Matka-Kertut

Pikalinjan bussissa on hyvä neuloa sukkaa. Nämä Kertut valmistuivat eilen Turun matkalla. Ne on neulottu kolmen ja puolen puikoilla aluksi 47 silmukalla. Novitan sinapinkeltaisesta Seitsemän Veljeksen langasta.  Lanka on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Sukat painavat 97 grammaa. Ohje löytyy täältäkin.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.    
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.  
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6.  Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.  
7.  Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.

Ruskeaa

MakroTexin tämänviikkoisen haasteen aiheena on RUSKEA.

Ruskeaa löytyy lähes kaikkialta, minne katseensa ulottaa.

Tällaisia korviksia käytän ulkomaanmatkoilla. Eipä ainakaan kukaan halua varastaa näitä!

 Osmankäämejä kasvaa läheisessä ojassa.

 Männyn juurella ei olekaan lunta, vaan vain neulasia.

Sukkalankaa odottelemassa neulojaa.

Narnia-musikaali

 

Lapsenlapsi kutsui  kuuntelemaan ja katselemaan tätä musikaalia. 

Mielelläni lähdin, vaikka matka on pitkä: bussissa kolmatta tuntia yhteen suuntaan. ja sitä ennen vielä toisella bussilla, joten lähes viisi tuntia meno ja paluu lähes toiset. Bussissa on mukava neuloa ja lueskella - niihin on aikaa, joten päivä kului mukavasti.

Kun pääsin Turkuun, jäin bussista pois Tuomiokirkolla. Niinpä päätin vierailla sielläkin samalla reissulla pikipäin.

Turussa tapasin ystävän, jonka luona päivitimme tämänhetkistä elämää. Oli ilo.

Ja tuo yhdeksäsluokkalaisten musikaali oli mainio.  Valot, maskeeraukset, puvustus ja lavastus olivat hyvin tehtyjä. Upean fantansiamaailman nuoret olivat loihtineet. Paljon työtä he olivat tehneet tämän eteen jo kahdeksannelta luokalta lähtien.

Vieressäni katsomossa istui yllättäen tuttu, musikaalin Aslanin äiti. Tapasin myös entisen rehtorin, joka oli rehtorina silloin, kun olin tuossa koulussa opettajana.

Väliajalla nuoret olivat kattaneet maukkaat tarjoilut.  Kahvipöydätkin olivat kauniisti koristellut..

Ylipainolisämaksu

Luin Kaisa Haatasen kirjoittaman kirjan Ylipainolisämaksu (Johhny Kniga 2016). Ylipainolisämaksu on Kaisa Haatasen toinen kirja. Ensimmäinen oli Meikkipussin pohjalta. Sitä en ole vielä lukenut. Takakannessa kerrottiin, että elämä voi muistuttaa meikkipussia, mutta vuorenvarmasti se on matka.

Tässä kirjassa viisikymppinen Tytti Karakoski matkailee. Tytti sanoo, että ei niinkään välitä olla matkoilla yhtenään, mutta pari matkaa pitää olla aina varattuna.

Matkakertomukset ovat lyhyitä lukuja, parin kolmen sivun kertomuksia. Matkoja on monenlaisia:oman pään sisällä, unia ja todellisia matkoja eri puolilla maailmaa, lähinnä Euroopassa yksin tai seurassa. Seura voi olla sukulainen tai poikaystävä, mutta yksin taitaa olla useimmiten mukavampi matkustaa.

Ylipainolisämaksun voi kuvitella kahdellakin tapaa: Tytti on ylipainoinen ja matkatavaroita on liikaa. Välillä tekstissä on ylipainoa: poskilihaksiin sattuu, kun ei aina voinut nauraa ääneen. Huumori näet kukkii teksteissä.

Tytti toteaa myös, että elämä itsessään on jo matka. Tähän mielelläni yhdyn: ELÄMÄ ON ITSESSÄÄN JO MATKA.

Minä rakastan matkustamista ja siksikin tämä kirja on mukava. Yrittelen näet lueskella kaikenlaista matkustamisesta.

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2017 seuraaviin kohtiin:
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Caminopohdintaa

Olen lueskellut Kinnusten caminokertomusta. Siinä on ollut paljon hyviä vinkkejä ja viisauksia kuten

Camino on elämäntapa. Camino del vita on eri ihmisille erilaisia asioita, oman elämän haasteita, joillekin se on käännekohta elämässä, jolloin kuulostellaan suuntaa.

