Pimeyden keskellä valokuvatorstain 303. haasteen aiheena on tällä viikolla kaamos.
Hyvä kirkasvalolamppu ei häikäise ja on tarpeeksi valovoimainen tarvittavan matkan päästä. Kirkasvalolamppu on normaalin loisteputken kaltainen, mutta paljon kirkkaampi lamppu. Vähimmäissuositus valovoimalle on noin 2500 luksia. Kirkasvalo pääsee silmän verkkokalvon kautta vaikuttamaan käpylisäkkeen toimintaan. Käpylisäke erittää unihormonia eli melatoniinia, jonka tuotanto vähenee kirkkaan valon vaikutuksesta.
12 kommenttia:
Kirkasvalolamppu on ihan ehdoton :)
Hyvä idea! Itsekin kokeilin joskus töissä tuonkaltaista lamppua, oli ihan ok!
Korvaavaa, mutta oikeesti kaipaan niin auringonvaloa.
Hyvä lääke kaamosta vastaan.
Minä taasen niin nautin näistä pimeistä, en saa kevät- ja kesäaikaan nukuttua kunnolla, mutta näin syksyisin uni maistuu, ja olen sen ansiosta päivälläkin paljon pirteämpi. :) Eikä ole niin paljon migreeniäkään kuin kesäaikaan, kirkkaat valot ja auringonpaiste laukaisee sen niin herkästi. Kynttilänvalo riittää! :)
Aurinkoa, aurinkoa minä kaipaan.
Kaikkea markkinamiehet meille keksivät!
Kyllä tähän pimeään masentavaan aikaa valoa tarvitaan.
Valo on tarpeen.
Täällä etelämmässä ei sitä täydellistä kaamosta olekaan, sillä aurinko ei ole poissa kokonaan.
Valoisia lukuhetkiä lampun äärellä♥
Vähän se harmittaa kun ei ehdi seurata lintujen ruokailua kun on töissä pimeästa pimeään. Viikonloppuna sentään onnistuu ja iltavuoroviikolla. Kiitosta kommenteista omasta ja Väinön puolesta. :-)
Hmmm, tarvitsiskohan kokeilla?
Valoa täällä pimeydessä tosiaan kaipaa.
Toi vois olla hyvä!
Lähetä kommentti