Mies oli jo aikaisin aamulla käynyt hakemassa maljakkoon äitienpäivävalkovuokkoja. Valkovuokkohan on tuo perinteinen äitienpäiväkukka.
Ja kuuluuhan äitienpäivään lasten/lastenlasten itsetehdyt kortitkin. Ja sain kirjan lahjaksi - kirjat ovatkin minulle tärkeitä.
Kävimme jumalanpalveluksen jälkeen sauvakävelyllä. Sinivuokkoja ja valkovuokkoja oli valtoimenaan polkujen molemmin puolin.
Sinivuokon punakukkainen värimuunnos kasvaa pihallakin.
6 kommenttia:
Minä en ole tiennyt tuommoista punkukkaista olevankaan :)
Onpa hieno kävelypolku!
Voi, kadehdin sinua! Me asumme juuri sen verran pohjoisessa, että valkovuokkoja ja sinivuokkoja meillä ei näe kuin istutettuna. 50 km etelämpää niitä jo metsistä löytää valtoimenaan.
Pesuvadeissa niitä on siirretty meillekin mökkipihaan. Valkovuokko leviää hiljakseen, mutta harmiksemme sinivuokko häviää aina vuosien varrella.
Hyvä, kun valkovuokko on sentään sinne jo pesiytynyt. Sinivuokko taitaa lähteä kyllä, mutta hitaasti liikkeelle sielläkin. Onkohan oikeanlaiselle paikalle istutettu? - muuttuvathan kasvuympäristöt...
Tuollainen on pihassa ja tuolla metsäpolulla kulkiessani näin tuollaisia puankukkaisia sinivuokkoja
Metsässä on mukava polkuja pitkin kuljeskella
Lähetä kommentti