 Camino on haaste harjoitella hetkessä elämistä
- tämän päivän ihmisiä et ehkä tapaa enää
- tuskin näet samoja maisemia uudelleen samanlaisina
- aamulla et tiedä mitä päivä tuo tullessaan
- et voi tehdä monen päivän suunnitelmia
- et tiedä milloin olet perillä
- et tiedä mitä tänään syöt ja missä
-et tiedä, missä ensi yönä nukut ja kuka on vieressäni.

Caminolle kaipuu

Eilen sain esitellä parille caminovaellukselle lähtijälle omia vaellusvarusteitani. Tässä laatikossa nuo varusteet nyt ovat odottelemassa seuraavaa vaellusta.  Tulipa kerrattua itsellenikin noita varusteita ja samalla pohdittua, miten vähällä voisi lähteä vielä aamu- ja yöviileään aikaan vaeltamaan. En kuitenkaan vielä laittanut valmiiksi pakkauksia!

Nyt kaikkein kiireisin homma olisi alkaa kävellä lähes päivittäin muutamia kilometrejä ja tehdä joskus hieman pitempiäkin kävelylenkkejä vaelluslenkkareitten kanssa myös juuri ne sukat jalassa, joilla aion vaeltaakin. Kuntoa pitäisi saada nostetuksi, muuten ei vaelluksesta tule mitään.

Tällä repulla sitä läksin viimeksi vaeltamaan. Silloin reppu ja sauvat kulkivat tavaratilassa ja vain pikkureppu käsimatkatavarana. Pikkurepussa oli kaikki tarpeellinen ja lisäksi päällä olevat vaattet - enpä olisi ehkä repullista tarvinnutkaan - no. makuupussi ei ollut pikkurepussa.

Omaa vanhaa 30+5 litraista reppua olen katsellut sillä silmällä, että vaihto tulisi. Reppu on aivan ehjä ja muuten käyttökelpoinen, mutta ei taida kelvata lentokoneeseen sisään käsimatkatavaraksi. Kävelysauvat, vaikka ovat kokoontaittuvat, eivät mahdu reppuun, joka on liian matala. Ja nuo hyvät joustosauvat haluaisin kyllä mukaan ilman lisämaksua. Ehkä saan repun lainaksi, ehkä hankin uuden tai uuden käytetyn.

Olen hankkinut matkalipun 18.4. lähtevälle Norwegianin lennolle Madridiin. Unelmana oli vaeltaa Ranskan puolelta Saint-Jean-Pied-de-Portista vuorten yli Ronceswalliin ja siitä eteenpäin jonnekin saakka Camino Francesia. Nyt kuitenkin oletan, että vaelluksemme alkaakin Salamancasta ja tienä on kaakkoinen reitti eli Silver Route eli Via de la Plata kohti Santiago de Compostelaa. Espanjassa on paljon lunta tänä talvena ja vielä huhtikuussa lienee tuo vuorten ylitys mahdotonta muuten kuin tietä myöten ja siksi tuo pohjoinen Ranskan reitti ei niin paljon nyt kiinnosta.

Isän kaipuu

Isän kaipuu on vuoden kristillinen kirja 2016. Kirjan on kustantanut Perussanoma oy.

Saara Kinnusen on huomannut työssään sosiaalipsykologina ja psykoterapeuttina, että meidän ihmisten huonovointisuuden taustalla on usein huono isäsuhde. Voisiko olla myös vastaavasti huono äitisuhde, pohdin.

Kirja tuo esille ihmisen kolme perustarvetta ja syvintä kaipuuta suhteessa isään: yhteyden kaipuun, kaupuun olla arvokas ja kaipuun kokea merkitystä ja kyvykkyyttä. Puhutaan myös anteeksiantamuksesta: miten siihen pystyy. Ja sovinnosta ja sen mahdollisuudesta.

Isän kaipuu toi mieleen oman isän ja kiitollisuuden hänestä. Tärkeää luettavaa tuo kirja omien tunteiden tulkitsemiseksi. Kiitos Saara!

Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2017 seuraaviin kohtiin:
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
 30. Kirjan nimessä on tunne
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Ikkunan läpi

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on IKKUNAN LÄPI.

Aamulla töihin lähtiessä istuin jo autossa, kun muistin haasteen ja niin otin kännykkäni esille ja sihtasin pihalle auton ikkunan läpi. 

