Johanna Holmströmin teoksen Asfaltsänglar - asfalttienkeleitä - on suomeksi kääntänyt Tuula Kojo nimellä Itämaa.
Teos kertoo lähinnä sisarusten, Leilan, yläkoululaisen ja hieman vanhemman sisaren,
yliopistossa opiskelevan Samiran, elämää
siitä, millaista on elää nuorena,
Suomessa syntyneenä muslimityttönä.
Leilan
ja Samiran äiti on suomenruotsalainen ja isä maahanmuuttaja. Äiti on omaksunut
islamin ja on harras muslimi, kun taas isä on maallistunut liberaalimuslimi. Äiti viettää aikaa muiden islamiin
kääntyneiden naisten kanssa. Hän pukeutuu perinteiseen musliminaisten tapaan. Leila ei halua huivia eikä hijabia, vaan
kulkee tyttöpoikana hupparissaan. Leila lintsailee
koulusta kavereidensa kanssa ja menee mukaan parkour-porukkaan.
Samira pyrkii jättämään vanhempien arvot ja
muuttaa pois kotoaan ja tutustuu suomalaiseen ei-muslimipoikaan, mitä ei suku
ja muut muslimit hyväksy. Samira yritetään tappaa?
Kirja
tuo esille kulttuurien välisiä eroja ja nykyisessä Suomessa nuoren elämää, joka
ei ole helppoa. Hyväksymmekö erilaisuutta? Tunnistammeko nuorten ahdistusta kasvustaan? Mitä voisi tehdä heidän auttamisekseen?
4 kommenttia:
Tuo pitää kyllä lukea, kiinnostaa nämä kulttuurien väliset erot. Ei varmaan ihan helpoimmasta päästä luettavia kuitenkaan? Kiitos kirjabloggauksesta, nämä on aina tervetulleita!
Kiitos vinkkauksesta! Kuullostaa mielenkiintoiselta kirjalta minunkin mielestäni.
Pitääpä tutustua tuohon kirjaan.
On usein vaikea ymmärtää toisista lähtökohdista lähteneiden elämää - jo yksistään supisuomalaistenkin saatikka sitten muihin kulttuureihin kuuluvien.
Lähetä kommentti