Sivun näyttöjä yhteensä

25.11.2012

MV #139: Rintarossi

Tällä kertaa mustavalkomaamantaissa  inspiroidutaan tekstihaasteesta:
Kuva sinusta: 
rintaneula, keltakukkainen, 
lempeys, kaste kukilla, 
jossakin oka -  
huoneessa auringonvalo, 
ääniä, hajua pihalta, 
kädet käänsivät sivun sivulta. 
Sinun silmiäsi kannamme me. 
Kosteus portaikossa, koleus. 
Muistot aamiaispöydän ympäriltä, 
tummenneet, itsevalaisevat. 
Kaasuliesi ruostunut rikki.  
Kuva sinusta: 
huolekkuus, väreilevät lehvistöt 
tiiliseinää vasten. Myös isä lepää, 
meissä. 
Missä oli raskautettuja hartioita, 
siellä oli siipiä.
- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava- 


  
Muistona äidistä rintaneula. Kukat on maalattu posliininmaalauksena. Maalarin nimikirjaimet ovat rintaneulan takana: N.O-L. En tiedä tämän rintaneulan ikää enkä tekijää.

12 kommenttia:

Deme kirjoitti...

Kalliita muistoja

Maca kirjoitti...

Onpa kaunis rintaneula, hieno muisto.

Pulmu kirjoitti...

Kaunis ja ihanat muistot.

p.s. jos vierailet blogissani, löydät sieltä pienen tunnustuksen :)

Anonyymi kirjoitti...

On kaunis rintaneula.

Unknown kirjoitti...

Upea koru.
Minulla on mummuni hopeinen kihlarintakoru. Noin 1910- luvulta !

Suuret kiitokset asiallisesta ja kivasta kommentistasi :)
En minä luovuta, halusin vaan tietää olenko väärässä, blogini kanssa !

kosotäti kirjoitti...

kaunis rintaneula.

arleena kirjoitti...

Kaunis muisto.

Tiina Linkama kirjoitti...

Muistoja.... ne ovat niin arvokkaita.

eem kirjoitti...

Kuva, kuin koru

unelmikko kirjoitti...

Tuossa on kauneutta, taidokkuutta, siinä on muistoja ja sen arvoa ei ei voi mitata.On ihana omistaa tuollainen.

Marjattah kirjoitti...

Kaunista kuvaasi tekee mieli koskettaa. Sinulle koru avaa muistojen portit.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Kaunis vastaus. Ihanaa, että sinulla on tuo rintarossi. Kukat ovat varmaan keltaisia tai ainakin yksi niistä.