Päivällä kävimme kyläilemässä. Sielläkin otin sisällä kuvan ikkunan läpi.

Tulipa sitten  jo ilta kotiin saapuessani ja niin kuvailin ulkoa sisälle ikkunan läpi.

 

 Verannalta vielä silmäys sisälle.

Matkailua monella tapaa

Torstaina matkailin junalla Helsinkiin ja Suomen Lähetysseuran järjestämään Symposiumiin Henrikinpäivän kunniaksi. Henrikinpäivä on näet Lähetysseuran syntymäpäivä: 19.1.1859 se perustettiin. Suomen Lähetysseura liittyi reformaation merkkivuoteen järjestämällä teologisen symposiumin ”Armo ja arvot”. 

 

 ”Yksin armosta – vai eikö sittenkään? Työn ja armon hedelmällinen ristiriita” oli Esko Laineen esityksen aiheena.

Symposiumissa tarkasteltiin reformaation perinnön merkitystä yhteiskunnallisille arvoille, ekumenialle ja etiikalle: miten yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys on sidoksissa uskontoon, mikä on reformaation perinne tänään ekumenian näkökulmasta, ja millaisiin pelastusta, ihmistä ja luomakuntaa koskeviin arvoihin armo velvoittaa.

 

Esitelmissä tuli ilmi myös luterilaisten kirkkojen suuruusjärjestys. Etiopian Mekane Yesus -kirkko on luterilaisten kirkkojen suurin ja meidän oma kirkkomme on vasta kuudennella sijalla!

Symposiumissa istutetiin puu - kukkaruukkuun kylläkin - koska Suomen Lähetysseura kutsuu reformaation juhlavuoden kunniaksi seurakuntia mukaan istuttamaan metsää Tansaniaan. Seurakunnat voivat kerätä varoja taimien ostamiseksi. Lähetysseuran yhteistyökumppani vastaa puiden istuttamisesta paikallisen yhteisön kanssa kuivuudesta kärsivälle Kishapun alueelle. 

Luther oli päässyt myös mukaan matkamessuille tänä juhlavuotena: 500 vuotta reformaation alkamisesta. 

Toki matkamessuilla myös mainostettiin kotiseutua ja kotimaakuntaa. Ei vain katsetta ensi kesään, vaan myös kuukauden kuluttua oleviin hiihdon MM-kisoihin, jotka ovat Lahdessa.

Kaukokaipuukin sai minut taas valtaansa. En nyt sentään taida lähteä bussilla maailmanympärysmatkalle, vaan ehkä kävelemään caminolle keväällä. Siihenkin löysin vinkkejä noilta matkamessuilta, joilla torstaina pistäydyin kotimatkalla.

Matkoja olen tehnyt lähipäivinä lähiseudullekin: on ollut hautajaisia. Tässä kappelissa olin taas siunaamassa vainajan.

Kaste oli tänään täällä. Keikkalaisena olen opetellut eri seurakuntien käytäntöjä.

Toki viikolla kerkisin sentään hieman käydä hiihtämässä. Ladut vain tahtoivat olla liippalatuja, kun olivat jäätyneet. Ja myös laduilla oli paljon roskaa tuulisen sään jälkeen. Ja koirien ja kävelijöiden jälkiä! Tuntui helpommalta hiihdellä järvellä. Järvelle oli myös aurattu luistinrata.

Ja tänään juhlittiin pikkusiskon syntymäpäviä: 7 vuotta. Olipa kivannäköinen voileipäkakku! ja paljon muuta maukasta syötävää. Ja oli mukava tavata sukua samalla juhlinnalla.

Tämä sunnuntai olikin  oikea vauhtipäivä: Ensin jumalanpalvelus, jossa oli mukana tämän vuoden rippikoululaiset vanhempineen eli kirkossa oli paljon väkeä. Sitten toisaalle pienen pojan kastejuhlaan. Sieltä taas syntymäpäiville ja illalla oli vielä suvun lentopallopeli. Sain sentään hieman muutakin liikuntaa kuin autolla ajamista.

Aalto-sukat ohjeineen

Olin reissussa junalla ja siksi oli mukava neuloa matkalla. Ja kokouksessa. Ja sitten tänään Trumpin virkaanastujaisia katsellessa sukat valmistuivat.

