Mustikkaretkellä oli hyvä pitää levähdystauko ja nauttia mukillinen tai pari teetä ja syödä voileipä. Ja leivän kera mustikoita. Muistan, kun lapsena olin äidin kanssa mustikassa, eväänä oli ruisleipää, jonka päällä voita ja sitten poimittiin siihen päälle mustikoita. Ne tarttuivat hyvin voihin kiinni ja olipa maukasta syötävää.
Oli mukavaa viettää mökillä kerrankin muutama päivä yhtämittaa. Kerkisin jopa järvelle soutelemaan ja katselemaan maisemia veneestä käsin.
Mökki ja saunakin näyttävät järveltä katsoen olevan piilossa.
Ennen jokasunnuntaista lentopallopeliämme veljekset tekivät urakan: ison ja paksun koivun pilkkoivat. Me naiset kannoimme ja vieritimme osan pölleistä halkaisukoneelle. Ja koivun tuohesta saa värjäysainettakin! Olipa mukava pelata urakan jälkeen - taisivat nuo uroot olla hieman väsyneitä hommista. He pelasivat kyllä ansiokkaasti tänäänkin. Ukkonen ei paljon haitannut työtä eikä sadekaan kastellut pelaajia.
5 kommenttia:
Hih, minulla on ihan samanlainen lapsuusmuisto mustikkahapanleivästä, kun olimme mumman kanssa sieniretkillämme:)))
Kiva, onpa toisillakin ollut tuollaista - karjalaista?
Kyllä metsäretkellä ainakin juomista pitää mukana olla. Ihania kuvia mökiltäsi.
Peikon mielestä metsässä on aina ihan parasta :) Tosin kesällä vielä vähän parempaa kuin muulloin, nyt tuntuu jo vähän syksyltä kun mustikat ovat varhain kypsiä :) Peikko ei tiennyt, että tuohesta saa väriainetta. Nyt se tiätää, kiitos :)
Kotiin vien ainakin vaunut, syksyllä. Vauva saattaa jäädä mökille.
Poika vaan harjoitteli perhon heittämistä. Kalat, kuhat saatiin vetouistelemalla.
Lähetä kommentti