu. Ja usein tuntuu. Olisinhan minäkin...

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtaan

10. Kirjan nimessä on numero.

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässä.

45. Kirjan on kirjiittanut pohjoismaalainen kirjailija.

Siirin kirja

Siirin kirjan (Kustannus-Puntsi 2003 ) kirjoitti saamelainen opettaja Siiri Magga-Miettunen. Hän kertoo lyhyinä muistumina/tarinoina elämästään syntymästä ensimmäiseen opettajavuoteensa asti. Kertomuksia on suvusta ja muista tavatuista tärkeistä henkilöistä.

Ivalojoen Kutturan kylältä Siiri matkasi kouluun peninkulnien päähän, jossa joutui asumaan asuntolassakin Koppelon koululla ja myöhemmin Vuotsossa, jossa oppilaiden enemmistö on saamelaisia, mutta opetus suomeksi. Ivalossa yksityisessä kokeilukeskikoulussa. Sen jälkeen vuoden kotona tekemässä kaikkia mahdollisia töitä, navetassa, puita hakkaamassa haloiksi, sisällä ompelemassa, ruoanlaitossa pyykillä jne.

Sitten Siiri pääsee opettajaseminaariin Tornioon. Ja valmistuu sieltä kansakoulunopettajaksi ja pääsee ensimmäiseen opettajanpaikkaansa  keskiluokkien opettajaksi Koppelon koululle.

Kirjan jatko-osa on kirja Siirin elämä.

Mielenkiintoista asioista, jotka ovat tällaiselle etelänihmiselle outoja.

Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtiin

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan.

8. Kirja  jossa maailma on muutoksessa

11. Kirja kertoo köyhyydestä

12. Kirjassa ollaan metsässä

16. Kirjassa eletään ilman sähköä

17. Kirjan nimessä on päähenkilön nimi jne.

Voihan ystävänsukka KAL

Voihan ystävänsukka -KAL alkaa tänään. Tämän tapahtuman järjestävät Jaana Jyrkinen ja Voihan villasukka. Neulotaan siis ystävälle raidalliset polvipituiset sukat 7 veljestä vahvuisista langoista. Molempia sukkia neulotaan yhtä aikaa, joka toinen ohje on sukkaan A, joka toinen sukkaan B. Ohjeen pätkiä julkaistaan kuusi kertaa viikossa, ei sunnuntaisin. 

Päivän raita neulotaan ystävää koskevan vihjeen määräämällä värillä. Vihje julkaistaan ohjeen mukana. Väri vaihtoehtoja tulee kaksi VE1 ja VE2. VE1 väritys on hillitympi ja sitä varten tarvitaan värejä kivi 043 ja kallio 048 sekä x määrä jämälankoja, joista valitaan päivän väri. VE2 neulotaan pelkästään vihjeväreillä, joten niistä tulee peppipitkätossusukat.

Turkoosi on aloitusvärinä peppipitkätossusukissa. Silmukoita tässä 65.

 Toinen sukkapari alkaa harmaalla (kivi 043).

Löysäpipoisten JyJy 2021 aloitetut ja valmiit

1. Pipo seiskaveikasta. Aloitettu 4.1. Valmis 5.1. Paino 89 grammaa.

2. Peppipitkätossusukat seiskaveikasta. Aloitettu 6.1. Valmis. Paino grammaa.

3. Voihan ystävänsukka seiskaveikasta. Aloitettu 7.1. Valmis. Paino grammaa.

Loppiainen

 

Anna-Mari Kaskisen runo kertoo Loppiaisen, päivän teemasta: Jeesus, maailman valo.

TIETÄJIEN MATKASSA

Loistaa yöhön synkimpään tähti kirkkaimmin.

Tänään matkaan lähdetään joukoin tuhansin.

Kaukana jo kajastaa kaipauksen maa.

Tähti meitä johdattaa etäisyyden taa.

2

Vaikka sydän nääntyisi, vaikka epäilet,

takaisin et kääntyisi. Luovuttaa voit et.

Ilot sekä murheet jaat kanssakulkijan.

Uskon silmin nähdä saat tähden loistavan.

3

Vielä elpyy erämaa. Valtaa ilo sen.

Mikään ei voi sammuttaa tulta sydänten.

Tänään varjoon kuoleman loistaa tähti tuo,

kansan yössä kulkevan johtaa Lapsen luo.

4

Vaeltajat väsyneet sisään kutsutaan.

Vuotaa saavat kyyneleet hänen valossaan.

Hapuillen jo kiitos soi. Lasta katsot nyt.

Pimeyden murtaa voi vastasyntynyt.

A-M K 6.1.2021

 

Hyvää Loppiaista! 

Pipo

Pipo on neulottu ruskeasta seiskaveikasta ja kahdenlaisesta lilasta seiskaveikasta 3,5 kantikkailla pyöröpuikoilla kavennusvaiheeseen asti, jolloin siirryin kuuteen 3,5 puikkoon - joilla olisi tainnut olla helpompaa neuloa koko pipo.

 

Neuloin Jonttu-pannan ohjeella pipon reunuskuvion ja tietysti ajattelematta sen enempää sydänkuvio tuli ylösalaisin! En käynyt enää purkamaan, kun sen huomasin vasta pitkällä kavennusvaiheessa. 

Pipossa  on ensin käänne 112 silmukalla oikeaa 28 kerrosta eli käänneosuus ja yksi kerros nurjaa, sitten Jonttu-pannan (kirjasta Jonna Nordström: Jonsukat: villasukkarakkautta: uudet ideat) kuvio 120 silmukalla ja siirryin kuuteen puikkoon ja aluksi kavensin koka kolmannella kerroksella joka puikon lopussa silmukan viisi kertaa, sitten joka toisella kerroksella, kunnes oli 11 silmukkaa. Loppukavennukset joka toinen kerros. Käänneosuuden ompelin kiinni.