Novitan vihreänkirjavasta Nalle Taika -langasta neuloin ns. Aalto-sukat. Malli on helppo. Sukat neuloin 60 silmukalla 18, 12, 18 ja 12 puikollaan. Aaltokuviossa on kuusi silmukkaa ja kymmenen kerrosta tämän paksuisesta langasta: neljä oikein ja kaksi nurin, neljä oikein, kaksi nurin puikollaan  ja sitä viisi kerrosta. Toiset viisi kerrosta yksi oikein, kaksi nurin, neljä oikein, kaksi nurin, kolme oikein puikollaan. 

Neuloin kahdeksan kuviota varteen ja kymmenen terään. Kantapään tein vahvistettuna ja kavennuksien jälkeen pohjapuolelle jäi vain 13 puikolleen. Kärkikavennukset tein joka puikon lopussa. Sukat painavat 70 grammaa.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.    
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.  
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6.  Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.  
7.  Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.

Porkkana raakana ja keitettynä ja jopa porkkalana

MakroTex -haasteessa aiheena on tällä viikolla RUOKA-AINE. 

Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa...

Porkkana on terveellinen juures. Se on kotimainen ja lähes ympäri vuoden saatavissa kotimaisena. Meillä porkkanat säilötään kellariin kokonaisina ja toisaalta myös pakastimeen soseeksi ja valmiiksi ruoaksikin, kuten porkkanalaatikoksi.

Porkkanaa voi syödä myös raakana monella tapaa. Pestä, kuoria ja haukata suoraan porkkanan päästä on nopein ja hampaille hyvä välipala. 

Lapset ja me aikuisetkin tykkäämme porkkanatikuista. Välipalana ne katoavat alta aikayksikön lastenlasten suihin.

Hieno raaste on maukasta sinälläänkin. Salaattina se on hyvää vaikka appelsiinien tai muiden sitrushedelmien kanssa. Mausteena hunaja on maukasta öljyn, mustapippurin ja suolan kera, neste tulee hedelmistä.

Karkea raastekin käy lisukkeeksi ruokapöytään  rusinoiden ja vaikka appelsiinimehukastikkeen kera.

Kypsä porkkanasose käy moneksi. Olen sitä pakastanut rasioihin, mistä sitä on nopea ottaa käyttöön. Sosetta laitan väriä ja makua antamaan leipiin, pannukakkuun, kastikkeisiin, soppaan, piirakkaan, laatikoihin - mihin vain mielikuvitus riittää.

Porkkanasta voi käyttää naatitkin vaikka peston tapaan.

Porkkala (ei ole kirjoitusvirhe) on yhdenlainen ruoka. Luin Helsingin Sanomista tästä porkkalasta, mikä on vegaanien  porkkanalohi eli vegaaninen kylmäsavulohi. Siis se on ilman lohta, koska vegaanit eivät käytä mitään eläinperäistä. Hesari antoi porkkalan ohjeenkin. En ole tosin  tätä lähtenyt kokeilemaan.

Kummat valitsisit?

Neuloin tänään sukat samoista langoista kuin edellisetkin, mutta hieman erilaiset. Nyt neuloin joka toisen kerroksen Novitan vaaleankeltaisella Seiska veikan langalla paitsi kantapään ja kärjen. Niihin käytin Novitan Seiska veikan Raita-lankaa, joka kulki toisena mukana neuloksessa. Nämä sukat on neulottu jälleen 3,5 numeron puikoilla ja 48 silmukalla. Sukat mahtunevat 38 numeron jalkoihin. Sukat painavat 93 grammaa.

Tässä nämä molemmat sukat hieman erilaisin raidoin. Kummat ovat mukavamman näköiset?

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.  
3. Jämälangoista Aaltosukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6.  Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.

Raitasukat, kuudennet Jyjyyn

Raitasukat valmistuivat tänään. Eilen kävin ensimmäistä sukkaa sovittamassa kummilapsen luona ja toisen neuloin loppuun tänä iltana. Naisten sukat noin 36-37-numeroiseen jalkaan neuloin Novitan Seitsemän veljeksen langoista, keltaisesta ja Raita-langasta. Neuloin aina kaksi kerrosta samalla langalla ja sitten vaihdoin toiseen. Kantapäät ja kärkikavennukset neuloin pelkästään Raita-langalla. Yllättävän hyvin peittyy tuossa raidanvaihtumiskohtakin - kaksi kerrosta menee vielä hyvin, kolmessa alkaa jo näkyä tuo vaihto. Sukat painavat  88 grammaa.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aaltosukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6.  Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.

Pitkästä aikaa kävin myös hiihtämässä. Ensimmäisen kerran tänä vuonna. Latukone oli ajellut kodin läheltä ja lähdin kokeilemaan lauja. Eipä ole tarpeeksi paljon lunta, jotta kunnolla voisi hiihtää. Neulaset ja roskat tulevat latu-uralla esiin. Mäissä piti laskea muualla kuin varsinaista latua pitkin, jotteivat sukset olisi jääneet kiinni. Pitänee lähteä urheilukeskukeen hiihtämään, taikka jäälle, jossa ei näkynyt vielä pahemmin olevan latuja, kävelyreittejä vain. Mikäli rannalata katsoen oikein näin.

Toki sentään oli taas pelipäivä: suvun lentopallopeli oli tänään vauhdikasta.

Pelaamme kylätalolla, jonka sali on myös koulun liikuntasali. Sinne olivat koululaiset valmistaneet ison kuvan tulevista MM-hiihdoista.

Eilen pääsin tutustumaan  kappeliin, jossa siunasin myös vainajan. Mukavalta tuntui, kun myös urut olivat etualalla. Tähän kappeliin suuntaan lähiaikoina useammankin kerran toimituksia tekemään.

Seurakunta koolla on, Herra, huoneessasi.
Täällä jälleen etsimme sinun kasvojasi.
Keskellämme kärsien, Jeesus Kristus, kuljet.
Köyhät, sairaat, sorretut sydämeemme suljet.

 Heissä sinut, Herramme, keskellemme saamme.
Jeesus Kristus, armahda koko maailmaamme!
Meidät rakkauteen loit, rauhan jakajiksi.
Meidät kaikki lunastit iloon, ihmisiksi.

(Virsi 175:1,4) 

Teippausta

Jouluaika loppuu Nuutinpäivään.  Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi, sanotaan. Tänään on meilläkin joulukuusi riisuttu koristeistaan ja pakattu laatikoon odottamaan seuraavaa joulua. Hankimme näet vihdoin kestokuusen - ledvaloineen. Tänään on korjattu säilöön myös seimiasetelma itämaan tietäjineen. 

Lunta on satanut sen verran, että piti kolata pihatie. Illalla kävi aura-autokin tien päässä. Nyt taas pääsee hyvin ajelemaan. Tänään työreissulla tiet olivat liukkaat. Toki päätiet on aurattu hyvin ja ovat puhtaat, mutta sitten tuolla maalla sivutiet olivat aika liukkaita. 

Illalla paistoin vaihteeksi taas pari pataleipää ja pellillisen omenapiirakkaa  Vielä on riittänyt omia omenoita kellarista - Antonovkat ovat säilyneet yllättävän hyvin.

Eilen kävin fysioterapeutilla vaellusjalkani vuoksi. Sain jumppaohjeet ja fysioterapeutti laittoi myös  jalkaani teippaukset. Ohjeiksi sain myös geelipohjallisten hankkimisen ja hierojankin luo kannattaisi mennä jalkoja hoidattamaan. Unelmanani on lähteä taas keväällä vaeltamaan - ehkä Espanjaan. Liikuntaa pitäisi lisätä reippaasti. En ole hiihtänytkään vielä tänä vuonna, mutta mies on sitäkin enemmän ollut liikkeellä.

Erilaista elämää

Tällä viikolla olen lueskellut pari kirjaa, jotka molemmat kertovat lähetystyöstä, toinen Pakistanista ja toinen Keniasta.

Viime kesänä ostin viime vuonna ilmestyneen Riitta Jaakkolan Pakistanin muistoistaan kertovan kirjan: Voi Pakistan, sinä raju, rakas maa. Riitta oli lähetystyössä Pakistanissa 1970-luvulla. Kun hän palasi Suomeen, oli hänellä mukanaan myös adoptiolapsi, Liisa ja Liisan hoitajana tämän sisko Loviisa.

Kirja kertoo monen pakistanilaisen tai Pakistanissa työskennelleen kohtaloista lyhyinä välähdyksinä. Monet kertomukset olivat surullisia, mutta mukaan mahtui myös kertomuksia iloisista asioista kuten häät.

Kirjoittajan olen tuntenut jo 1960-luvulta lähtien.