Pipo painaa 89 grammaa.

Löysäpipoisten JyJy 2021 aloitetut ja valmiit

1. Pipo seiskaveikasta. Aloitettu 4.1. Valmis 5.1. Paino 89 grammaa.

Pipoaloitus Jonttupannan ohjeella

 Käytössä oleva piponi alkaa olla aika kauhtunut. Niinpä etsin lankoja ja helppoa mallia. Löysin Jonna Nordstömin kirjasta Jonsukat villasukkarakkautta uudet ideat ( Readme.fi 2020) pannan ohjeen, jota sovellan tähän pipoon. 

Tämä postaus on myös ensimmäinen neule tämänvuotisessa Löysäpipoisten haasteessa Jouluyöstä Juhannusyöhön. Tavoitteena on neuloa tai virkata 20 vähintään 50 gramman työtä aikavälillä 25.12.20 - 28.2.2021 (silmukat puikolla/koukulla lasketaan jo aloitukseksi!) ja saattaa ne valmiiksi 25.6. klo 24.00 mennessä.

 Löysöpipoisten JyJy 2021 aloitukset ja valmiit:

1. Jonttupanta seiskaveikasta. Aloitettu 4.1. Valmis. Paino grammaa.

Raija

Kirjastossa oli viikon laina -pöydällä tämä kirja. Nappasin sen mukaan.

Tämän vuoden ensimmöinen kirja luettu! Tutustuin Raija Siekkisen elämään sisarensa Ritva Hellstenin kirjoittamassa teoksessa Raija   (Aviador 2020). 

Hellsten käyttää läpi kirjan nimitystä Hän kertoessaan Raijasta, joka kuoli tulipalossa. Kirja on fiktiivinen kuvaus Raijan viimeisestä elinvuodesta maaliskuusta 2003 helmikuuhun 2004, jolloin hän pohtii elämäänsä ja etenkin suhdettaan äitiinsä. 

Ajatukset katkeilevat,sanat ovat irti toisistaan.

Pimeässä sanon ääneen sen, mitä pelkään. 

Pelkään, että se on nyt tehty. Mikä? Minun työni, kirjoittaminen. Elämä.

Sanon ääneen itselleniettei niin ole: että vielä on tehtävää, paljon. 

On sanottava ääneen ettei kuulisi tuomion ajatuksia. 

On kirjoitettava, että lauseista tulisi ehjiä ja sanat liittyisivät toisiinsa.

On riiputtava sanoissa, ettei putoa.

Raija Siekkinen oli kirjailija (1953-2004). Hän julkaisi runoja, novelleja, lastenkirjoja ja romaaneita.

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtaan

17. Kirjan nimi on kirjan päähenkilön nimi.

Syntymäpäivillä

Aamupäivällä lähdemme ajelemaan pääkaupunkiseudulle lumisella moottoritiellä. Maisema näytti kauniilta  mutta tie ei ollut ohitustilanteissa kovin hyvä.

Pappa pääsi pelailemaan jalkapallopeliä. Seuraajiakin riitti.

 Minä puolestani sain sylkyttää pienimmäistä, joka viihtyikin pitkään sylissäni eikä edes vierastanut  vaikka koronan takia emme olekaan voineet tavata kuin viimeksi ristiäisissä.  Parivuotias luetti minulla monta kirjaa. Nelivuotiaskin tuli kuuntelemaan.

Syntymäpäiviä varten leivoin lauantaina pullia ja sämpylöitä ja pataleipiä ja pari mustikkapiirakkaakin, koska serkutkin olivat tulossa juhlimaan 14-vuotiasta.
 

Päivänsankari koristeli itse kakkunsa.

Oli mukava olla yhdessä ja tavata taas toistakin perhettä. Kaikki olimme olleet karanteerinomaisissa oloissa ennen yhteistä tapaamista.

Vuotta 2020 vielä hieman

Joulu lähestyi ja joulukoristeetkin laitettiin kuten joka vuosi. Joka vuosi meillä on seimiasetelma, usein viime vuosina tämä Etiopiasta ostettu on alttarillamme joulun ajan. 

Monesti ovat muutamat lapsenlapset olleet aatonaattoiltana koristelemassa joulukuusen. Tänä vuonna koronan vuoksi olimme kahden kotosalla. Siksi mies koristeli kuusemme (tekokuusi tälläkin kerralla).

Joulun jälkeen ehdin vielä hankkia uuden tietokoneen, koska vanha oli tullossa aivan tiensä päähään. Oli jo ylen hidas ja epävarma käynnistymäänkin. Kun lapsen perhe tuli käymään, he auttoivat laittamaan koneen kuntoon ja osasivat opastaa, mitä kannattaa laittaa, mitä ei tarvitse. Ns. ilmaisohjelmat ovat minulla käytössä, kirjoitusohjelmana Libre Office.

Uudenvuoden aattona saimme vieraita. Oli todella mukavaa olla perheen kanssa. He olivat olleeet omaehtoisessa karanteerissa heti koulujen joululoman alkamisesta asti, jotta voivat tavata isovanhempia nyt loman loppupuolella. Pöytäkin pidennettiin vierailun ajaksi.

Pulkkailu onnistui pihalla, koska meillä on rinnetontti. Lunta on täällä eri tavalla kuin eteläisemmässä. Kolme lumiukkoa kieriteltiin palloista ja komea lumilinnakin, jossa ikkunoista loistivat led-kynttilät.

 

Sininen hetki