Kirja osuu lukuhaasteen kohtiin
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
22  Kuvitettu kirja
30. Kirjan nimessä on tunne
35. Kirjan nimessä on erisnimi
38. Kirjassa mennään naimisiin
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
42. Esikoisteos
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Jukka Mäkisen kirjoittama Hakuna matata - ei huolia, Jaakko Heinosen muistelmat (2016 Aikamedia).  Jukka Mäkinen on valittu Aikamedian vuoden kirjailijaksi 2015. 

Jaakko Heinonen tuli jo lapsena, kahdeksanvuotiaana uskoon, nuorena evankelistaksi ja avioitui Mairensa kanssa ja oli lähetystyössä Keniassa ja helluntaiseurakunnissa töissä Suomessa.
Heinosen elämään mahtui paljon rukousvastauksia, monenlaisia sattumuksia ja tapahtumia. Tärkeimpänä sanoman välittäminen Jeesuksesta sanoin ja teoin yhdessä rakkaan vaimonsa kanssa.

Hakuna matata on sanonta, mutta se on myös asenne: se ei tarkoita, ettei kenialaisilla olisi huolen aiheita, vaan niihin suhtaudutaan eri tavalla kuin meillä Suomessa. Sitä asennetta saivat Heinoset opetella käytännössä!

Kesti oman aikansa ennen kuin Heinoset sisäistivät afrikkalaisen ajatustavan. Vähitellen he alkoivat arvostaa yhä enemmän kenialaisten rauhallista ja rentoa tapaa elää, hitaasti ja rauhallisesti. Vaikka aina välillä tuo olikin hankalaa suomalaiselle mentaliteetille.

Kirja osuu lukuhaasteen kohtiin
18. Kirjan nimessä on vähintää neljä sanaa
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
36. Elämänkerta tai muistelmateos
38. Kirjasaa mennään naimisin
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Pitsiä, pitsiä

Neuloin Novitan vaaleasta Nalle Taikasta pitsisukat. Sukat painavat 82 grammaa ja ne on neulottu kolmosen puikoilla. Sukissa on aluksi 60 silmukkaa, 15 puikollaan. Sukissa oli pituudeltaan kymmenen kuviota varressa ja yksitoista terässä. Vahvistttu kantapää ja pohjassa vain 14 silmukkaa puikollaan.

Neule on helppo viiden kerroksen ja viiden silmukan kuvio. Kolme oikein, kaksi nurin neljä kerrosta. Viides kerros: langankierto, nosta silmukka puikolle, neulo kaksi seuraava yhteen ja poimi puikolta neulomaton edellisen yli, langankierto ja kaksi nurin.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aaltosukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.

Tammikuulla

 MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla TAMMIKUU.

Tänä vuonna tammikuun alku on ollut vähäluminen ja sitten olivat kovat pakkaset, joten hiihtäminen on vielä jäänyt tässä kuussa. Ehkä lähipäivinä pääsen jo ladullekin.

Tammikuussa juhlitaan monen lapsenlapsen ja lapsenkin syntymäpäiviä. Viikonvaihteessa olimme mm. kymppisynttäreillä.

Kuusi serkusta oli tällä erää yhdessä ja niin oli mukavaa touhuta. Oli monenlaista jumppaa ja legorakennelmia, musiikkia ja myöhemmin

 kanalassakäyntejä niin luonnossa kuin myös tutkimista läppäriltä, mitä kanalaan kuuluu. Jopa äänen sai kuuluviin kanalasta: kukko kiekui mahtavasti ja komenteli kanojaan orrelle illalla.

Palapeliä taisin tehdä neljä vuotta täyttävän  kanssa varmaan pari tuntia yhtämittaa. Isosiskokin tuli innokkaasti mukaan.

 Parivuotiaskin innostui legolentokoneista ja -autoista saatikka sitten isommat.

Jotkut valmistivat ja tarjoilivat luovasti ruokaa isovanhemmille.

Olipa aikamoinen tuisku ja tuuli lauantaiaamuna, kun matkustimme pääkaupunkiseudulle näitä lapsenlapsia juhlimaan.  Kun jokin auto ohitti moottoritiellä, ei vähään aikaan nähnyt yhtään mitään edessäolevista autoistakaan, kun lumi pöllysi niin paljon. Lauantaina iltapäivällä jo oli aika tyyntä ja oli mukavaa putsailla pihaa lumesta.